Kesä on ollut mukava, hienoja hetkiä sisältävä, mutta nyt on koittanut paluu todellisuuteen. Olen pitkään tuntenut niin suurta vastenmielisyyttä työnhakua kohtaan, että hakemusten tekeminen on jäänyt vähälle. En ole pystynyt tekemään hakemuksia, olen ollut aivan lukossa asian suhteen. Muutama onneton väkerrys on lähtenyt kesän mittaan, eikä niistä ole seurannut yhtään mitään. Joihinkin ei ole tullut mitään reaktiota työnantajien suunnalta eli normimeininki. Nyt yritän panostaa työnhakuun, vaikka toistaiseksi työnhakuani on leimannut lähinnä sanat "ajanhaaskuu" ja "turhuuden turhuus".

Tarmokkaana olen ajatellut, että pyrin lähettämään paljon hakemuksia. Käytän minimiajan yhden hakemuksen viilaamiseen eli lähetän suunnilleen samanlaisia dokumentteja sinne tänne. Työnhakuvalmennuksissa sanotaan aina, että hakemukset pitää räätälöidä paikan mukaan. Näin olen toiminut ja tulosta ei ole tullut, joten vaihdan taktiikkaa ja yritän lähettää aiempaa suurempaa määrää.

Tämä alkoi "mainiosti". Väkersin tänään yhtä hakemusta kolme tuntia. Siis kolme! Ruokataukoineen meni neljä tuntia. Tuota tahtia en muuta ehdi tekemäänkään kuin viilaamaan (turhia) hakemuksia!

Toisaalta lohduttaudun sillä, että hakemus piti tehdä englanniksi ja paikka oli sellainen, että en ole sellaista työtä aiemmin hakenut. En voinut siis käyttää mitään vanhaa pohjaa. Ehkä homma siis helpottuu, kun erilaisille töille alkaa olla pohjia sekä suomeksi että englanniksi. Toivon ainakin niin.

Odotukseni eivät todellakaan ole korkealla ja mieliala on ollut matalalla. Olen miettinyt, että edessäni on ensimmäinen talvi, kun minulla ei ole mitään askaretta tiedossa, ei töitä eikä opiskelua. Viimeksi näin on ollut luultavasti alle kouluikäisenä. Tämä on tuntunut tosi kurjalta, kun olisin tosi motivoitunut purkamaan energiaani jonkin mukavan askareen parissa, mutta ei voi mitään. Tämän maan tilanne on tosi surkea, eikä asiaa auta typerät päättäjämme, jotka miettivät "kannustimia" työttömien kannustamiseksi töihin. Kyllä näin työttömänä sen tietää, mitä on tarjolla, ja ikävintä on se, että omaan tilanteeseensa ei voi oikein vaikuttaa. Kun ei kelpaa töihin, niin ei kelpaa. Lisäkyykytyksiä ja köyhtymistä odotellessa siis, jos se on päättäjistä kiinni ja sehän taitaa olla.

Poimintoja kesästäni 2016

Posted on 1:10 PM In: ,
Kesäni on ollut kaiken kaikkiaan hyvä. Olen saanut tehdä paljon aivan mahtavia asioita ja iso kiitos siitä kuuluu läheisilleni. Olen jakanut heidän kanssaan monia hyviä hetkiä, mutta olen myös yksin tehnyt asioita, joista olen nauttinut. Nyt minusta tuntuu siltä, että tämä upea kesävaihe on jäämässä taakse ja uusi vaihe on alkamassa, mutta olen painanut nämä upeat hetket mieleni aarrearkkuun, josta nostan niitä esille välillä, kun kaipaan hyvää mieltä. Nämä muistot ovat aarteitani.

Tässä välähdyksiä kesästäni.

Olen saanut istua ja olla useamman vesistön äärellä ja nauttia luonnon rauhasta. Uimassakin olen käynyt.


Olen katsellut maisemia huipulta.


Olen tutustunut myös ihmisen rakennelmiin, niihin hienoimpiin.


Olen kulkenut poluilla.


Ja poikennut metsiin.


Monenlaisiin metsiin.


Olen kerännyt ja nauttinut luonnon antimista.


Mutta olen luonnossa myös ihan vain tarkkaillut ympärilläni vilisevää elämää.



Ja olen kulkenut lisää poluilla.


Syksylle on luvassa vielä lisää polkuja ja sitä todella odotan.

Olen kiitollinen tästä kesästä, vaikka syksy tuo myös haikeutta mukanaan.

Eräs matka, eräällä elämänmittaisella polulla. Kadottaen ja löytäen. Väsyen ja vahvistuen. Surren ja iloiten. Matkalla kaikesta huolimatta ja se matka olkoon hyvä.

Minä

My photo
Olen matkalla kolmen- ja neljänkymmenen ikävuoden välillä, elämässäkin vielä matkalla, haaveileva ja pohdiskeleva nainen, jonka elämänpolku tuntuu välillä kovin kivikkoiselta ja nilkkoja taittavalta. Polkuni on kulkenut suuntaan, joka ei ole enää ihan omani: hapuillen etsin suuntaani haasteenani yksinäisyys, ihmissuhteet ja arkisen elämän raskaus. Sposti: nan09(a)suomi24.fi.

Arkistossa

Powered by Blogger.

Lukijat

Blog Archive