Thursday, January 31, 2013

Saatu haaste eli vastauksia kysymyksiin :)

Olen saanut jo jokin aika sitten haasteen ihanasta Kuvastimessa-blogista. Haasteen ohjeet ovat tässä:

1. Kiitä haasteen antajaa. 
2. Kerro 8 asiaa itsestäsi.
3. Vastaa haastajan 8 kysymykseen.
4. Keksi 8 uutta kysymystä.
5. Haasta 8 bloggaajaa (joilla on alle 200 lukijaa).
6. Kerro bloggaajalle, että hänet on haastettu.



1. Kiitos nainen.kuvastimessa, tämä on mieluinen huomionosoitus ja haaste.


2. Mitähän en olisi aiemmin itsestäni kertonut? No, ehkä toistan itseäni, mutta tässä tulee nyt jotain:
  • En tykkää käydä kampaajalla enkä keksi, mitä hiuksilleni tekisin (vai pitäisikö niille edes tehdä jotain). Osaan tehdä jotain kivoja kampauksia, mutta turhan usein hiukseni ovat vain "jotenkin". 
  • Olen aloitellut pienimuotoista sukututkimusta omasta suvustani. Se voisi olla äärimmäisen mukaansatempaavaa puuhaa, jos minulla olisi siihen aikaa.
  • Pidän vihreästä teestä, joten juonkin sitä aika paljon. Kaapissani on taatusti toistakymmentä erilaista teelaatua (siis muutakin kuin vihreää).
  • Tykkäisin varautua pahan päivän varalle eli lienen jonkinsortin hamsteri. Tällä tarkoitan sitä, että haaveilen isosta ruokakaapista, jonne voisin koota kaikenlaista tarvittavaa murkinaa siististi laitettuina erilaisiin kivoihin rasioihin ja laatikoihin. Kaappi olisi siisti ja järjestyksessä, ja sen ansiosta minun ei tarvitsisi käydä kaupassa kuin korkeintaan kerran viikossa.
  • Pidän hiljaisuudesta, rauhallisuudesta ja väljyydestä. Väsyn hälyssä ja metelissä. Ahtaus ahdistaa. En pidä siitä, että ympärillä on paljon tavaraa, vaan kaipaan selkeitä linjoja, sitä, että tavarat ovat piilossa ja paikoillaan.
  • Lapsena olin erilainen: huoneeni oli yleensä sekaisin. Tavarat kulkivat "itsestään" lattioille, ympärilläni oli kaaos. Kyllä varmaan silti siivosinkin joskus, näin muistelisin. Ehkä nykyinen kaipuu siisteyteen ja järjestykseen johtuu osittain tuosta. Osittain varmaan myös siitä, että olen joskus asunut ehkä maailman sotkuisimman miehen kanssa.
  • Olen harrastanut "naisellista hömpötystä" ja käynyt värianalyysissa. Sen mukaan olen syksy, eli minulle sopivat "syksyiset värit" eli ruskea, oranssi, vihreä yms.
  • Pidän melomisesta. Olisi mukavaa saada melominen osaksi elämääni siten, että minulla olisi oma kajakki ja pystyisin itse kulkemaan sen kanssa melomaan. Tiedä sitten, uskaltaisinko meloa yksin...

3. Minulle annetut 8 kysymystä ovat:

1.Mikä on lempipuuhaasi eli mitä tehdessäsi olet flow-tilassa ja unohdat muun maailman? 

Tähän on yllättävän vaikea vastata. Olen kokenut flow:ta tehdessäni jotain fyysisiä askareita, kuten halkojen tekoa ja pinoamista, sienien etsimistä yms. Toisaalta johonkin kiintoisaan aiheeseen syventyminen tarjoaa myös flow:n, mutta nämä hetket ovat olleet harvinaisia (tuo sukututkimus on ollut yksi).

2.Mitä harrastusta  et kokeilisi mistään hinnasta?   
Benji-hyppyä. En pidä korkeista paikoista ja koen, että minulla on "heikko" niska, pelkään sen nitkahtamista.

3.Mikä aisti on sinulle tärkein?  
Kyllä se näkö on. Muistan asioita ehdottomasti paremmin näkemisen kuin kuulemisen kautta. Minulla on tarkka näkö ja havaintokyky. Pidän myös väreistä ja muodoista. 

