Harmaita fiiliksiä

Posted on 11:07 AM In:
Vaikka paljon hyvää on ollut ja tapahtunut, olen jostain syystä ollut myös tosi allapäin viime päivinä. Yritän miettiä, mistä synkeys olisi tullut, mutta en keksi mitään erityistä syytä. Oli tekemistä ja mukavaa ja sitten kun jäin pääni kanssa "kahden kesken", mieliala romahti. On ollut aikaa ja tilaa ajatella ja se ei näköjään meinaa toimia. Pitäisi kyllä miettiä elämää ja suunnitella tulevaa, mutta se tuntuu jähmeältä, vaikealta ja raskaalta. Asioiden torjuminen, mukavien asioiden tekeminen ja hetkessä eläminen tuntuvat paremmilta vaihtoehdoilta, ja usein toki ovatkin sitä. Joskus vain olisi pakko kohdata myös ne sisäiset mörkönsä...

Olen viime aikoina toiminut siten, että jos jotain tekemistä eteen tulee tai joku ehdottaa jotakin, minä teen ja menen mukaan. Se on ollut tosi toimivaa. Olen aktivoitunut ja kivaa on ollut. Sopiva määrä aktiivisuutta toimii, mutta nyt kun tahti hiljenee, tuntuu tyhjältä. Näen elämäni, joka sisältää liikaa ei-tyydyttäviä asioita. Tiviistetysti: kaipaan muutosta kaikkiin muihin elämän osa-alueisiin paitsi opiskeluuni. Töihin liittyvät muutokset liittyvät työnhakuun, joka täytyisi aloittaa jossain vaiheessa (ja ei huvita). Muita elämän osa-alueita en viitsi edes ajatella, aivan liian vaikeita ja isoja asioita muutettavaksi (haave paikkakunnan vaihdosta yms.). Pitäisi ajatella ja suunnitella asioita askel kerrallaan, pienin tavoittein, mutta se tuntuu tosi vaikealta.

Mitä ihmettä oikeastaan edes kaipaan, kun olen näin tyytymätön? Mikä olisi se taikanappi, jota painamalla muuttuisin tyytyväisemmäksi? En oikeastaan tiedä. Toimivaksi olen huomannut sen, että panostaa niihin asioihin, jotka ovat itselle tärkeitä, vaikka ne tuntuisivat jotenkin hölmöiltä ja liian pieniltä. Kiva lenkkeilyyn sopiva uusi paita on oikeasti iloa tuottava asia, vaikka se tuntuukin turhalta ja pieneltä. Usein kannattaa mennä myös sille lenkille ennemmin kuin jäädä sohvalle. Uusi sisustukseen tarkoitettu säilytyslaatikko on ilo silmälle ja peittää katseelta tavaroita, jotka aiemmin olivat koko ajan silmien edessä. Ilo tämäkin, mutta pitäisikö olla jotain muutakin?

Koen, että en jaksa jotain jo vuosia elämässäni toistuneita asioita (esim. runsas reissaaminen läheisiä näkemään ja siihen liittyvä tavaroiden raahaaminen. ja auton puuttuminen, jolloin luontoharrastukset jäävät vähiin), mutta en tiedä keinoja asioiden muuttamiseksi. On kuin elämäni asiat olisivat tiukka solmu, joka ei aukea, vaikka välillä hauskaa olisikin. En tiedä, mitä odotan, mitä pitäisi olla tai mihin suuntaan ohjata elämäni laivaa. Tai ehkä tiedänkin jotain, mutta kädessäni on lukko ilman avaimia. En tiedä tai ehkä tiedänkin. Miksi elämä tuntuu välillä niin vaikealta, vaikka se on vain elämää?

Kesäkuussa puuhasteltua

Posted on 6:28 PM In: , ,
Kesäkuu on melkein jo vietetty ja nopeasti se menikin! Tekemistä on ollut yllättäen niin paljon, että tärkeämmät velvollisuudet (opiskelu) ovat jääneet vähemmälle ja kaikenlainen heikunkeikun-meininki on ollut vallallaan. Olen siis tehnyt, mitä halunnut. Viis muusta. Toki välillä on hyvä näinkin, mutta heinäkuussa täytyy saada itseni ruotuun (kai joskus sitten, kun olen ensin tehnyt pari kotimaan kesäreissua).

