Työnhaun varsinainen aloittaminen

Posted on 5:11 PM In:
Ajattelin jo aloittaneeni työnhaun, mutta mitä enemmän olen perehtynyt aiheeseen, niin olen ymmärtänyt vain harjoitelleeni. Työnhaku vaatii enemmän kuin työpaikkailmoituksiin vastaamista. Pitää uskaltaa, oivaltaa ja toimia. Tämän oivalluksen myötä soitin ensimmäisen puheluni työpaikasta. Puhelu tuotti heti tulosta: pääsin haastatteluun. Ensimmäinen työhaastattelu pitkään aikaan jännitti todella paljon, mutta tuotti myös tulosta, minulle näytettiin vihreää valoa. Minua tosiaan haastateltiin, vaikka avointa työpaikkaa ei juuri nyt ollutkaan. Tuosta paikasta saattaa koska tahansa kuulua jotain ja lyhyt/lyhyehkö työ voi olla mahdollinen.

Koin pian toisen yllätyksen. Pääsin toiseen työhaastatteluun! Tämä haastattelu järjestyi myös ei-niin-tyypillisesti ja kyseessä oli myös paikka, jossa ei ollut juuri nyt avoimia työpaikkoja, mutta minua tosiaan silti haastateltiin. Tästä en osaa sanoa, miten tämä jatkossa etenee, mutta tarkkailen tilannetta. Tämän haastattelun iso hyvä puoli oli se, että sain tietoa siitä, mitä alallani kaivataan juuri nyt ja sain muutenkin hyviä vinkkejä jatkoon.

Heti, kun aktivoiduin, alkoi tapahtua. Lisäksi edellisestä työpaikastani voisi periaatteessa kuulua jotain. Nyt voin sanoa eläväni jännittäviä aikoja ja erilaiset tunteet myllertävät sisälläni. Mahdollista on se, että mistään ei kuulu mitään tai toisaalta se, että kaikista tärppää. Kaikista olen kiitollinen, mutta varsinkin siitä, että tämän myllerryksen ja haastattelujen myötä minulle on alkanut hahmottua oma tilanteeni (osaamiseni on aika kapeaa ja laajemmalle osaamisalueelle olisi tarvetta eli alhaalta saa aloittaa) ja mitä voisin tehdä "isona". En ole miettinyt tätä kysymystä yksin, vaan olen saanut jakaa ajatuksia toisen henkilön kanssa ja se on avartanut silmiäni. On helpompi suunnistaa, kun on suunta.

Nyt näen kiinnostavia avoimia työpaikkailmoituksia ja minun toki kannattaisi hakea niitä. Toisaalta nyt on tapahtunut niin paljon, että hengähtäminen houkuttelisi. Tärkeää on kai se, että ei jämähdä mukavuusalueelleen makaamaan, vaan tavoittelee sitä, mikä voisi tarjota sen, mitä haluaakin ja missä voisi ammentaa itsestään jotakin tarjottavaa toiselle (ja vielä kun ensin keksisi, mitä tuo voisi olla) . Vielä tärkeämpää kuitenkin lienee lepo ja ilo, ehkä niitä voisi ainakin olla tarjolla loppuviikolle :)

Työnhaun aloittaminen

Posted on 11:16 AM In:
Olen tänä keväänä aloittanut aktiivisen työnhaun. Tätä ennen olen hakenut töitä viimeksi yli kymmenen vuotta sitten, joten voi sanoa, että kyseessä on aika uusi asia. Tilanne Suomessa on muuttunut niin paljon, että olen huomannut työnhaun olevan nyt aivan eri asia kuin aiemmin. Käymäni työnhakuvalmennukset ovatkin tulleet tarpeeseen.