4.Mikä  seuraavista on lähinnä sielunmaisemaasi: merenranta, tunturinlaki, kuusimetsä, korpisuo, peltoaukea, koivikko vai joku muu, mikä?  
Noista ehkä lähimpänä korpisuo, mutta ehkä eniten karuhko mäntymetsä, jossa on hieman luontaista väljyyttä. Sielunmaisemani on siistimätön ja aika karu, mutta siellä kaikki on luonnostaan juuri niin kuin pitääkin.

5.Mikä on sinulle rakkainta?  
Läheiset, luonto ja koti. Nuo kaikki ja mielellään yhdessä paketissa.

6.Milloin itkit?  
Itkin pari viikkoa sitten, kun tulevaisuudesta päättäminen tuntui aivan mahdottomalta päättää ja en voinut puhua asiasta kenellekään. Näitä tulevaisuuspelkokohtauksia tulee joskus.

7.Oletko kaupunkikeskusta, naapurilähiö, kirkonkylä vai maaseutu?   
Taidan olla jotain kirkonkylän ja maaseudun väliltä. Kaipaan tilaa ja rauhaa, mutta kiinnityn varsin helposti myös kirkonkylän kupeeseen.

8.Kerro eräs unelmasi

Minkähän niistä kertoisin :P Olen haaveillut Lapin vaelluksesta syksyllä jo vuosia ja se näyttää edelleen vaikealta toteuttaa.


4-6. En nyt jaksa kehitellä kysymyksiä ja jakaa niitä eteenpäin, vaikka mielelläni näin kivalla haasteella blogituttujani "kiusaisinkin". Tyydynkin siis vain kiittämään ja kumartamaan haasteesta, oli kiva pohdiskella näitä asioita!

Wednesday, January 30, 2013

Hyörinää ja pyörinää eli kaupunkilaiselämää

Uuden työn myötä olen astunut väliaikaisesti (!!) perikaupunkilaiseen oravanpyörään. Näin voi sanoa, koska koko ajan ympärilläni hyörii kaupunki loputtomine autoineen ja ihmisineen ja hetkeksikään siitä ei pääse eroon. Vapaalla ollessani eli kotona voin sentään kuvitella, että asuintaloni ympärillä olisi jotain ihan muuta kuin mitä siellä on ja minähän kuvittelen, sinnikkäästi niin että päässäni nitisee.

Toisinaan kuulen tai luen jonkun sanovan, että "en voisi kuvitellakaan asuvani kaupungissa". Tiedän tuon tunteen. En voisi itsekään kuvitella asuvani kaupungissa. Paitsi että tällä hetkellä asun. Koska asun kaupungissa, siitä voisi vetää sen johtopäätöksen, että haluan sitä, siedän sitä ja että pystyisin jatkossakin elämään siten. Ehei, ei se niin mene.

En todellakaan voisi kuvitella asuvani kaupungissa tai liian kaupunkimaisessa ympäristössä. Vastenmielisyyteni vain kasvaa päivä päivältä ja ihmettelen välilä, millä voimilla oikein sinnittelen. Samalla tiedän, että sinnittelen sillä voimalla ja toivolla, että tätä ei jatku ikuisesti. Toivo kannattelee ja sinnikkyys antaa voimaa. Päätös lähteä tuntuu tosi omalta, vaikka suunnasta ja paikasta en vielä tiedäkään. Tiedän vain, että lähteminen on ainoa vaihtoehto. En vain yksinkertaisesti jaksa. Piste.

Minusta on tosi ok, että monet nauttivat aktiivisesta kaupunkilaiselämästä ja ymmärränkin sitä. Jos tykkäisin tehdä niitä asioita, joita kaupunki tarjoaa, viihtyisin itsekin. Mutta minä kaipaan kotiin. Kaikkien näiden vuosien jälkeen. Kotiin!!

