Saturday, October 28, 2017

Lepopäivä

Ulkona sataa ja on pimeää. Minä olen viettänyt sisällä laiskaa ja mielestäni erittäin ansaittua lepopäivää. Tämä viikko on nimittäin ollut tosi raskas, kolme arkipäivää (ke, to, pe) olivat aamusta iltaan liikkeellä olemista, mikä on minulle erittäin rankka tahti. Lisäksi nukuin torstain ja perjantain välisen yön erittäin huonosti ja pätkittäisesti. Olo oli aika kaamea siinä vaiheessa, kun täytyi luovuttaa ja sinnitellä aamuneljästä asti hereillä koko päivä.

Viime yön nukuin ihan hyvin, mutta olen silti tosi väsynyt ja päätäni särkee hieman. Jos yritän tehdä kotiaskareita vähänkään pidempään, väsähdän niin, että minun on pakko raahautua sohvalle makoilemaan. En ole kipeä, mutta uupumuksesta ihan poikki.

Tänään on ollut kyllä kivaa, kun on voinut omaa vointia kuunnellen tehdä juuri niin paljon (eli vähän) kuin sopivalta tuntuu ja muuten vain laiskotella. Olen ollut liian väsynyt lukemaan, joten olen katsonut mm. elokuvan ja erään perjantai-iltaisen suositun musiikkiohjelman. Olen syönyt hyvää ruokaa, normaalia enemmän herkkuja (sallittakoon tällaisena päivänä) ja juonut runsaasti (vettä, mehua, teetä). Hiljalleen alkaa tuntua siltä, että olen elpymässä. Juuri nyt tuntuu siltä, että jaksan lukea. Vielä paljon unta ensi yönä ja ehkä huomenna voin paremmin.

Vaikka uupumus painaakin oikein urakalla, oloni on silti yllättävän rauhallinen, seesteinen, tasapainoinen. Onneksi on lauantai ja saan jatkaa lepoani. On nautinnollista löhötä ihanalla sohvallani :)

Rauhallista ja rentouttavaa viikonlopun jatkoa!

Tuesday, October 24, 2017

Väljyyttä vaatekaappiin -haave

Minulla on varmaan aina ollut tuskastuttava suhde vaatekaappini sisältöön. Elän siinä varmaan monelle tutussa tilanteessa, että vaatekaappi pursuilee, mutta mitään päällelaitettavaa ei ole. Tähän kun yhdistää sen, että minun on vaikea luopua sellaisesta, mitä "saattaa tarvita tulevaisuudessa" ja sen, että en millään löydä kaupoista kivoja uusia vaatteita, olen päätynyt umpikujaan. On lisäksi vaikea luopua vanhasta, jos uutta ei löydy tilalle.

Eräänä viikonloppuna päätin lähteä kiertämään läpi muutaman vaatekaupan. Ajattelin tarvitsevani ehdottomasti töihin pari uutta paitaa ja uusi nollakeleille sopiva takkikin olisi välttämätön. Odotukseni eivät olleet korkealla, mutta sain kokea yllätyksen: löysin sekä sopivan takin että muutaman kivan paidan!

Löydöistä innostuneena sain jopa karsittua hieman vaatekaappini sisältöä, mutta edelleenkään en ole kyennyt luopumaan kuin ihan muutamasta vaatteesta. Osan vaatteista laitoin laatikkoon, joka menee varastoon. Yritän tällä saada väljyyttä kaappiin ja helpottaa luopumisen tuskaa. Silti vaatetta on kaapissa vaikka kuinka paljon. Haaveiluni minimalistisesta (tai edes järkevästä) vaatekaapin sisällöstä tuntuu aina vain karkaavan.

En ole vuosien varrella ostanut paljon (tai kallista) vaatetta, vaan luultavasti ostan vähemmän vaatetta kuin naiset keskimäärin. Syynä on juuri tuo yllä mainitsemani tilanne: en vain löydä kaupoista kivoja vaatteita. Olen silti ollut ahkera kirppareilla kiertäjä ja sieltä tarttuu aivan liian helposti mukaan erilaisia perusvaatteita, kuten t-paitoja ja peruspaitoja. Nämä ovat usein olleet "ihan kivoja" vaatteita, mutta ne eivät ole olleet itselleni "täydellisiä" siinä mielessä, että ne sopisivat yhteen muiden vaatteiden kanssa tai sopisivat tyyliini ja elämäntilanteisiini. Minulla on paljon vaatetta erityisesti mukavat-työelämän-ulkopuoliset ja ulkoilu -osastoilla. Takkeja on varmaan (jos ihan kaikki laskee) ainakin 20. Neuleita ainakin 10, t-paitoja varmaan noin 30.

Muistan, kun joskus nuorena (silloin olin vielä innokkaampi kirpparikiertäjä) vein kerralla kierrätykseen 11 pussillista vaatetta. Tuskin vaatekaappini tuosta kovin paljon tyhjentyi. Olen usein katsellut lapsuudenkotini vaatekaappia, johon olen aikanaan saanut kaikki vaatteeni sovitettua helposti, ja miettinyt, että miten ihmeessä pääsisin tilanteeseen, jossa vaatekaapin sisältö ei ahdistaisi.

