Sunday, April 29, 2018

Mitä kesälomalla tekisi?

On haastava hetki, pitäisi nimittäin lähipäivinä päättää kesäloman ajankohdasta. Hyvät uutiset: minulla on täysi, palkallinen kesäloma! Huonot uutiset: en halua viettää lomaani kotona murehtien, joten kaipaan vaihtelevaa tekemistä, mutta en keksi, mitä se tekeminen voisi olla. Minulla on suunnitelmaa osalle lomaa ja tämän lomapätkän ajankohdan tiedän. Läheisiä haluan käydä tapaamassa. Muu loma pitäisi sitten sijoittaa johonkin.

Olen pyöritellyt erilaisia ajankohtia, mutta en ole osannut päättää. Pitäisi keksiä jotain kivaa tekemistä, mutta mielikuvitukseni on ollut tosi tyhjä tässä kohtaa. En usko, että haluaisin lähteä ulkomaille lomailemaan, mutta kotimaan reissu kiinnostaisi, mutta mitä tekisin ja missä? Milloin lomailisin? Millaisissa pätkissä pidän lomani?

Alunperin olin varma, että lomailisin pätkän kesäkuussa, mutta sille ajankohdalle tuli sellaista suunnitelmaa, joka pitää paikkakunnalla ja estää loma-ajatukset. Heinäkuussa lomailen viikon ja lopuille viikoille pitäisi löytää sopiva ajankohta.

Sellainen voisi olla kivaa, että olisi jokin majapaikka lähellä jotain kansallispuistoa tai muuta retkeilyaluetta ja voisi tehdä majapaikasta käsin päiväretkiä. Muuta kivaa en ole keksinyt.

Se, että minulla ei ole ollut nyt oikeaa lomaa iäisyyteen, tekee sen, että tällaista lomattomuuspätkää en enää halua. Siksi ajattelin, että yhden lomaviikon voisin viettää syksyllä. Sen kohdalla olen vielä enemmän hämilläni kuin kesäloman suhteen: mitä ihmettä syksyllä voi tehdä lomalla?!

No, mietittävää ja suunniteltavaa riittää. Ehkä tämä tästä, viimeistään viime hetken paniikissa ajankohdat on lyötävä lukkoon ja sitten alkaa armoton lomasuunnittelu...

Sunday, April 22, 2018

Ruokahävikkiä

Työttömänä ollessa ruokahävikkiä tuli tosi vähän, kun oli aikaa panostaa tuhlailun vähentämiseen ja suunnitella ruokia. Nyt töissä ollessa, no, hävettää tunnustaa, että hävikin määrä on hiljalleen kasvanut. Niinpä on aika ryhdistäytyä, minusta on kamalaa haaskata ruokaa (tai mitään muutakaan).

Kun on varaa ostaa ruokaa, alkaa helposti kulkea siitä, missä aita on matalin (eli ruokavalinnat tapahtuva 'helppo' ja 'nopea' kriteereillä). Kokkaustaituria minusta tuskin koskaan tulee, mutta vähäinenkin into laittaa ruokaa on viime aikoina ollut pahasti kadoksissa. Nyt viikonlopulle laitoin hyvän keiton, joka valmistui nopeasti. Ei ruoanlaitto ole mitään rakettitiedettä ja nopeitakin ruokia on, mutta silti kadotan ajoittain motivaation kokata.

Kävin eilen jääkaappini läpi ja heitin kylmän tylysti vanhentuneet ruoat pois. Lopuista, vielä hyvistä kehittelin ruokia, joissa on kieltämättä erikoisia makuyhdistelmiä, mutta saanpahan syötyä ruoat pois. Nyt yritän muistaa ostaa ruokaa vain sen, mitä tarvitaan. Mieluummin vaikka liian vähän, koska kauppa on lähellä. Jos rahaa on, tässä maassa ei kuole nälkään.

Lisäksi yritän kehitellä ruokia erilaisista kuivatarvikkeista, joita minulle on kertynyt liikaa. Esimerkiksi erilaisia pastoja on turhan paljon ja kun kaappitila keittiössä on surkea, niin ylettömät määrät pastaa ärsyttää.

Niinhän se on, että kun jonkin osan kotia saa ojennukseen, niin toisesta päästä repsahtaa. Silti minulla näyttää riittävän innokkuutta (ja hölmöä optimistisuutta) laittaa kotia kuvitellen, että se on joskus täysin ojennuksessa. (Tämä ruoka-asioiden ojennukseen laittaminen ei nimittäin ole ainoa meneillään oleva kotiprojekti.) No, sitä päivää odotellessa :)

Tuesday, April 17, 2018

Talvesta kevääseen

Hypähdys talvesta kevääseen on ollut nopea. Välillä on ollut jopa kesäisiä hetkiä, ainakin lämpötilojen suhteen. Pää ei ole oikein pysynyt nopeassa tahdissa mukana, mutta muuten kirkastuminen ja lämpeneminen on tuntunut enimmäkseen mukavalta.

Monet iloitsevat talven loppumisesta, mutta minä tunnen myös haikeutta. Lopputalvi oli ihana, nautin lumesta, pakkasesta ja auringosta. Nautin hiihtämisestä, jota sai tänä talvena harrastaa jo jonkin verran.

Yhdellä viimeisistä hiihtolenkeistäni havaitsin jotain hyvää ja liikuttavaa. Hiihtämässä olivat myös isä ja poika, joihin kiinnitin huomioni. Monelle tulee isästä ja pojasta tietynlainen mielikuva, mutta tässä tapauksessa todellisuus oli toisenlainen. Isä oli jo kumarainen ikäihminen ja poika keski-ikäinen mies. Isä käveli hitaasti ladulle poika perässään ja molemmat lähtivät hiihtämään verkkaista tahtia. En huomannut heidän keskustelevan. Parin kilometrin lenkki riitti heille ja minä jatkoin pidemmälle.

Minusta tuossa tiivistyy jotain oleellista hyvyydestä ja siitä, mitä elämän pitäisi olla. Pitäisi olla enemmän läsnäoloa ja välittämistä. Huolehtimista, hyväksymistä ja yhteistä olemista ilman suorittamisen paineita.

Minä kävin pääsiäisenä tapaamassa omia läheisiäni ja se oli mukavaa. Sen jälkeen elämä onkin taas asettunut 'työ ja töiden ulkopuolinen aika' -tilaan. Vaikka joka päivä ei olekaan niin innostava, osaan olla kiitollinen siitä, että töitä on.