Jos ihmiset tietäisivät, millaisessa paikassa ja elämässä olen kasvanut, he näkisivät ja ymmärtäisivät luultavasti paljon paremmin, että minulla ei ole edellytyksiä sopeutua kaupunkiin (miten tämänkin toteaminen kesti itseltäni iäisyyden?!). Kaupunki on minulle paikka, joka imee energian minusta pois. Siihen kun yhdistää sen, että en pääse latautumaan oikein mihinkään (eli esimerkiksi johonkin mökille, luontoretkelle, liikkumaan luonnollisesti, tekemään ulkona hyötyliikuntaa yms.) arjessani, niin toimimattomuus on taattu. Suunnittelenkin jo kesäksi sellaisia aktiviteetteja, jotka takaavat sen, että olen useamman viikon poissa kaupungista ja se on ajatus, joka innostaa minua jo nyt. Tuo on motivoiva voima tehdä töitä juuri nyt, tässä hetkessä, samalla töihin liittyvät tavoitteet kirkkaasti mielessäni.

Ai että, kun pääsisinkin kotiin, missä se sitten onkin... Kotiin!!

Thursday, January 24, 2013

Arkirytmiä opettelemassa

Vapaudesta vankeuteen tai jotain sellaista. Oikeasti uusi työ on tuntunut minusta varsin mukavalta. Olen esimerkiksi tehnyt noin 10 tunnin työpäivän pirteänä ja iloisena ja ollut kotonakin vielä ilahtunut. Uusi ja uuden opettelu selvästi innostavat minua, mutta toivon tämän olevan koko tämän työn kestävä asia. Ehkä onkin, saa nähdä.

Se, mikä minua tässä tosin erityisesti häiritsee, on ajan ja vapauden katoaminen. Työ on aika vapaata toki, mutta vapaa-aikaa ei näytä arki-iltoihin juuri jäävän. Laskin, että työhöni kuluu aikaa matkoineen ja aamu- yms. toimineen noin 11 tuntia vuorokaudesta. Nukkumiseen minun täytyy varata 8-9 tuntia. Johonkin katoaa vielä tunti, kun oikeasti vapaata aikaa iltaisin minulle näyttäisi jäävän noin kolme tuntia ja sekin vain "hyvinä" päivinä.

Onko kolme tuntia paljon vai vähän? En oikein tiedä, mitä tuosta ajattelisi.Voisinhan suhtautua tuohonkin positiivisesti ja nähdä kolme paljona. Käytännössähän tuossa ajassa ehtii tehdä jonkin yhden liikunnallisen tai muun jutun, ei muuta. Minun pitäisi kuitenkin ehtiä tuohon väliin mahduttaa kaksi opiskeluissani menevää kurssiakin. Tuossa ajassa pitäisi myös hoitaa siivoukset ja ruoanlaitot, tosin päivän pääsapuskan olen toistaiseksi hoitanut työmaalla ja syönyt kotona vain jotain pientä. Olen ostanut sillä aikaa.

Se, että töissä on ollut mukavaa, on tuntunut uudelta kokemukselta, vaikka eihän se ihan sitä ole. On minulla joskus aiemminkin ollut ihan kivaa töissä. Nyt kuitenkin näen ja tunnen selvästi sen, kuinka suuri merkitys viihtymisellä onkaan: viihtyminen työssä ja positiivinen mieli ja vire kannattalevat koko päivää ja sitä myöten koko elämääkin. Jaksankin paremmin. Kiva juttu. Toivon tämän jatkuvan.

Monday, January 14, 2013

Saatavilla, tavoitettavissa... tai sitten ei

Paljon puhutaan siitä, että pitää olla koko ajan saatavilla. Siitä, että nykyaikana pitää olla koko ajan jonkin laitteen ääressä hetinyttässä tavoitettavissa. Olen huomannut, että näin monet olettavat; tavoitettavissa olemisesta on tullut nykyajan oletus, jossa kaikenlainen muu käyttäytyminen ja hetkellinen "katoaminen" tulkitaan negatiiviseksi viestiksi, josta "pitää" loukkaantua tai vähintään vetää sellaisia johtopäätöksiä, että "katoaja" on ikävä ihminen.

Olen huomannut tällaista oletusta puhelinkäyttäytymisessä, mutta en kovin paljon, koska puhelimeni ei juuri ääntele. Erityiseksi rasitteeksi tämä tavoitettavissa olo on tullut itselleni Facebookin kautta: kun olen siellä "online", jotkut olettavat automaattisesti, että olen valmiina pitkällisiin chatteihin. Ei, jos avaan Facebookin, haluan yleensä vain hengähtää hetken jostain tekemästäni asiasta ja lueskella juttuja.

