Eilinen kirjoitukseni sai ajatuksiani ojennukseen. Ymmärsin, että liian monen asian samanaikainen tapahtuminen ja eri suunnista sinkoilevat vaatimukset saivat mieleni kaaokseen, jolloin minun oli vaikea keskittyä ylipäätään tekemään asioita, kun mielessäni pyörivät vain "velvollisuudet". Kaaosteltuani aikani, priorisoin tehtäväni ihan itsekkäästi ajatellen ja kiireellisyys huomioiden ja tehtävälistan top-3 hahmottui hyvin nopeasti. Kyseessä ei ole elämässäni olevien asioiden prioriteettilista, vaan tämän hetkisten asioiden hoitamisen tärkeysjärjestys (akuutit asiat toki voivat muokata listaa). Tämän listan mukaan minun kannattaa sekä lyhyellä että varsinkin pitkällä tähtäimellä tehdä asioita juuri nyt:

  1. Opintojeni loppuun saattaminen
  2. Edes jonkinlaisesta toimeentulosta huolehtiminen
  3. Toimet hyvinvointini tukemiseksi, jotta jaksan hoitaa kaksi ensimmäistä kohtaa (sis. mm. liikuntaa, hyvää ruokaa, lepoa ja hieman sopivaa, hyvinvointia tukevaa sosiaalista elämää)

Priorisointini myötä tehtävälistallani olevia asioita lykkääntyy eteenpäin ja moni näistä on sellainen, joihin liittyy muita ihmisiä. Tänään tarmon puuskassa sain hoidettua jotain hankalia asioita ja sanottua parille ihmiselle, että en juuri nyt ehdi paljon. Silti pitäisi sanoa tästä tilanteesta useammallekin, eli luultavasti onnistun loukkaamaan ihmisiä. Kaikki eivät vain ymmärrä sitä, miksi en juuri nyt taivu juuri hänen asialleen. Ei voi mitään, en minä millään pahalla tätä tee. Jotkut asiat vain yksinkertaisesti ehtii hoitaa myöhemminkin ja toisia ei.

Vetoa eri suuntiin

Posted on 3:00 PM In: ,
Olen monta kertaa miettinyt, että haluaisin kirjoittaa erilaisista asioista. Aiheet pyörivät mielessä, mutta kun aamulla herään, tartun arkiaskareisiin ja ajatukset hajoavat ja unohtuvat. On kiire ja kuitenkaan ei ole. Saan aikatauluttaa itse, mutta paljon pitää saada aikaiseksi ja eräs deadline on muutaman päivän päästä. Pitää tehdä tehdä ja tehdä. Ihan hyvällä fiiliksellä teenkin, kunhan saisin keskittyä olennaiseen (ja käydä välillä latautumassa suksilla).

Mietin juuri, että minun pitäisi vastata neljään viestiin, tehdä yksi työhakemus, hoitaa x kpl erinäisiä asioita liittyen rahaan ja muihin asioihin. Lista on pitkä. Jos voisin keskittyä vain niihin arkiasioihin, joita minun täytyy tehdä pitkään, hartaasti ja puurtaen, olisin tyytyväinen. Mutta kun minun pitää olla yhtä ja toista niin moneen suuntaan, että en jaksa laskea. Esimerkiksi kaikki nuo neljä viestiä odottavaa ihmistä (vai onkohan niitä enemmän?) odottaa ja haluaa jotain minusta ja minusta tuntuu, että se on se, mitä en nyt jaksaisi.

Jaksan kyllä ihmisiä sinällään ja haluan tavata ja kuunnella heitä, mutta minusta ei nyt irtoa mitään "ylimääräistä". Ahdistaa, kun pitää oikoa väärinkäsityksiä, suostua asioihin konflikteja välttääkseen (niitä en ainakaan jaksaisi) ja kirjoitella muuta niitänäitä, jotta joku toinen olisi tyytyväinen. Jos nuo asiat olisivat jotain ihan kevyttä settiä, niin ei siinä mitään, mutta viestit ovat henkisesti kuormittavia.

