Wednesday, December 20, 2017

Joulutoivotukset

Oikein hyvää ja rauhallista joulua!



Nautin joulustani läheisteni kanssa ja olen kiitollinen. On paljon hyvää ja toiveikasta. Taatusti haasteitakin, mutta niistä selviää. Paljon kaikkea hyvää teillekin lukijat ja muut tänne eksyvät.

Ihanat, upeat läheiset

Yksi elämän suurimmista rikkauksista on ehdottomasti läheiset ihmiset. He, jotka välittävät aidosti ja jakavat elämän taivalta kanssasi. Sillä ei ole merkitystä, miten paljon läheistään näkee tai pystyy näkemään, vaan tärkeintä on yhteys ja välittäminen, luottamus, toisesta kiinnostuminen ja kiinni pitäminen. Se, kun se toinen on.

Minulla on aivan ihania läheisiä ihmisiä. Heitä ei ole monta, mutta heitä on laadullisessa mielessä paljon. Paljon siis laatua, määrää ei niinkään. Olen todella, todella kiitollinen heistä. Toki heitä saisi olla vaikka pari enemmän, mutta tällä mennään, mitä nyt on ja tiedän olevani onnekas tässäkin tilanteessa. Näin joulua ennen sopii hyvin olla kiitollinen siitä, mitä on.

Olen alkanut kaivata jotain ihmistä/ihmisiä vertaistuellisessa mielessä. Vaikka minulla onkin ihania ihmisiä, on elämässäni tiettyjä asioita, joihin liittyen kaipaisin jakamista samankaltaisesti kokevan kanssa. Olen yrittänyt etsiä netistä keskusteluja, ryhmiä tms, mutta en ole toistaiseksi löytänyt. Pitää yrittää etsiä. Pyörittelen joitakin asioita mielessäni aivan liian paljon yksikseni. Olen ajatellut, että netistä löytäisi melko helpostikin keskusteluja, joihin hypätä mukaan, mutta näin ei olekaan. Jatkan etsimistä.

Itsensä asemoiminen muihin ihmisiin nähden on hankalaa. Tällä tarkoitan omien lokeroiden löytämistä. Tuntuu, että oma olo on jotenkin "ei-kokonainen", kun osaa omista mietteistä ja kokemuksista ei pysty jakamaan missään tai kenenkään kanssa.

Silti asiat ovat ihan hyvin ja eihän sitä tiedä, millaisia lokeroita ensi vuonna tulee vastaan.

Saturday, December 16, 2017

Raskassoutuista, laiskaa

On ollut jotenkin tosi raskassoutuista. Arki kulkee eteenpäin, mutta minulla lienee jokin kivireki perässä. Kivireki on lastattu ainakin pimeydellä, kivuilla ja pettymyksillä. Ei ole oikein sujunut viime aikoina ja olokin on ollut vaihteleva. Olen tosi iloinen, että pian on joulu ja sen jälkeen päivä alkaa pidetä. Jo ajatus siitä, että kuljemme kohta kohti valoa tuntuu lohdulliselta.

On ollut hankala käsitellä pettymyksiä, kun niitä on tullut useammalta elämän osa-alueelta. On puuttunut sellainen "asioiden sujumisen" tunne. Ei ole oikein sujunut. Toisaalta mitään ihan kamalaakaan ei ole tapahtunut, vaan olen toistaiseksi pystynyt olemaan melko rauhallinen ja odottamaan tulevaa. Jokin toivon pilkahdus on olemassa, vaikka tällä hetkellä oleminen onkin pettynyttä harmautta.

Silti harmaan lomasta löytyy värejäkin. Olen tavannut ystäviäni ja läheisiä ihmisiä. Tunnen suurta kiitollisuutta näistä tapaamisista ja niiden antama hehku kantaa monta päivää.

Kun on ollut näin harmaata ja raskasta, niin olen antanut itselleni luvan olla laiska. Jos haluan vain maata sohvalla ja katsoa telkkaria, olen tehnyt näin. Asunto näyttää siltä, että ihan hirveästi en ole viime aikoina siisteyteen panostanut, mutta uskoisin joulun välipäivinä ja vapaa-päivinä saavani siisteyden taas tasapainoon. Toivottavasti silloin voisin hyvin ja jaksaisin tehdä rästiin jääneet hommat. Siihen asti aion olla lähinnä laiska ja panostaa siihen, että saan jouluvalmistelut tehtyä rimaa hipoen. Enempää ei tänä vuonna tarvitse, näin olen päättänyt.

Joulua ja pientä joululomaa odotan todella innokkaasti. Loma tulee todella tarpeeseen ja toivon näiden pettymysten jäävän uuden vuoden myötä pois ja ensi vuoden tuovan jotain uutta ja ihanaa.