Hain ensimmäisiä kesätyöpaikkojani muistaakseni noin lukioikäisenä. Ensimmäinen kesätyöni oli kunnan tarjoama, jota hain muistaakseni jollain lomakkeella. Sain töitä. Helppoa. Tämän jälkeen minulle tarjottiin yhtä työtä kesäksi, mutta sen jälkeen kesätöiden hakeminen oli yhtä tuskaa. Minulla ei ollut suhteita hyödynnettäväksi, joten taistelin muiden nuorten kanssa vähistä paikoista. Onnistuin kuitenkin toisen kerran saamaan kunnan tarjoamaan kesätyötä. Myöhemmin onni oli ehkä se, että en päässyt heti opiskelemaan, jolloin sain työpaikkailmoitukseen vastaamalla mukavaa ja helppoa työtä talveksi, mikä auttoi minua saamaan vastaavia töitä jatkossa pariksi kesäksi. Sitten taas tökkäsi ja olin muistaakseni ainakin yhden kesän ilman töitä. Lopulta sain varsin hyväpalkkaisen kesätyön kaverin avustuksella. Tämä kaveri oli saanut töitä paikasta, joka palkkasi enemmänkin porukkaa. Soitto rekrytoijalle tuotti tuloksen.

Opintojeni loppuvaiheessa etsin vimmatusti töitä, mutta vaikealta näytti. Tunsin jo hieman epätoivoa, koska minun oli pakko löytää harjoittelupaikka, jotta voisin valmistua. Ensimmäisen oman alani työpaikan sain lopulta vastaamalla työpaikkailmoitukseen. Kyseessä oli vuokratyö, joka toimi hyvänä väylänä urallani eteenpäin. Olen kiitollinen siitä, että sain mahdollisuuden työntekijänä, jolla ei ollut alan työkokemusta. Asiassa toki auttoi huomattavasti hyvä työllisyystilanne alalla. Tästä eteenpäin olen päässyt varsin vaivattomasti työurallani eteenpäin. Nyt minulla on kuitenkin uusi tilanne: pitäisi ottaa haltuun työnhaku tässä heikossa työllisyystilanteessa ja löytää työpaikka. Olen ajatellut onnistua.

Olen tähän mennessä hakenut noin kymmentä työpaikkaa, mikä ei kuulosta paljolta. Koen kuitenkin, että tämä on ollut vasta harjoittelua. Olen vastannut ilmoituksiin, laatinut hakemuksia, muokannut ansioluetteloani, käynyt työnhakuvalmennuksessa ja taas muokannut dokumenttejani. Olen ollut aktiivinen myös somessa, tutustunut yrityksiin ja etsinyt tietoa. Olisin tähän mennessä toki voinut tehdä jo enemmän, mutta kaikki tämäkin työnhakurumba on vienyt tunteja ja taas tunteja ja minulla on ollut muutakin tärkeää tekemistä juuri nyt. Olen "vain" osa-aikainen työnhakija ja virallisestihan minä en ole työtön.

Olen oppinut paljon. Olen hakenut työpaikkoja laidasta laitaan ja olen oppinut, että tietyntyyppisiin paikkoihin hakijoita on sadasta ylöspäin. Kun minulla ei ole varsinaisesti kokemusta näistä töistä, niin minulla ei ole mahdollisuutta saada niitä, vaikka koulutukseni puolesta voisin sellaisia tehdäkin. Päteviä hakijoita on valtavasti. Oma polkuni tällaisiin töihin ei kulje ilmoituksiin vastaamisen kautta.

Tämä kokemus on ohjannut minut hakemaan ensisijaisesti sellaisia töitä, joita olen aiemmin tehnyt. En koe sitä tappioksi, vaan koen, että näillä alueilla minulla on eniten annetavaa ja samalla näissä tehtävissä voisin edelleen oppia ja kehittyä. Oikeastaan ei olisi lainkaan huono asia tehdä näitä töitä, vaan se yllättäen innostaa minua varsin paljon! Olen pohtinut paljon, millaiseen työhön sopisin ja mikä kiinnostaisi ja luulen, että olen löytänyt ajatuksen siitä, minkä tyyppistä työtä voisin tehdä. Tämä on hyvä, koska se auttaa minua kohdentamaan työnhakua, enkä haaskaa aikaani "turhiin" hakuihin, vaan täsmäkohdennan toimeni paikkoihin, jotka oikeasti sekä kiinnostavat että voisivat olla ulottuvillani. Järkevää.