Toistaiseksi olen hoitanut yhden asian kerrallaan silloin tällöin, mutta uutta tuntuu pukkaavan putkeen koko ajan. Siksi olen nyt siirtynyt välttelemään noita epämieluisia asioita, vaikka ei sekään auta (yllätys!) muuten kuin hetkellisesti. Kai pitäisi vain ottaa jokin ryhtiliike ja hoitaa ikävät asiat pois päiväjärjestyksestä. Niiden asioiden hoitaminen on sitten pois tuosta asiasta, jonka deadline lähestyy, ja kivasta tekemisestä. En halua tuota.

Priorisointi? Ehkä kylmästi laitan asiat tärkeysjärjestykseen, vaikka se aiheuttaakin pahaa mieltä ja pettymyksiä. Ehkä hoidan ensin tärkeimmät askareeni (sis. deadlinehomma) ja rentoutumisen (sis. hiihtämisen). Siten ainakin ylläpidän hyvinvointiani ja kukaan ei kuitenkaan kuole. Pettymykset ehtii hoitaa myöhemminkin.

Ruokatsemppi

Posted on 10:22 PM In:
Olen miettinyt, että en ole tehnyt uuden vuoden lupauksia. Samalla olen kuitenkin tehnyt lupauksia tähän aikaan vuodesta. Olkoon siis mitä ovat ja palaan niihin tarkemmin myöhemmin, mutta eräästä tsemppauksesta kerron nyt.

Tilanne ennen: käyn ruokakaupassa, kun olen nälkäinen ja väsynyt. Mukaan tarttuu jotain helposti ja nopeasti laitettavaa ruokaa. Tämä toistuu x kertaa viikossa ja usein ateriani on leipää.

Positiivista toki tuossa tilanteessa on se, että olen siitä huolimatta syönyt varsin terveellisesti. Olen ostanut helppoja puolivalmisteita, joista saa nopeasti ruokaa, mutta mitä tahansa roskaa en ole ostanut. Välttelen lisäainepommeja ja olen useimmille aterioille laittanut jotain kasvista lisäkkeeksi (ellei kyseessä ole monipuolinen kasvisruoka). Lisäksi syön joka päivä ainakin yhden hedelmän (tämän tavoitteen aloitin pari kuukautta sitten, hedelmä on yleensä omena). Olen varma, että syön terveellisemmin kuin useimmat meistä (paljon sanottu), mutta jotain järkeistämistä ruokailuihini tarvitsisi. Inhoan nälkäisenä ja väsyneenä kaupassa kiertelyä, koska siinä mielentilassa ei vain yksinkertaisesti keksi mitään järkevää syötävää.

Siispä olen päättänyt, että teen kaksi kunnon ruokaa per viikko. Kaksi kuulostaa ehkä vähältä, mutta tarkoitus on, että noista "satseista" tulee useampi ateria: minulle ei nimittäin tuota mitään tuskaa syödä samaa ruokaa useampana päivänä. Päätän ruoat sunnuntaisin ja maanantaisin haen tarpeet kaupasta. (Tämän myötä toivottavasti kauppareissujen määrä myös vähenee.) Lisäksi kaksi on sellainen tavoite, jonka realistisesti voin saavuttaa. Tokihan voin tehdä enemmänkin. Tavoitteenani on myös kokeilla uusia reseptejä ja niiden myötä löytää uusia arkiruokia. Aion myös kirjoittaa reseptit ylös johonkin, jotta ne eivät unohdu. Tarvitsen listan sapuskoista, joista valita, muuten päässä lyö tyhjää viikon sapuskoja suunnitellessa.

Aloitin tämän tsempin tällä viikolla ja ruokana oli mausteista kasviskeittoa (nam) ja juustoista kasvismakaronilaatikkoa. Tuo makaronilaatikko oli tosi nopea ja helppo tehdä, joten sikäli se päätyy arkiruokien listalleni. Maku oli aika keskinkertainen, mutta ei lainkaan huono. Laatikko oli ehkä hieman kuivakkaa, joten nestettä siihen voisi lisätä. Terveellisyys on ehkä vähän niin ja näin, mutta kaiken kaikkiaan ihan hyvä ruoka. Mausteinen kasviskeitto koostui kasviksista, joista suurin osa tuli wok-vihannespussista, sekä kookosmaidosta ja mausteista. Se on aina yhtä hyvää ja helppo tehdä.

