Koti kuntoon

Posted on 8:05 PM In:
Olen katsellut telkkarista kotiin ja kodin laittamiseen liittyviä ohjelmia nyt joulun aikaan, kun aikaa on ollut. Sen myötä olen saanut kovan sisustuskuumeen... ja en tarkoita sillä mitään hienostelevaa puuhastelua, vaan sitä, että minulla olisi jonain päivänä ylipäätään kiva koti.

Viime vuodet ovat minulla menneet tuskaillessa kotini kanssa. Syitä tähän on useita, mutta niillä ei ole nyt enää väliä, kun olen oivaltanut, että nyt minä voin laittaa kotini kuntoon. Ajatus tuntuu huikealta - voisin asua asunnossa, joka olisi käytännöllinen ja näyttäisi kivalta ja itseltäni! On ollut aidosti kamalaa asua kämpässä, jonka ilmettä inhoaa, jossa tavarat pursuilevat ja jonka huonekalut ovat hirveitä. En ole halunnut kutsua juuri vieraitakaan, koska häpeän kämppäni ilmettä, joten kyseessä ei ole pelkästään omaan viihtymiseeni liittyvä ongelma. Ja sellaisessa kolossa minun on pitänyt asua jo vuosia.

Olen potenut siis kotikriisiä ja yhdeksi uuden vuoden tavoitteekseni voisin ottaa sen, että teen kämpästäni minulle tämänhetkisen kodin, jota kukaan ei voi tulla myllertämään miksikään muuksi. Olen toki matkan varrella tehnyt pieniä parannuksia, mutta nyt pyrin korjaamaan loputkin epäkohdat, siis ne, jotka on ylipäätään mahdollista korjata. Aloitan sohvasta, joka on kotini suurin kauhistus. Se on aidosti kamala, myös niiden harvojen vieraideni mielestä, jotka hirvityksen ovat nähneet. Se lähtee kaatopaikalle ja ostan uuden. Tämä hankinta onkin onneksi se suurin ja merkittävin, muut muokkaukset kodin ilmeeseen ovat selvästi halvempia ja pienempiä.

Sohvan valitseminen on vaikeaa. Olen jo päättänyt suunnilleen, millaisen haluan, mutta lopullinen valinta on tekemättä. Haluan ehdottomasti vuodesohvan, koska se on ainoa järkevä ratkaisu pieniin tiloihin, joissa saattaa joskus majoittua yövieraita. Ostan mahdollisesti divaanisohvan, koska olen sellaisesta haaveillut ja tykkään sellaisesta. Ongelma näissä on se, että ne tuppaavat olemaan aika leveitä, en nimittäin haluaisi valtavaa sohvaa. Hieman yli kaksi metriä leveä olisi ihan riittävä, eli mahdollisimman sopivan kokoinen. En tiedä vielä, haluanko tumman harmaan vain tumman ruskean sohvan. Tämä värivalinta on luultavasti merkittävä muun kämpässä olevan värityksen suunnittelun kannalta.

Olen niin innoissani uudesta sohvasta jo nyt, että tuskin maltan odottaa, että pääsen kauppoihin. Vaikka tämä onkin sinällään pieni askel, minusta tämä tuntuu suurelta. Ehkä kodistani tulee vielä jonain päivänä aivain ihana turvapaikka minulle :)

Olen viettänyt joulua, kuten ennenkin. On ollut mukavaa ja paljon aikaa mietiskellä kaikenlaista. Olen ajatellut aiemmin joulun- ja muiden vastaavien juhlien vietosta, että on vain yksi oikea tapa viettää juhlaa ja jos se ei toteudu, on kamalaa. Tähän liittyy myös uuden vuoden läheisyys - olen viettänyt paljon mukavia ja vauhdikkaita uuden vuoden juhlia nuorempana, mutta viime vuosina olen ollut lähinnä (yksin) kotona. Kotona kököttäminen on tuntunut tosi kurjalta vauhdikkaampien juhlien jälkeen, olen tuntenut itseni yksinäiseksi, epäonnistuneeksi ja synkäksi.