Jatkan tästä aiheesta kirjoittamista myöhemmin. Näin lopuksi kuitenkin olen ehdottomasti sitä mieltä, että työnhakua pitäisi opettaa jo koulussa, viimeistään toisella asteella. Jos olisin saanut jotain opastusta työnhakuun jo nuorena (jolloin ei nettiä ollut apuna samoin kuin nyt), niin olisin luultavasti saanut helpommin kesätöitä ja minulle ei ole muodostunut itsestäni käsitystä, että olen huono, kun ilmoituksiin vastaamalla en kelpaa. On tärkää tuntea olevansa hyvä ja kelvata ja työelämässä tuo on erityisen tärkeää. Työ vie kuitenkin todella paljon aikaa. Olen onneksi saanut työelämässä niin hyvää palautetta tähän mennessä työskentelystäni, että voin nyt hakea töitä pää pystyssä. Minä olen hyvä :)

Tyhjä tie

Posted on 2:03 PM In: ,
Sanat ovat olleet hukassa. Elämä tuntuu niin oudolta juuri nyt, että en tiedä, mitä siitä sanoisi. Tuntuu, että mitään ei ole tapahtunut, vaaleistakaan yms. ajankohtaisesta en ole jaksanut kommentoida. Olen vain keskittynyt arkiaskareisiin ja sitä kautta paennut murheita. Kivaakin on ollut, mutta jotain mukavaa odotettavaa kyllä kaipaisi. Jotain Uutta.

En tiedä, onko tuleva koskaan näyttänyt näin tyhjältä. Jos yritän miettiä tulevaisuuteen liittyviä asioita, niin näen vain tyhjän sivun. En näe mitään, en tunne mitään. Tulevaisuus on niin tyhjä kuin se voi olla, siihen ei liity mitään ajatusta, tunnetta tai toimintaa. Tämä on tosi outoa.

Outoa on myös se, miten vähän tyhjyys ahdistaa minua, loppujen lopuksi. Välillä tuntuu tosi pahalta ja välillä ei tunnu miltään. Tätä se on, kun ei ole mitään odotettavaa, ei hyvää eikä pahaa. Periaatteessa mitä tahansa voisi tapahtua.

Ahdistaa se, että pitäisi löytää kynä ja taito kirjoittaa tyhjälle sivulle jotain eli pitäisi olla aktiivinen ja tehdä elämälleen jotain. Välillä puhkun intoa ja ajatuksia. Välillä tuntuu lannistuneelta, näinkö se elämä nyt menikin. Tuntuu, että en tiedä mistään mitään ja samalla päässä suhisee ajatuksia enemmän kuin koskaan ennen. Mikä tienristeys tämä on? Vai onko tämä suora tie, joka jatkuu tyhjänä iäisyyteen?

Käytännön arkeni koostuu opintojen viimeistelystä, työnhausta, kuntoilusta ja kevätkylvöistä. En tiedä, odotanko kesää, kun en tiedä, onko odotettavaa. Kaipaan jotain, mihin tarttua ja pelkään, että en löydä sitä. Tavoitteenani on laittaa verkot veteen kaikkiin vesistöihin, mitä vastaan tulee, eli olen erittäin avoimin mielin kaiken suhteen. Voisin tehdä mitä tahansa, melkein ainakin.

Pelottaa kirjoittaa tästä tyhjyydestä, koska pelkään, että minua alkaa ahdistaa tämä tilanne, mutta eipä se taida pakenemallakaan muuksi muuttua. Pitää suhtautua tähän siten, että näen mahdollisuuksia. Pitää viedä elämää eteenpäin positiivisella asenteella ja olla aktiivinen. Kaikki voi järjestyä hyvin.

Eräs matka, eräällä elämänmittaisella polulla. Kadottaen ja löytäen. Väsyen ja vahvistuen. Surren ja iloiten. Matkalla kaikesta huolimatta ja se matka olkoon hyvä.

Minä

My photo
Olen matkalla kolmen- ja neljänkymmenen ikävuoden välillä, elämässäkin vielä matkalla, haaveileva ja pohdiskeleva nainen, jonka elämänpolku tuntuu välillä kovin kivikkoiselta ja nilkkoja taittavalta. Polkuni on kulkenut suuntaan, joka ei ole enää ihan omani: hapuillen etsin suuntaani haasteenani yksinäisyys, ihmissuhteet ja arkisen elämän raskaus. Sposti: nan09(a)suomi24.fi.

Arkistossa

Powered by Blogger.

Lukijat

Blog Archive