Saturday, June 06, 2015

Epämukavuusalueella hääräilyä

Olen viime aikoina hääräillyt varsin paljon epämukavuusalueellani. Jos elämässäni on hetken rauhallista ja tasaista, olen järjestänyt jotain jännitettävää itselleni. Tämä on ollut sekä ahdistavaa, mutta lopulta myös varsin vapauttavaa ja voimistavaa. Selvää on, että kaipaan elämisen tunnetta ja asioiden etenemistä elämässäni. Olen kyllästynyt vain pyörimään omissa samoissa pienissä piireissä eli olemaan lähinnä kotona ja odottamaan, että jotain ihmeellistä tapahtuisi. Odottaessa ei tapahdu.

Olen soitellut jonkin verran puhelimella. Olen hoitanut asioita ja soitellut työpaikkojen perään, mikä ei itselleni ole mitään mukavuusalueella olemista. On jännittänyt, olen pelännyt, että sanat menevät solmuun ja teen itsestäni hölmön. Ihmeellistä on kuitenkin ollut ymmärtää se, miten pieni ja merkityksetön oikeastaan olen, eli on aivan sama, mitä minusta on puheluiden jälkeen ajateltu. Useimmillahan sitä paitsi alussa sanotut nimet menevät ohi korvien, itselläni ainakin. Näiden soittojen myötä soittaminen on helpottunut ja lisäksi olen saanut arvokasta tietoa erityisesti niihin töihin liittyen, joita ensisijaisesti etsin. Paljosta olisin jäänyt paitsi, jos en olisi kysellyt.

Olen lisäksi mennyt tilaisuuteen, jossa on ollut pelkästään itselleni vieraita ihmisiä, ja lisäksi jutellut siellä ihmisten kanssa. Taas kerran minua jännitti, mutta keksin jopa jotain juteltavaa ja tunnelma oli hyvä. Jälkeenpäin olin oikein iloinen siitä, että olin tavannut mukavia ihmisiä.

Olen myös ajanut autoa toooosi monen vuoden tauon jälkeen. Hikoilutti ja tärisytti asettua ratin taakse, mutta minä todellakin ajoin autoa. Olen aina kammonnut kaupungissa ajamista, mutta minä ajoin nimenomaan kaupungissa ja se sujui yllättävän hyvin, vieläpä vieraalla autolla. Pysäköidessä pieneen parkkiruutuun jalkani tärisivät, mutta onnistuin siinäkin. Tunsin itseni todella onnistujaksi kokemuksen jälkeen.

Jotain muitakin pieniä onnistumisen kokemuksia epämukavuusalueella olen kokenut. Vaikka nuo tapaukset etukäteen ahdistavatkin tosi paljon, niin onnistuminen noissa asioissa on ollut tosi voimistavaa ja kannustavaa. Tunnen itseni vahvemmaksi ja rohkeammaksi. Minähän osaan ja pystyn, kunhan toimin!

Liikaa tietenkään tällaista ei kannata olla tai ahdistaa niin paljon, että yöunet menevät, ainakin itselläni. Mutta sopiva säännöstely tekee hyvää. On kiva ja kivan rohkea olo :)

Monday, June 01, 2015

Taimet ovat kasvaneet

Parvekkeellani viheriöi erilaisissa kylvöastioissa:


Kasvamassa on mm. kesäkurpitsaa, auringonkukkaa, ruohosipulia, lehtikaalta, yrttejä, chiliä ja kurkkua. Iso osa taimista menee kasvimaalle ja osa jää parvekkeelle. Nyt alkaa vaihe, jossa taimet pitäisi viedä kasvimaalle tai siirtää lopullisiin ruukkuihinsa. Olen sisustanut parveketta hankkimalla sinne hyllykön, johon pieniä taimia mahtuu mukavasti, eli ainakin yrttejä ja chiliä. Lisäksi pitäisi saada sovitettua köynnöstäviä kasveja sisältävä parvekelaatikko johonkin. Luulen, että lopputuloksesta tulee kiva :)

Olen vienyt jo jotain taimia kasvimaalle tuulen armoille. Harmi, kun tuulee, ei tekisi mieli viedä enempää taimia riepoteltavaksi, mutta ne ovat venyneet jo kovin isoiksi ruukuissa elelijöiksi. Luulin, että sää olisi ollut otollinen kasvimaapuuhastelulle, mutta täytyy nyt odotella ainakin tämä päivä. Tuulta on tosin ennustettu tulevillekin päiville... No, nyt on kuitenkin kesä ja se on mukavaa :)