Uusi kirjahylly

Posted on 4:33 PM In:
Ostin uuden kirjahyllyn. Kyllä, minä joka välttelen shoppailua parhaani mukaan. Inhosin vanhoja hyllyjäni ja halusin niiden tilalle jotain nätimpää ja käytännöllisempää ja sellaista myös sain. Minusta on tärkeää, että on itseään miellyttävien asioiden ympäröimänä niin paljon kuin se on mahdollista, monessakin asiassa.

Olen katsellut uutta hyllyäni hämmentyneenä. Se on aivan eri maailmasta kuin muut huonekaluni, mutta se oli oikeastaan tarkoituskin. Jos en pidä vanhasta tyylistäni, en näe mitään syytä jatkaa sen ylläpitämistä enää, vaan vaihtukoon osa kerrallaan. Kuka on lisäksi sanonut, että kaikkien huonekalujen pitäisi olla samaa sarjaa tai edes saman värisiä? Minä hyppäsin kerta heitolla vaaleasta tummaan ja näky miellyttää silmääni. Tummaa taustaa vasten kirjat ja muut tavarat näyttävät asettuvan siististi paikoilleen, toki hyllyni kaapinovet myös peittävät sisältöä. On ihanaa, että kirjahyllyni on vuosien jälkeen vihdoin siisti ja kiva katsella. Ihmeellistä on myös se, että kirjahyllyssäni on nyt myös tilaa!

Hyllyn saapumisen jälkeen kämppäni on ollut hyrskyn myrskyn. Levitin vanhojen hyllyjeni sisällön pitkin lattiaa ja hiljalleen kävin tavaroita läpi. Järjesteleminen on ollut mukavaa: olen suodattanut kaikesta rojusta itselleni oikeasti tärkeät ja kiinnostavat kirjat ja tavarat ja asetellut ne uuteen hyllyyni. Kirjoja poistui muovipussillinen ja muuta rojua varmasti vähintään yhtä paljon. Tokihan olisin voinut siivota vanhan hyllyni jo aikoja sitten, mutta tämä tavaroiden siirto vanhasta uuteen teki karsimisesta paljon helpompaa. Monen kirjan kohdalla minusta vain tuntui, että tämän kirjan paikka ei ole uudessa hyllyssäni. Vanha kirjahyllyni jotenkin jumitti minut vain katselemaan kaaosta. Nyt minusta tuntuu, että jotain on oikeasti jopa muuttunut!

Kirjahyllyn myötä muutakin tavaraa on matkannut uusille paikoilleen. Järjesteleminen ikään kuin levisi käsistä ja ihanan moni vaelteleva tavara on löytänyt paikkansa. Olen nyt aika lähellä sitä tilannetta, että kaikilla tavaroilla on paikkansa ja että lattia on tyhjä irtotavaroista. Tyhjä lattia taas innostaa siivoamaan useammin ja siisteys taas itselläni vaikuttaa hyvinvointiini. Olen oikein tyytyväinen, järjestys tekee naisen iloiseksi ;)

Puutarhatöissä

Posted on 7:14 PM In: ,
Joskus nuorena puutarha-ala oli yksi toivealoistani. Kai se silloin näyttäytyi kuvitelmissani kukkien laitttamisena ja kitkemisenä, pienenä puurtamisena pienellä tilkulla. No, oli miten oli, olen toteuttanut pienesti toiveeni. Olen tehnyt muutaman tunnin puutarhatöitä ihan palkkaa vastaan. Hauskaa oli!

Oli mukavaa olla joku muu kuin mikä normaali työarjessa olen. Oli mukavaa, kun muut eivät tienneet, mitä teen normaalisti. Kerroin kyllä, että en ole puutarha-alan ammattilainen, mutta ei se näissä töissä häirinnyt mitenkään. Tärkeintä oli, että työ tuli tehtyä ja sehän tuli, kun minusta oli kyse.

Tämä pieni työ sai minut toivomaan, että tulevassa työssäni voisi olla edes jotain pientä fyysistä. Se pitäisi sopivasti hereillä ja kehon vireessä. Tuo on kuitenkin aika toivoton toive, koska nykyään työnkuvat ovat tosi kapea-alaisia. Töissä piiperretään oman kapean alueen parissa (ja ihmetellään, miksi on tylsää).