Ensi viikon ruokalistalle olen suunnitellut rapukakkuja ja pinaattikeittoa. Noita rapukakkuja en ole koskaan tehnyt, mutta pinaattikeittoa olen tehnyt itse aika usein. Noiden pitäisi olla helppoja ruokia, mikä toivottavasti auttaa alkuun tässä tsemppauksessani. Oikeasti nimittäin haluan osata tehdä hyviä arkiruokia. Nyt olen lähinnä heikkoitsetuntoinen, mitä ruoanlaittoon tulee. Olisi mukavaa osata joskus tehdä ruokia, joita muutkin voisivat syödä ja pitää jopa herkullisina.

Viime vuoden vaatekulut

Posted on 7:40 PM In:
Olen pitänyt kirjaa menoistani ja tuloistani koko viime vuoden ja aion jatkaa samaa tänä vuonna. Tulojen tarkkailu on lähinnä masentavaa, mutta menojen tarkkailusta on ollut hyötyä: tuntuma omaan kulutukseen ei välttämättä ole sama kuin todellisuus. Olen yllättynyt, miten paljon rahaa menee esimerkiksi ruokaan. Enemmän kuin kuvittelisi. Laskin nyt ensimmäistä kertaa, paljonko minulla meni vaatteisiin rahaa viime vuonna.

Minusta tuntui, että ostin viime vuonna poikkeuksellisen paljon vaatteita. Uudistin nimittäin sekä kesä- että talvivaatevarastoani ja vaikka ostinkin paljon käytettyä, arvelin rahaa menneen. Summa on 991 euroa. Vertailukohtaa aiemmilta vuosilta ei ole, joten en tiedä, onko tuo paljon vai vähän. Laskiessani eri kuukausien vaatekuluja yhteen, huomasin varsin suuria summia, joten kalliitakin vaatteita tuohon kai mahtuu tai sitten shoppailin jonain kuukausina reilummin. Vaatekaappini ei silti pursuile: uutta hankintaa kohden kaapista poistui aina jotain vanhaa.

Mistä summa siis koostuu? Siihen kuuluu esimerkiksi kahdet kengät eli kumisaappaat ja syyskengät, jotka yhdessä maksoivat noin 100 euroa. Ostin kaksi takkia, kalvollisen ulkoilutakin ja kevyen talvitakin nollakelejä ajatellen. Ostin pari tosi ihanaa neuletta, jotka olivat varsin kalliita. En yleensä osta noin kalliita vaatteita, mutta nyt tein poikkeuksen ja se kannatti: rakastan kumpaakin neuletta ja olen käyttänyt niitä. Loput ostoksista ovat luultavasti lähinnä kirppareilta tai muuten edullisesti ostettuja peruspaitoja tms. pienempää.

Uskon normaalisti pystyväni pysymään helposti alle 1000 euron vaatebudjetissa, koska nyt minulle jäi tunne, että ostin viime vuonna paljon vaatteita. Normaalisti kulutus on siis luultavasti pienempää, hyvä niin. Mielenkiinnolla odotan, että millaiset vaatekulut ovat vuoden päästä. Suuremmille hankinnoille ei nyt pitäisi olla tarvetta, kun vaatekaapin sisältö on jo uudistunut mieluistaan suuntaan. Ennemminkin vaatteiden määrässä riittää vielä karsittavaa, mutta se onkin sitten jo ihan toisenlainen ponnistus...

Levoton yö

Posted on 6:20 PM In:
Viime yö oli levoton, heräilin vähän väliä. Olen pitänyt öisin verhoja auki, jotta voisin herätä yhdessä valon lisääntymisen kanssa, joten näen sängystäni ulos. En kuitenkaan asu maan tasalla, joten näen lähinnä taivasta ja se toki onkin mieluisampaa katseltavaa kuin rakennukset ja ihmiset. Viime yönä katselin siis täysikuuta, joka loimotti suoraan silmiini.

Pohdiskelin kuuta katsellessani, että vaikuttaako täysikuu todellakin nukkumiseen. Itsestäni tuntui siltä. En tiedä muuta syytä viime yön levottomuudelleni. Onneksi minun ei ole tänään tarvinnut erityisemmin olla missään tai mitään, joten heikohko yö ei ole hidastanut menoa. Oikeastaan olen vain ilolla muistellut kuuta, joka oli pakkasessa todella kaunis.