Olen huhkinut kasvimaalla paljon. Siellä on nyt siistiä ja vetistä, ja kylmyyden vuoksi kesäkurpitsat viettävät kärsimysnäytelmiään ja siementen itäminen on ollut vaivalloista. Huhkittu kuitenkin on ja se näkyy positiivisestikin.

Olen huhkinut myös kotona. Olen ottanut tavoitteekseni, että niinä päivinä, kun olen kotona, siivoan jonkin täsmäkohteen. Parina viime päivinä olen raivannut romut erään kaapin päältä pois ja järjestellyt tavarat uudelleen (siirsin kaapin päälle mm. edellisessä kirjoituksessa mainitun eteisessä aiemmin lojuneen ison tavaran), putsannut pölyt lattiatuulettimesta (se piti purkaa) ja putsannut peilikaapin. Tiedossa on vielä ainakin kylppärin lattian perusteellinen pesu, kylppärin seinien pesu, lääkelaatikon raivaus ja tiskikaapin raivaus ja järjestely.

Olen tehnyt uusia, kivoja hankintoja. Ostin kaupunkikelpoiset kumisaappaat kasvimaalle ja syksyn sateita ajatellen. (Minulla on toki kumisaappaat, sellaiset pitkävartiset, joissa jalka hölskyy ilman villasukkia. Ne ovat ihanat metsässä.) Olen hieman päivittänyt vaatekaappiani kesävaatteitten ja työkelpoisten vaatteiden osalta. Samalla raivasin vaatekaapistani pari pussillista poistoja. Poistoja on ollut ehdottomasti enemmän kuin hankintoja. Hankin myös harrastuksiin liittyviä varusteita. Suunnittelen ostavani uuden työpöydän kotiin ja luovani toimivan työpisteen.

Olen poistunut hetkeksi paikkakunnalta ja saapunut takaisin. Reissu virkisti ja väsytti, mukavaa oli. Olen myös lukenut ja liikkunut, kumpaakin mukavasti.

Paljon on siis ollut kivaa ja positiivista ja olen siitä kiitollinen. Minua ei sää ole juuri harmittanut, lähinnä kasvimaan vuoksi, mutta muuten olen ollut iloinen, että olen ollut toimintakykyinen, kun helle ei ole uuvuttanut. Silti nämä viimeisen vuoden sääilmiöt ovat kyllä olleet kummallisia. Ihmetyttää.

Tyhjä eteinen

Posted on 11:48 AM In:
Minun täytyi tyhjentää asuntoni eteisen lattia ja siirtää myös olohuoneen pöytää. Ajattelin, että se on vain tavaroiden paikasta toiseen siirtelyä, mutta oikeastaan koin yllättäviä oivalluksia. Tyhjyys näytti ja tuntui hyvältä, oikealta. Jouduin kyseenalaistamaan romujeni sijoittelua ja se olikin hyvä juttu.

Minulla on ollut eteisen lattialla lojumassa hävettävän paljon rojua. Siellä on lojunut yksi iso, tarpeellinen tavara, joka ei ole muualle mahtunut. Lisäksi olen säilyttänyt eteisessä tavaraa, joka on matkalla johonkin, eli esimerkiksi vajaita vaatepusseja, jotka täytyttyään päätyvät vaatekeräykseen, ja muita kierrätykseen matkalla olevia tavaroita ja pusseja. Sanomattakin taitaisi olla selvää, että nuo pussit lojuvat "aika" pitkään eteisessäni ennen matkaamistaan eteenpäin. Kenkäkaaosta olen taltuttanut kenkäkaapilla, mutta kenkiä on silti liikaa lattiallakin lojumassa. Joskus rojut lojuvat jopa siten, että ulko-ovesta on hankala kulkea, tai ne vähintään rullaavat mattoa siten, että sisäovi jumiutuu rullalla olevaan mattoon kiinni. Imurointipäivänä eteiseni onkin kauhistus ja yksi inhokkikohteeni. Miksi ihmeessä tilanteen täytyy olla tuollainen?

Niinpä. Nyt kaaos on muualla asunnossani, mutta tyhjää eteistäni olen ihaillut. Näky on yllättävän piristävä ja suorastaan houkuttelee imuroimaan. Jotain siis tarvitsee tehdä, en halua enää siirtää romujani sinne. Asuntoni on sellainen, että kun yhden kohteen romuongelman saan ratkaistua, ongelma siirtyy toiseen paikkaan, joten jotain suurempaa muutosta tarvittaisiin, jotta perusjärjestys pysyisi yllä ja tavarat paikallaan. Selvää on se, että tavaran määrää pitäisi vähentää. Lisäksi tilannetta auttaisi se, jos saisin varastoani raivattua. Silloin voisin esimerkiksi eteisessä lojuneen ison tavaran siirtää sinne.