Outoa tuossa työssä oli oikeastaan se, että huomasin saavani eräältä taholta pientä alentuvaa käyttäytymistä, kun olin "vain" puutarhatyöläinen. Tuollainen käytös hämmästyttää minua aina, en keksi sille ikinä mitään perusteita. Toisaalta olin hyvilläni, että todellinen ammattini ei paljastunut, halusin olla ylpeä puutarhatyöläinen edes hetken. Se oli hyvä rooli, ihan yhtä hyvä kuin varsinainen ammattini tai mikä tahansa muu ammatti. Tärkeintä on, että tekee hyvin sen, minkä tekee, ei tittelin koreus tai palkan suuruus.

Kesän mukana kepeästi

Posted on 4:00 PM In: ,
Olen nyt kesällä jotenkin onnistunut soljumaan kesän ja sen tuoman askareiden virrassa. En ole yrittänyt väkisin tarttua mihinkään, vaan olen tehnyt askareitani mahdollisuuksieni mukaan. Ja tiedättekö mitä se on tuonut tullessaan? En ole murehtinut tulevaa! Tämä on ollut minulle huikea saavutus, minulle, joka olen murehtimisen mestari.

Tämä hetkessä ja tässä päivässä eläminen tuntuu tosi terveeltä ja virkistävältä. On kepeä olo, mukava tehdä ikävämpiäkin askareita ja väsymyskin on pysynyt loitolla. Olen saanut jotain hyviä asioita aikaiseksikin ja ennen kaikkea olen osannut nauttia saavutuksistani, pienistäkin. Tokihan kesällä olen yleensä muutenkin pirteämpi, loma tekee aina ihmeitä ja itselle tärkeiden asioiden tekeminen on aina huikeaa, mutta erityisen tyytyväinen olen tästä murehtimisen uupumisesta.

Olen liikkunut, huhkinut kasvimaalla, reissannut, marjastanut ja mökkeillyt. Ainoa, mitä oikeastaan selkeästi olen kaivannut, on hyvät kirjat. Ne ovat jääneet lukematta, koska minulla on ISO pino opiskeluun liittyvää kirjallisuutta luettavana. Mistä päästäänkin kesän "huonoihin" puoliin...

Opiskeluni ovat jääneet täysin kesäaskareiden jalkoihin. Olen hieman lukenut, hieman vähemmän kirjoittanut, mutta mikään ei muuta sitä tosiasiaa, että olen lukemisessa satoja sivuja jäljessä ja kirjoittamisessa 20-30 sivua. En tiedä, kuinka paljon minun pitäisi tuota harmitella, kun olen kuitenkin nauttinut kesästä ja pakottomuudesta. Jos tarkkoja ollaan, kukaan ei maksa minulle yhtään mitään noista opiskeluponnistuksista tällä hetkellä. Eli koen, että saan käyttää aikani juuri siten kuin haluan. Toisaalta olisin halunnut olla pidemmällä lukemisessa ja kirjoittamisessa. Jotenkin tuntuu, että osaan olla itselleni aiempaa armeliaampi tässä "epäonnistumisessa". Onhan minulla aikaa vielä opiskella. Mihin tässä valmiissa maailmassa on kiire? (Toimeentulokysymykset toki tulevat vielä joskus vastaan, mutta se on sitten sen ajan murhe.)

Aion vielä nauttia kesästä ja alkavasta syksystä. Olen onnekas ja pääsen vielä mökkeilemään, hengittämään raikasta ilmaa ja nauttimaan hiljaisuudesta. Aion ottaa siitä kaiken irti, pakottamatta.

Eräs matka, eräällä elämänmittaisella polulla. Kadottaen ja löytäen. Väsyen ja vahvistuen. Surren ja iloiten. Matkalla kaikesta huolimatta ja se matka olkoon hyvä.

Minä

My photo
Olen matkalla kolmen- ja neljänkymmenen ikävuoden välillä, elämässäkin vielä matkalla, haaveileva ja pohdiskeleva nainen, jonka elämänpolku tuntuu välillä kovin kivikkoiselta ja nilkkoja taittavalta. Polkuni on kulkenut suuntaan, joka ei ole enää ihan omani: hapuillen etsin suuntaani haasteenani yksinäisyys, ihmissuhteet ja arkisen elämän raskaus. Sposti: nan09(a)suomi24.fi.

Arkistossa

Powered by Blogger.

Lukijat

Blog Archive