En ole chattaaja, en todellakaan. En oikein viihdy tietokoneenkaan ääressä. Jos olen koneella, teen hommia tai hoidan jotain asiaa, jonka jälkeen menen tekemään jotain ihan muita asioita. Joskus luen uutisia ja blogeja, tai etsin tietoa, mutta en varsinaisesti koskaan vain hengaile netissä. Keksin kyllä parempaakin tekemistä. Tiedän ihmisiä, jotka viettävät aikaansa netissä tuntikausiakin kerrallaan. Minusta se on ihan ok, jos henkilö itse todellakin haluaa tehdä niin, mutta ei silloinkaan pitäisi olettaa, että muutkin nykyaikana roikkuvat netissä, niin kuin parempaakaan tekemistä ei muka olisi.

Olen monet kerrat kohteliaisuudesta vaihtanut muutaman sanan ja sitten selitellyt ja pahoitellut, että en nyt ehdi viipyä Facessa tämän kauempaa. Silti keskustelu on saattanut venähtää eikä kyse ole todellakaan ollut siitä, että toisella olisi jotain oikeaa asiaa.

Rasittavimpia tapauksia ovat puolitutut miehet, jotka syöksähtävät välittömästi chattailemaan, kun ilmestyn Facebookiin. Nimenomaan siis heti, aivan kuin he olisivat kytänneet sitä, koska tulen online. Sellainen hyökkäävyys tuskastuttaa. Kyllähän toki arvaan sen, että millä mielellä he sitä tekevät: eivät he todellakaan ole minusta henkilönä kiinnostuneet, etsivät vain naisseuraa "kenestä tahansa". Ei siinä mitään, mutta kunpa eivät hyökkäilisi siten ja takertuisi.

Oma mokanihan tuo on. Mitäpä en kerro itsestäni juuri mitään Facebookissa. En kerro parisuhdestatuksestani yhtään mitään, mikä näyttää tarkoittavan muiden silmissä sitä, että olisin sinkku. Minulla on naiivi käsitys siitä, että ihmiset voisivat olla aidosti kiinnostuneita toisista eikä vain sitä kautta, että haetaan kumppania (ketä tahansa). Olen erehtynyt. Noillekin miehille minun pitäisi sanoa ihan vain eroon päästäkseni, että en etsi "sellaista seuraa". Kun eivät he muuten suoraan kysy, vaan jäävät pommittamaan viesteillään. Tuonkin ilmoittaminen tuntuu vain tyhmältä, vaikka en tiedä miksi se olisi tyhmää. Ehkä se tuntuu tyhmältä siksi, kun näiden henkilöiden todellisia motiiveja ei sanota ääneen.

Tämä asia tuli taas kerran mieleeni, kun hyväksyin yhden tutun menneisyydestä kaverikseni. Kivahan se on ja kuulumisten vaihtaminen 15 vuoden jälkeen on oikeastikin hauskaa, mutta en silti ymmärrä sitä, että en saa nyt tällä hetkellä minkäänlaista "Facebook-rauhaa". No, ei viesteihin ole onneksi pakko heti vastata, vaikka toinen sitä selvästi olettaakin. Oletukset ovat kuitenkin vain oletuksia, ei pakkoja ja totuuksia.

(Vaikka kirjoitinkin tällaisen vuodatuksen, kyllä minusta saattaa silti joskus olla ihan mukavaa lyhyesti chatatakin. Suosin kuitenkin "oikeita" viestejä, kun niissä on enemmän ajatusta ja asiaa.)

Saturday, January 12, 2013

Tavoitteita vuodelle 2013

Ajattelin ensin hieman lykätä uudenvuodenlupausteni (eli tavoitteiden) tekemistä, kun tunsin tarvetta pohtia niitä syvällisemmin. Sitten kuitenkin huomasin jääväni jumittamaan sellaiseen asiaan, joka ei ole niin iso ja tärkeä, että sitä kannattaisi päivästä ja viikosta toiseen pohtia. Eli nyt listaan jotain ei-niin-vakavia tavoitteitani tälle vuodelle. Tavoitteenani on siis lähinnä kannustaa itseäni elämässäni eteenpäin eikä hampaat irvessä suorittaa "lupauksia".