Koin oivalluksen myös olohuoneessa. Olen inhonnut olohuoneen pöytää sen vuoksi, että se kerää tavaraa ja on lopulta lähinnä kasa rompetta, eli aika ikävä näky keskellä huonetta. Nyt kun pöytä väistyi hetkeksi oivalsin, että eihän sitä välttämättä tarvitsisi ollenkaan. Ainoat tavarat, jotka sen päälle kuuluvat luontaisesti, ovat kaukosäätimet. Niillehän voisi kehitellä jonkin muun paikan. Toisaalta pidän pöydän ihan mielelläni, mutta vain, jos se pysyy tyhjänä. Täytyy keksiä tähän jokin ratkaisu.

Nyt minun pitää siis panostaa tavaran karsimisen ohella siihen, että saisin järjestettyä mahdollisimman tiiviitä ja hyviä säilytysratkaisuja. Pitäisi näköjään useammin siirrellä tavaroita paikasta toiseen, jotta näkisin asuntoni tilan uudella tavalla. Normaaliin järjestykseen tottuu liian helposti, samoin kuin siihen, että jokin tavara ärsyttää päivästä toiseen tiellä ollessaan. Olen toiveikas sen suhteen, että onnistuisin vihdoin keksimään jotain ratkaisuja sotkuongelmaan. Saa nähdä, miten käy. Tässäpä siis hieman kesäaskaretta sadepäiville :)

Lapiohommissa

Posted on 2:27 PM In:
Viime päivien teemani on ollut kasvimaa. Olen lapioinut, kuokkinut, siirtänyt multaa, kasannut sitä ja muokannut kohopenkkejä. Olen repinyt rikkaruohojen juuria ja kylvänyt siemeniä. Suurin osa taimistani on jo myös päätynyt maahan. Olen ollut nyt myöhemmin liikkeellä kuin viime vuonna, joten työskentelyni on ollut tiiviimpää, hiki on virrannut ja lihakset ovat työskennelleet. Kivaa on siis ollut!

Täytyy tosin myöntää, että lepopäivä tänään tekee tosi hyvää. Lihakseni ovat väsyneet, kun ne eivät todellakaan ole tottuneita fyysiseen työhön. Liikuntaa harrastavana suuremmilta lihaskivuilta olen välttynyt, mutta yleinen väsymys on tuntunut, mutta enimmäkseen se on ollut mukavaa. Nyt lepään, huomenna on hieman kevyempi kasvimaapäivä, mutta keskiviikkona olisi hyvä saada taas enemmän tehtyä. Tänä vuonna positiivista on viime vuotista pehmeämpi maa, jota on helpompi käsitellä. Toisaalta taas rikkakasvit ovat alkaneet jo kasvaa ja osalla niistä piisaa juuria. Olisi helppoa kylvää ja istuttaa taimia, jos ei tarvitsisi vähän väliä kaivaa ihmeellisiä juurisyheröitä maasta. Päivien kuluessa (ja maata tallatessani) maa on alkanut myös hieman muuttua kovemmaksi käsitellä. Vielä on paljon tehtävää.

Tekemistä on siis riittänyt ja kaiken ohessa pitäisi pohdiskella muutakin kuin kasvimaata. Minulla olisi esimerkiksi eräs haave, jota olen tässä pohdiskellut... Hmm... ehkä avaudun siitä myöhemmin. Haavetta pitää pohdiskella vielä :)

Eräs matka, eräällä elämänmittaisella polulla. Kadottaen ja löytäen. Väsyen ja vahvistuen. Surren ja iloiten. Matkalla kaikesta huolimatta ja se matka olkoon hyvä.

Minä

My photo
Olen matkalla kolmen- ja neljänkymmenen ikävuoden välillä, elämässäkin vielä matkalla, haaveileva ja pohdiskeleva nainen, jonka elämänpolku tuntuu välillä kovin kivikkoiselta ja nilkkoja taittavalta. Polkuni on kulkenut suuntaan, joka ei ole enää ihan omani: hapuillen etsin suuntaani haasteenani yksinäisyys, ihmissuhteet ja arkisen elämän raskaus. Sposti: nan09(a)suomi24.fi.

Arkistossa

Powered by Blogger.

Lukijat

Blog Archive