En edelleenkään tiedä vastauksia. Olen ajatellut, että ehkä minun pitää edetä hitaasti. Positiivista on se, että hyviä vaatteita on tällä hetkellä sopivasti, negatiivista on se, että tasaisen kivoja vaatteita on paljon, joten poistettavia on todella vaikea valita. Luultavasti oikea ratkaisu on siirtää kausivaatteita pois vaatekaapista, kun kausi vaihtuu. Näille minulla on hyvin tilaa. Siedettävä väliaikaisratkaisu voisi olla se, että siirrän osan vaatteista varastoon. Siten saan sekä tilaa vaatekaappiin että vältän luopumisen tuskan.

Jos joku on joskus paininut tämän saman ensimmäisen maailman ongelman kanssa, niin otan mielellään vastaan hyviä (ja huonompiakin) vinkkejä :)

Friday, October 20, 2017

Metsässä

Pääsin käymään metsässä ja kokemaan hiljaisuutta. Se teki hyvää, rauhoitti mieltä ja vetreytti kehoa. Näin paljon kauniita ruskavärejä ja hämähäkin seittejä. Tunsin tuulen kasvoillani ja haistelin syksyä. Kuulin hiljaisuutta. Koin rauhaa ja monia ihania tunteita.

Luonnossa pääsee tasapainoon itsensä kanssa. Toisaalta tuntuu myös siltä, että siellä myös kohtaa itsensä uudella tavalla, avoimesti, kiireettömästi, ollen läsnä. Ehkä voisi olla hankalaa, jos ei pitäisi itsestään, tai olisi vaikeita asioita käsiteltävänä. Toisaalta luonto antaa olla sellainen kuin on, mikä rauhoittaa sisäistä kiirehtimistä ja hosumista ja tuo turvallisuudentunnetta. Minulla on valtava kaipuu luontoon.


Thursday, October 05, 2017

Kivaa, kun pari asiaa loksahti paikalleen

Jänskä fiilis. Tänään on ollut päivä, jolloin asioita on loksahdellut paikalleen. Hämmentävästi sain kenties ratkaistua kiperän työasian (tuntien sinnikkään yrittämisen jälkeen) ja eräs toinen asia, johon liittyen minun on ollut vaikea tehdä päätöksiä, loksahteli paikalleen. Nämä paljon stressaamani asiat sattuivat ajallisestikin melko lähekkäin, joten saatoin todella tuntea, miten taakkaa alkoi valua harteiltani ja stressi hellitti otettaan.

Istuin varmaan vartin ihan vain paikallani ihmetellen. Teki mieli hyppiä ja hurrata, ehkä itkeäkin, mutta tyydyin vain hymyilemään ja tasoittamaan oloani. Kiva, että on tällaisia päiviä ja hetkiä, kunpa jatkossakin pystyisi luottamaan asioiden ratkeamiseen ajallaan. Huominen voi tuoda tullessaan taas jotain muuta/uutta, mutta nyt on hyvä hetken rauha. Huomisessa tosin on hyvää ainakin viikonlopun alkaminen, sitä odotellessa :)

Wednesday, October 04, 2017

Ei opi, kun ei usko omaan oppimiskykyynsä

On taas ollut sellainen työviikko, että huh. Päivisin mielessäni on takonut, että "en osaa mitään", "en edes opi mitään" ja "olen idiootti, kykenemätön yhtään mutkikkaampaan ajatteluun". Näiden ajatusten kanssa olen paininut ja todennut todeksi sen, että ajatuksilla on voimaa. En tosiaan ole pinnistelyistä huolimatta kyennyt ajattelemaan siten, että oppisin, oivaltaisin ja kykenisin yhdistämään asioita toisiinsa. En vain kykene.

Toisaalta mietin, että onko kyse tosiaan ajatusten voimasta, vai enkö vain oikeasti opi, vaikka ponnistelisin. Tämä on jotenkin pelottava ajatus.

Toisaalta olen oivaltanut sen, että kun mieli luovuttaa jonkin asian suhteen (kuten työtehtävän hoitaminen), niin sitä asiaa ei millään saa vietyä loppuun. Aivot ryhtyvät ajattelulakkoon ja tarvittavaan ajattelutyöhön ei vain pysty.

Olen siis paininut hankalien ajatusten kanssa enkä tiedä vielä, miten pääsen tästä "ajattelujumista" eteenpäin. Nykyinen työni tarjoaa niin runsaasti epäonnistumisen tilaisuuksia, että en voi olla miettimättä, miten se vaikuttaa minuun. Tällä hetkellä ainakin tunnen itseni täysin kelvottomaksi nykyisen kaltaiseen työhön. En osaa riittävästi enkä pysty oppimaan niin paljon, jotta siitä olisi kohtuullisessa ajassa edes jotain hyötyä ja kun ajatus on tämä, en edes pysty opettelemaan uutta ja hyödyllistä.

Haluaisin oppia uutta, mutta en usko, että kykenen oppimaan. Kun en opi uutta, ahdistun, en selviä töistäni ja kierre on valmis.

Tavoitteeni nyt on sinnitellä viikonloppuun.