Sunday, March 25, 2018

Onni on tehdä sellaista, mistä nauttii

Laiskahko oloni on jatkunut. Sen ohessa olen lukenut enemmän kuin ehkä normaalisti, minkä myötä olen miettinyt, että lukeminen on ihan huippua. Siitä olen päässyt ajatukseen, että on mahtavaa, että on asioita, joiden tekemisestä aidosti nauttii. Parasta on se, että on mahdollista tehdä tuollaisia asioita. Nuo tuollaiset tekemiset tuovat elämään ilon pirskahduksia.

Vapaa-aika on ollut nyt hyvää. Kirkkaat kevätpäivät ovat houkutelleet ulkoilemaan ja olenkin nauttinut raikkaasta ilmasta ja lintujen innostuneesta laulamisesta. Kevät etenee ja kun työkaveri kertoi kylväneensä tomaatinsiemeniä, tajusin, että sekin aika on käsillä!

Suunnitteleminen on puoli iloa ainakin itselleni. Nyt olen sitten aloittanut kylvöpohdinnat siitä, mitä kasvatan kesällä. Tomaatit taitavat päätyä omaankin valikoimaan ja toki perusyrttejä, mutta mitähän muuta. On kiva pohdiskella :) En tosin aio vielä kylvää mitään sisällä, kun kokemuksesta tiedän, että tähän aikaan kotini valaistuksessa tulee huonoja taimia. En oikeastaan tiedä, miten ihmeessä ihmiset saavat hyviä taimia, kun aloitavat kasvatuksen näin alkuvuodesta? Yhtenä vuonna kokeilin kasvilamppua, mutta ei se auttanut. Lamppu tosin saattoi olla huono.

On kyllä mielenkiintoista, miten vuodenajat vaikuttavat niin voimakkaasti. Siinä missä lokakuussa ihmettelee, millä ihmeen voimilla selviää pahimman ajan yli, niin näin keväällä on täynnä tarmoa (paitsi mitä nyt laiskottaa, mutta mieli olisi tarmokas, jos ei laiskottaisi) ja innostusta. Toisaalta on mukavaa, että on vuodenajat, silloin nimittäin osaa arvostaa kunkin vuodenajan parhaita puolia. Myös vaihtelu on mukavaa, eri vuodenaikoina on erilaisia mukavia asioita tehtäväksi, eikä ehdi kyllästyä.

Aurinko näköjään pilkahtaa. Taitaa ulkoilu kutsua tänäänkin :)

Sunday, March 18, 2018

Lepäilyä vai laiskottelua

On ollut eräs ajatuksia, aikaa ja voimia vievä juttu tässä meneillään, joten olen sen (ja työn) ohella keskittynyt laiskotteluun tai rentoutumiseen, ihan miten sen ottaa. Se on ollut omituista (suorittamisesta luopuminen) ja en osaa sanoa, kummasta on kyse. Ehkä ensin tilanteeseen sopivasta rentoutumisesta, mutta nyt se alkaa ehkä kallistua laiskottelun puolelle, koska tällainen mitään-tekemättömyys on osoittautunut aika mukavaksi.

Olen katsonut sarjoja ja lukenut. Olen vain ollut, nukkunut hyvin ja elänyt todellisuudessa, jossa on aikaa. Elämän rytmi on tuntunut varsin mukavalta.

Nyt sitten tämä aikaansaamattomuus on alkanut hieman häiritä. Kotona hoituu perussiivous, mutta mitään sen enempää en saa aikaiseksi. Tänään tuntui hyvältä viimein ryhdistäytyä sohvan pohjalta sen verran, että tein keväthuoltoa kasveille, eli pistokkaita multaan ja leikkausta ja uutta multaa vanhoille kasveille. Vielä tuossa on tekemistä, mutta vihdoin sain tuonkin homman alulle.

Olisi kiva saada aikaiseksi vaikka mitä (vaikka opiskelua...), mutta on niiiin paljon mukavampaa esim. maata sohvalla ja lukea. Myös ulkoilu sopii tähän rentoiluuni oikein hyvin ja nyt viikonloppuna on ollut aivan mahtava ulkoilusää. Kun päivän ulkoilee ja rentoutuu, niin illalla tulee hyvin uni. Kivaa elämää.

Miten elämää pitäisi oikeasti elää? Oikeastihan minun pitäisi jotain saada aikaiseksikin ja olla sosiaalinen, energinen ja tarmokas, eikä vain loputtomasti nautiskella kirjoista ja muista mukavista asioista. No, ehkä aikansa kutakin ja nyt sitten tasapainoa etsimään?

Sunday, March 04, 2018

Lomattomuus näännyttää

Olen aina inhonnut tätä maamme lomajärjestelmää, jossa pääsääntöisesti pitää rehkiä iäisyys ennen kuin olet kelvollinen lomailemaan. Oma työn alkaminen sijoittui ajallisesti siten, että saan tehdä maksimiajan töitä ennen kuin minulla on yhtään lomaa. Tähän kun lisää sen, että tein ennen työsuhdetta muutaman kuukauden ilmaiseksi töitä, niin voi sanoa, että töitä on saanut tehdä kohta varmaan pimahtamiseen asti.

Joulun piti olla toivottu miniloma nyt talvella, mutta kun se meni sairastaessa, niin  koen, että lomaa ei ollut. Viime kesänä otin hieman palkatonta vapaata, jotta pääsin tapaamaan kauempana asuvia läheisiäni. Nyt kuuntelen töissä muiden lomasuunnitelmia ja minusta alkaa oikeasti ja aidosti tuntua tosi pahalta. Tuntuu myös siltä, että en millään enää jaksaisi tätä arki-viikonloppurytmiä, joka menee samaa kaavaa viikosta toiseen. Viikonloppuisin alan olla niin väsynyt, että ne menevät viikosta toipumiseen, mitään uutta en jaksa keksiä. Kaipaisin piristävää katkosta ja jotain uutta tekemistä, joka virkistäisi sekä mieltä että kehoa. Ja samalla tuntuu, että en saisi valittaa, kun sentään SAAN olla töissä.

Olen kiitollinen töistä, mutta kyllä töihin kuuluu myös se, että joskus olisi lomaa. Ja kun minulla ei ole lomaa, suunnittelen tulevia lomia, joita minulla mahdollisesti saattaa olla. Kesälomalle on jo niin paljon ideoita, että kaikkia en voi toteuttaa. Toisaalta tästä loputtomalta tuntuvasta työrupeamasta johtuen en halua pitää kaikkia lomia kerralla kesällä, kun en halua enää koskaan tällaista työpätkää, joka kadottaa elämästä liian paljon muita, hyviä asioita. Suunnittelen nyt jo myös talvilomaa, kun tuntuisi niin mahtavalta, että ylipäätään olisi lomapätkä talvella ja voisi tehdä ihan mitä haluaisin tehdä.

Tämä lomasuunnittelu ei vain vastaa sitä, että olisin oikeasti lomalla. Katson kalenteria ja olen helpottunut siitä, että sentään arkipyhiä on tiedossa tässä kevään mittaan. Tekisi mieli jäädä saikulle ihan vain siksi, että saisin hetken hengähdyksen näihin loputtomiin työviikkoihin, jotka viikosta toiseen vievät enemmän ja enemmän voimia. Onneksi on sentään kevät ja lisääntyvä valo, se on asia, joka tuo voimia. Olenkin mm. kuluttanut ahkerasti latuja.

Valoisaa kevään jatkoa!