  • Pyrin tekemään mahdollisimman paljon uusia asioita sekä ajattelemaan ja näkemään asioita uusilta näkökannoilta. Tämä on viime vuodelta tuttu, mutta haastavaksi osoittautunut, joten jatkan tätä. Tämä sopii erityisen hyvin tähän aikaan, kun elämässäni puhaltavat muutoksen tuulet. On siis tärkeää, että en jää katselemaan asioita kapeasta näkökulmasta, vaan näen mahdollisuuksia sielläkin, missä niitä ei alkuun näyttäisi olevan. Lisäksi kokeilemalla uusia asioita voin oppia jotain uutta itsestänikin. Uudet asiat voivat olla pieniäkin, uutta sisustukseen tai uusi harrastus.
  • Huolehdin hyvinvoinnistani. Tämä on tärkeä pohja kaikelle. Olen huomannut, että sen horjuessa, moni muukin asia horjuu. Tavoitteenani on siis monipuolista liikuntaa vähintään saman verran kuin viime vuonna, hyvien kirjojen lukemista, uuden opettelua yms. ja kaikkea tätä sopivassa suhteessa. Terve mieli ja keho.
  • Kuuntelen ja seuraan omia arvojani, toteutan omia elämänhaaveitani ja -tavoitteitani. Olen erityisesti menneisyydessäni tinkinyt aivan liikaa omista arvoistani ja haaveistani. Nyt tavoitteenani on irrottautua tuosta niin paljon kuin se on mahdollista ja olla uskollinen ennen kaikkea itselleni. Minulla on yksi oma elämä ja se on todellakin omani. Haluan, että se näyttää minulta ja että teen niitä asioita, joita haluankin. Käytännön tasolla pyrin olemaan astetta itsekkäämpi (mutta hyvällä tavalla) ja tekemään pieniäkin asioita siten, että koen toteuttavani itseäni ja arvojani. Jos haluan esimerkiksi jotain nättiä kotiini, teen tai hankin sen miettimättä sitä, miltä se kenties muiden silmiin näyttää.
  • Opiskelen opintoni siihen pisteeseen, että voin halutessani valmistua. Tämä on täysin mahdollinen tavoite.
  • Teen kesälomalla pienen (tai suuren) luontoretken ihan yksin. Tämä on minulle todella haastava tavoite, koska jostain syystä pelkään luonnossa yksin tosi paljon. Pelkään ihan järjettömästi pimeää, karhuja ja susia. Kesä sulkee pois pimeyden, mutta sudet ja karhut ovat edelleen ongelma. Tai siis eihän ne ole ongelma kuin omassa päässäni, mutta silti... Tämän tavoitteen tavoitteena onkin siis tehdä jotain järjettömille peloilleni, jotka rajoittavat asioita, joita haluan elämässäni tehdä. Tämä liittyy osittain myös ensimmäiseen tavoitteeseeni.
Tässä on jotain pohdinnoistani ja enemmänkin on päässäni pyörinyt. Tämä kuitenkin riittää tällä erää. Haastetta riittää taatusti näissäkin :)

Friday, January 04, 2013

Mitä vuosi sitten tuuminkaan?

Tein vuosi sitten itselleni uuden vuoden lupauksia. Se olikin oikeastaan kiva idea sikäli, että nyt on mukava lukea, mitä silloin mietin ja miten vuoden aikana onkaan käynyt. Lupaukseni löytyvät kokonaisuudessaan täältä. Tähän kirjaan ne vain otsikkotasolla.