Nyt kuitenkin jotain näyttäisi muuttuneen. Olen ymmärtänyt, että puitteet ovat ne, mitä ovat ja niissä puitteissa voin kuitenkin rakentaa, mitä haluan. En ehkä voi saada toivomaani seuraa, mutta hei, minähän viihdyn tosi hyvin myös yksin ja voin nauttia myös sellaisista "juhlista", jotka järjestän "vain" itselleni. Kyllä minulla voi olla kivaa niinkin. Tai jos vaikka matkustan jonnekin, niin sekin on mukavaa. Ei tarvitse olla aina samankaltaisia puitteita joulun tai uuden vuoden juhlimiselle, koska se stressaa, asettaa odotuksia, vaatimuksia ja muuta ikävää. Nimenomaan ei tarvitse, mutta toki saa olla. Silloin osaan iloita siitäkin.

Ymmärrän toki heitä, jotka haluavat viettää aina perhejoulun ja joulu on pilalla, jos perhejoulu ei toteudu. Silti itse en aktiivisesti pilaisi jouluani, vaan yrittäisin parhaani. Ehkä olen löytänyt kuitenkin aika paljon positiivisuutta, kun haluan itse pyrkiä valitsemaan ensisijaisesti mukavan juhlan. Haluan pitää hauskaa niissä puitteissa, jotka minulle on kulloinkin tarjolla. Ja olen huomannut, että jos olen elämässä aktiivinen, erilaisia puitteita voi olla tarjolla. Olisin nimittäin tänä jouluna voinut valita toisinkin, myös tosi kivasti. Olen tosi onnekas!

Huonoina hetkinä minun on toki vaikea ajatella näin, mutta se, että pystyn useimmiten ajattelemaan näin, on jo arvokas asia. Kun pystyy näkemään iloa monissa eri vaihtoehdoissa, elämä näyttää iloisemmalta. Ja se on mukavaa.

Joulua 2014

Posted on 6:11 PM In:
Lomani on alkanut ja pahin univelka on nukuttu pois. Olo on seesteinen. Tein tänään pitkän kävelyn pakkasessa ja se rauhoitti mieltä. Kävin kaupassa hipelöimässä kivoja vaatteita ja tavaroita, mutta en aikonutkaan ostaa mitään. Pelkkä koskettelu oli mukavaa. Lenkin jälkeen join kupin kuumaa teetä, mikä tuntui taivaalliselta.

Oikeastaan kaipaan glogiä, jostain syystä minulla on himo oikein kunnon glogiin eli ei siis mihinkään sokerilitkuun. Onneksi saan glögiä viimeistään huomenna. Lenkillä oli mukavaa katsella ihmisten pihoilleen laittamia monenlaisia jouluvaloja. Ihmisilläkin näyttäisi olevan hyvää mieltä, jostain syystä olen tavannut vain iloisia ihmisiä nyt joulun alla, mikä on tosi mukavaa. On vapauttavaa, kun on rauhallista, tunnelmallista ja ihmisillä hyvää mieltä.

Pää on täynnä ajatuksia, mutta en osaa purkaa niitä nyt tämän enempää, eikä tarvitsekaan. Riittää vain se, että olen ja nautin joulusta. Toivottavasti te muutkin voitte tehdä siten.

Hyvää ja rauhallista joulua! 
Toivottavasti hyvälle mielelle on paljon sijaa olla ja iloita :)

Aika rauhoittumisen

Posted on 11:29 PM In:
Loma. Sellainen on nyt alkanut, nyt. Viime ajat ovat olleet täynnä kaikenlaista hulinaa, opiskelua, joulujuttuja ja ihmisiä, ja se on ollut uuvuttavaa. Olen myös nukkunut huonosti, kun keho käy ylikierroksilla kaikesta tekemisestä ja uudesta. Mukavaa on kuitenkin ollut eli ei harmita yhtään varsinkin, kun nyt voin rauhoittua ja keskittyä lepäämiseen ja rentoihin, mukaviin asioihin. Ihanaa ajatella tuota.