Jos tarkkaan muistelen viime yön uniani ja ajatuksiani, ne sisälsivät paljon pelkoa, eli pelkoa tulevasta ja siitä, että asiat eivät menekään siten kuin palavasti toivon. Aika turhia pelkoja siis sikäli, että en voi ratkaista kaikkia tulevaan liittyviä murheitä tässä hetkessä, voin vain elää päivän kerrallaan ja ohjata elämääni toivomaani suuntaan. Yöllä hereillä oleminen on omiaan herättämään ikäviä murheajatuksia kuopistaan.

Ehkä ensi yönä saan nukuttua, vaikka kieltämättä aamuyöstä makuuhuoneeseeni loimottava kuu on niin kaunis, että sekin olisi kiva nähdä. Saa nähdä, miten käy.

Vuoden vaihtuminen on herättänyt minussa monenlaisia mietteitä. Ajatukset kulkevat päässäni, mutta vielä en ole saanut niistä muodostettua sellaisia kokonaisuuksia, että osaisin purkaa ajatuksiani sanoiksi ja lauseiksi. Mietin kuitenkin, mitkä olivat minun top 3 merkittävimmät ja iloisimmat asiat tai tapahtumat viime vuonna. Niiden miettiminen oli tosi mukavaa ja minulle tuli tosi hyvä ja kiitollinen olo. Ihanaa, että sain kokea nuo kolme asiaa (ja paljon enemmänkin toki!)!

Yksi merkittävä hetki viime vuonna oli rakkaan ystäväni kanssa oleminen ja metsässä kulkeminen hänen kanssaan kesällä. Oli mukavaa höpsötellä hänen kanssaan kuin oltaisiin taas pikkutyttöjä - tai että ei koskaan edes olla kasvettu aikuisiksi, vaan ollaan edelleen huolettomia tyttöjä keskellä metsää seikkailemassa. Oli tosi upeaa ja hetki korosti minulle läheisten ihmissuhteiden tärkeyttä.

Toinen asia, josta olen tosi kiitollinen, on uusiin ihmisiin tutustuminen ja vapaa-ajan tekemiset heidän kanssaan. Läheiset ystävät ovat tärkeitä, mutta on hienoa, että on myös etäisempiä tuttuja, joiden kanssa on hyvä olla ja joiden kanssa voi tehdä yhdessä mukavia asioita.

Kolmas hieno hetki viime vuonna oli tekemäni työn valmistuminen. Vaikka työ oli aika rasittavaa ja vaikeaa, oli hieno hetki huomata, että olin osannut tehdä hyvää työtä. Hyvä minä :)

Lisäksi viime vuonna oli monia muita hyviä hetkiä ja kohtaamisia. Olen kiitollinen kaikista niistä. Jos mietin kokonaisarvosanaa viime vuodelle, niin sanoisin, että vuosi oli ok. Eli ei mikään huippu, koska yleisvire oli monesti rasittunut ja alavireinen, mutta monet hyvät hetket loivat vuoteen hyviä nousuja. Toivonkin tälle vuodelle kepeää ja innostunutta oloa ja monia hyviä hetkiä.


Hyvää uutta vuotta 2015 ja monia hyviä hetkiä teille kaikille!

Eräs matka, eräällä elämänmittaisella polulla. Kadottaen ja löytäen. Väsyen ja vahvistuen. Surren ja iloiten. Matkalla kaikesta huolimatta ja se matka olkoon hyvä.

Minä

My photo
Olen matkalla kolmen- ja neljänkymmenen ikävuoden välillä, elämässäkin vielä matkalla, haaveileva ja pohdiskeleva nainen, jonka elämänpolku tuntuu välillä kovin kivikkoiselta ja nilkkoja taittavalta. Polkuni on kulkenut suuntaan, joka ei ole enää ihan omani: hapuillen etsin suuntaani haasteenani yksinäisyys, ihmissuhteet ja arkisen elämän raskaus. Sposti: nan09(a)suomi24.fi.

Arkistossa

Powered by Blogger.

Lukijat

Blog Archive