  • Pyrin tekemään mahdollisimman paljon uusia asioita. Tämä lupaus on osoittautunu vuoden aikana ehkä haastavimmaksi. On turvallista pysyttäytyä vanhoissa tavoissa toimia ja ajatella, joten uudenlaisten toimintatapojen keksiminen on ollut vaikeaa. Aika vähäksi jäi siis raportoiminen tänne blogiinkaan. Luulen kuitenkin, että olen avautunut uusille asioille ainakin ajatusten tasolla, vaikka käytäntö ei aina olisikaan seurannut perässä. Tämä lupaus on ehdottomasti suurempi kuin miltä se kuulostaa. Se vaatii ensin ajatustason muutoksen. Tämä lupaus on sellainen haaste, että haluan jatkaa sitä tänäkin vuonna.
  • Siivoan varastoni. Minä todellakin siivosin varastoni täysin. Poistin paljon turhaa ja ikäviä muistoja herättäviä tavaroitani ja säilytettävät siirsin kunnollisiin laatikoihin.
  • Huolehdin kehostani. Tällä tarkoitin lähinnä sopivaa liikuntaa sekä määrällisesti että laadullisesti. Liikuin viime vuonna enemmän kuin edellisenä vuonna. En potenut häiritseviä vaivoja ja muutin liikkumistani aiempaa monipuolisemmaksi.
  • Opettelen stressinhallintaa. Minä todellakin olen opetellut leppoisampaa suhtautumista asioihin ja elämään yleensäkin. Välillä se on onnistunut hyvin ja välillä heikommin, mutta suunta on oikea. En nyt esimerkiksi stressaa ja pelkää uutta ja epävarmaa niin paljon kuin voisin.
  • Löydän uuden suunnan elämälleni. Kyllä, olen löytänyt uuden suunnan, josta en tiedä, mihin se johtaa. Jännittävää :)

Mietin viime vuonna, että nämä "lupaukseni" toimisivat minulle kannustimena. Minusta tuntuu, että niin tapahtuikin. Pääsääntöisestihän saavutin tavoitteeni ja se ilahduttaa. Olisikohan nyt sitten aika luoda itselleni uusia "kannustimia"? :)

Wednesday, January 02, 2013

Vuodenvaihteen ajatuksia ilosta

Olen viime kirjoitukseni jälkeen halunnut kirjoittaa monista asioista, mutta päivät ovat kuluneet tasaisena virtana ja kirjoittaminen on jäänyt. Tunnen kiitollisuutta viettämästäni joulusta, jonka sain jakaa läheisteni kanssa. Se oli kaikki, mitä halusinkin. Vuoden viimeiset päivät menivät siivotessa ja lukiessa kirjaa. On jotenkin odottava olo, enkä oikein tiedä, mistä nyt kirjoittaisin. Ilosta?

Tunsin eilen suurta iloa, kun sain melkein vuoden korjausta odottaneet vaatteet korjattua. Suunnittelin, mittailin, tökin nuppineuloilla sormiini ja surruttelin ompelukoneella muutaman tunnin. Keho tuntui tönköltä epäergonomisen puurtamisen jälkeen, mutta mieli iloitsi aikaansaamisesta ja hyvästä, tarpeeseen tulevasta lopputuloksesta.

Tänään olen antanut keholleni vastapainoksi ponnistelua ja punnertamista, se taitaa kiittää siitä. Tunnustellaan. Liikunta tekee iloiseksi.

Iloitsen tulevasta uudesta työstä, vaikka en tiedä vielä, mitä se kaikki uusi tuo tullessaan. Iloitsen siitä, että en varmasti ainakaan ihan heti tylsisty. Iloitsen siitä, että tuossa työssä pääsen itse asiassa kokeilemaan erästä pitkäaikaista haavettani. En alkuun muistanutkaan, että tuollainen työ on ollut haaveeni ja loistaa aina kärjessä kaikissa tekemissäni ammatinvalintatesteissä. Toisaalta iloitsen myös siitä, että tuo on määräaikainen. En tiedä, miksi se tuottaa iloa.

Olen iloinen, kun kirjahyllyssäni odottaa vielä lisää hyviä kirjoja. Minulla on nyt into ja suorastaan himo ahmia kirjoja, joten sen "tarpeen" täyttäminen on iso ilo.

Olen pyrkinyt keskittymään iloa tuottaviin asioihin. Se on toisaalta tehnyt sen, että olen löytänyt enemmän iloa myö sellaisista asioista, jotka eivät suoranaisesti liity iloon, kuten siivoamisesta. Toivonkin lisää iloa tälle vuodelle, lisää askelia erilaisia ilon lähteitä kohtaan. Katja kirjoittaa blogikirjoituksessaan Ilon vuotta 2013! ja blogissaan Ilon vuosi ilosta paljon siitä, mitä itsekin olen viime aikoina tuumaillut.

Paljon iloa ja rauhaa kaikille vuodelle 2013!