Nyt minulle on tiedossa mielenkiintoisten kirjojen lukemista, ulkoilua, hyvää ruokaa ja unta. Joulunviettoa. Kaiken tuon pitäisi tehdä hyvää. Ehkä johtuu väsymyksestä, mutta mieleni on nyt aika apea, mutta ehkä se johtuu siitä, että olen liian uupunut ponnistellakseni.

Jotenkin tuntuu, että hyvän mielen aikaansaamiseksi minun pitää ponnistella. En tiedä, mistä tuo tulee... tai ainakin osittain se johtuu siitä, että minun pitäisi ponnistella muuttaakseni elämässäni tiettyjä asioita ja sen ajatteleminenkin näännyttää. Ei siis pidä ajatella asiaa, ei ainakaan nyt lomalla. Nyt voi vain olla ja antaa maailman surrata omaa rataansa. Minun ei juuri nyt lomallani tarvitse olla siinä mukana. Voin olla vain minä ja nauttia olemisestani.

Ei ole oikein ollut mitään sanottavaa tai kirjoitettavaa. Arki rullaa siten, miten ennenkin. Ei ole tapahtunut mitään uutta ja mullistavaa, olen lähinnä yrittänyt saada itseni hoitamaan arkiaskareeni. Nimenomaan siis yrittänyt. Ihan liikaa aikaa on mennyt siihen, että olen laittanut poppia soimaan ja ajatellut, että "kohta aloitan". Joopa joo.

Toisaalta olen saanut tehtyäkin jotain. Erään opintoihini liittyvän tehtävän välitavoite on muutaman päivän päästä ja työ on todella edennyt. En tosin täytä aiemmin asettamaani aikatavoitetta tehtävään liittyen, joten mielessäni pyörii tyytymättömyys ja itsesyytökset laiskuudesta ja aikaansaamattomuudesta, mutta tuollainen asioiden pyörittely mielessä on ihan turhaa. Ketä oikeasti kiinnostaa, saavutanko tämän välietapin juuri nyt vai en? Ei ketään muuta paitsi itseäni ja tämä on totta. Miksi siis stressaan? Koska oma pää.

Olen opetellut olemaan tyytyväinen siihen, mitä onnistun saamaan aikaiseksi. Se on ollut tosi haastavaa, mutta luulen edenneeni. Ainakin osaan päivän päätteeksi poimia päivän saavutuksia ja pienetkin asiat tuovat iloa - eli olen selvästi kehittynyt. Asettamani tavoitteet ovat pienentyneet, koska olen ymmärtänyt, että ainoa, joka tällä hetkellä itseltäni jotain vaatii, olen minä itse. Toki minun täytyy toimeentulon eteen jotain tehdä, mutta siinä riman voi laittaa melko alas... ja se ei ketään haittaa. Mutta muuten voisin ottaa rauhassa melko rennosti. Vähän ja pienesti riittää juuri nyt, joten siitä kannattaa nauttia.

Eräs kiva asia viime aikoina on ollut osallistuminen tosi mukaviin pikkujouluihin! En ole tainnut muutamaan vuoteen pikkujouluissa ollakaan. Nyt pääsin nauttimaan hyvästä ruoasta ja seurasta ja olen siitä tosi kiitollinen :)

Eräs matka, eräällä elämänmittaisella polulla. Kadottaen ja löytäen. Väsyen ja vahvistuen. Surren ja iloiten. Matkalla kaikesta huolimatta ja se matka olkoon hyvä.

Minä

My photo
Olen matkalla kolmen- ja neljänkymmenen ikävuoden välillä, elämässäkin vielä matkalla, haaveileva ja pohdiskeleva nainen, jonka elämänpolku tuntuu välillä kovin kivikkoiselta ja nilkkoja taittavalta. Polkuni on kulkenut suuntaan, joka ei ole enää ihan omani: hapuillen etsin suuntaani haasteenani yksinäisyys, ihmissuhteet ja arkisen elämän raskaus. Sposti: nan09(a)suomi24.fi.

Arkistossa

Powered by Blogger.

Lukijat

Blog Archive