Wednesday, June 20, 2012

Tervettä kesää

Pitäisiköhän alkaa toivottaa tervettä kesää? Onhan se inhottavaa, jos raatamisen jälkeen suotu hetken vapaus eli loma menee jotain tautia tai vaivaa potiessa. Se on mielestäni kohtuutonta.

Osasyy heikoille yöunilleni saattaa olla kehossani jylläävä pöpö. Heräsin tänä aamuna kurkku kipeänä ja olo heikkona, mistä yllätyin suuresti. Eihän tämä ole vasta kuin toinen sairastuminen tässä kuussa! "Hyvällä" onnella ehdin sairastua vielä kolmanteenkin tautiin, onhan tässä vielä kesäkuuta jäljellä.

Olen siis äärimmäisen tympääntynyt. Miten voi olla, että kun olen sairastanut jo ihan reilun räkätaudin pari viikkoa sitten, niin nyt on vähän samanlaista meininkiä ilmassa? Onhan niitä erilaisia flunssaviruksia ja sitä rataa, mutta kyllä tämä on jo kaiken huippu.

Jännittävää tässä on nyt se, että olen vasta sairastumisvaiheessa, eli en tiedä, mitä on luvassa. Räkätauti? Jotain ihan muuta? No, nyt on ainakin aikaa jännittää "into piukassa", kun mitään en jaksa tehdä. Just joo. Samalla voin muistella viime vuoden kesäkuuta, joka myös meni vaivojen parissa kärvistellessä. Mitä ihmettä on tapahtunut vastustuskyvylleni? En muista, että olisin koskaan näin helposti saanut tauteja. Vastalause!

Tuesday, June 19, 2012

Huonon nukkumisen vaihe

Olen nyt vapaani aikana pääasiassa nukkunut erittäin hyvin, pitkään ja sikeästi. Jostain syystä nyt on kuitenkin ollut vaihe, että uneni on pätkinyt pahasti. Viime yönäkin heräilin niin monta kertaa, että en jaksanut edes laskea. Herätessä tuntuu aina siltä, että olen torkahtanut vain hetkeksi, mutta en ole tarkistanut asiaa.

En tiedä, mikä on tehnyt minut nyt levottomaksi. Miksi uni ei pysy, vaan katkeaa. Mikä minut herättää? Kyllähän mielessäni pyörii monenlaisia mietteitä, jotka heijastuvat myös uniini. Niin, uniakin näen edelleen paljon ja tällaisina pätkäöinä erityisen monta.

Tokihan minua jossain määrin ahdistaa tuleva, vapaan jälkeinen aika. Olenhan nähnyt siitä jo painajaisiakin. Nyt on kuitenkin kesä kukkeimmillaan ja enimmäkseen ole onnistunut siitä nauttimaankin. Toisaalta minusta tuntuu siltä, että päässäni tapahtuu paljon - ehkä liikaakin. On aivan liikaa ajatuksia ajateltavaksi eikä oikein keinoja ja ymmärrystä saada niitä järjesteltyä ja tuotettua ulos.

Jokin selvästi puristaa ja estää rentoutumasta. Ei kai auta muuta kuin turvautua perinteisiin, rentouttaviin toimiin, vaikka niitä olen toki tehnytkin. Käydä kävelyllä, lueskella kirjaa ja unohtaa aikataulut. Puristusta ei saa pois puristamalla, vaan sen pitää antaa mennä pois.

Tuesday, June 05, 2012

11 kysymyksen haaste

Kiitos Maijalle saamastani haasteesta! Hän haastoi minut Luonnollisesti-blogissaan 11 kysymyksen haasteeseen, jossa pitää vastata 11 kysymykseen, kirjoittaa 11 uutta kysymystä ja laittaa ne haasteena eteenpäin 11 bloggaajalle. Tässä vastaukseni Maijan kysymyksiin:

1. Elämäsi rakkain asia/ihminen/olento/esine?
En voi oikein nimetä vain yhtä asiaa, vaan voin vain sanoa, että rakkainta minulle on läheiseni. Ei heitä voi laittaa järjestykseen. Rakasta minulle on myös luonto ja eräs tietty paikka.

2. Mitä tekisit jos voittaisit lotossa?

Hankkisin talon jostain syrjästä. Tekisin vapaaehtoistyötä ja käyttäisin varojani hyviin tarkoituksiin ihmisten, eläinten ja ympäristön auttamiseksi.

3. Milloin olet syönyt viimeksi ruusukaalta?

Rakastan ruusukaalta! Söin sitä viimeksi pari viikkoa sitten.

4. Mitä tunteita julkinen laulaminen sinussa herättää?

Ahdistusta. Tulee mieleen kuudennen luokan laulukoe.

5. Mitkä ovat sinun vahvuutesi?

Auts, paha kysymys. En oikein nimittäin tunnista vahvuuksiani. Luulisin näkeväni hyvin ihmisten mielentiloja ja sosiaalisissa tilanteissa sellaista "piilevää kieltä". Eli näen kuka on kenenkin suosikki tai inhokki, miten ryhmä toimii tai ei toimi ja mitä ryhmän pinnan alla kytee. Näin syrjään työnnetyt henkilöt ja heidät, joita kohdellaan epäreilusti. Tunnistan tilanteissa piilevät epäoikeudenmukaisuudet. En kuitenkaan osaa hyödyntää tätä taitoa millään tavalla, vaan ennemminkin kärsin siitä. Minulla on myös sanottu olevan hyvä värisilmä.

6. Mitä ottaisit mukaan autiolle saarelle? Hätäraketit, veneet ja elektroniset laitteet eivät käy. :)

Ystävän. Kaksin on aina mukavampaa, missä tahansa :) Jos ihminen ei kelpaa vastaukseksi, ottaisin varmaankin järeän veitsen.

7. Mitkä ovat heikkoutesi?
Oman puoleni pitäminen. Vaikka saisinkin sen tehtyä, teen sen niin tökerösti, että ympärilläni on sen jälkeen taatusti minuun vihastuneita ihmisiä. En myöskään osaa olla sosiaalisissa tilanteissa sujuva ja porukan viihdyttäjä. En osaa ilmaista tunteitani rakentavasti, ainakaan niitä negatiivisina pidettyjä.



8. Oletko aamu- vai iltavirkku?
Olen kumpaakin tai en tiedä. Olen iltaisin väsynyt ja en jaksa nousta aamulla aikaisin ylös.  Olen yleensä väsynyt.

9. Mikä on sinun tapasi rentoutua?

Rentoudun viettämällä päivän täysin ilman velvoitteita. Parhaiten rentoudun lähtemällä pois kotoa johonkin rauhalliseen luonnonläheiseen paikkaan, jossa ei ole liikennettä eikä ihmisiä. Hyvän kirjan lukeminen myös rentouttaa.

10. Miten ilmaiset luovuuttasi?
En oikein mitenkään, valitettavasti. Tämä onkin eräs haasteeni. Tunnen olevani jotenkin tukossa, kun minussa virtaava luovuuden "voima" ei pääse purkautumaan mihinkään. Pientä luovuutta voi nähdä siinä, miten järjestelen kotiani. Valokuvaan joskus. Näen luonnon tuottamaa "taidetta", josta saan innostusta.



11. Teetkö asiat heti vai vasta silloin kun on ihan pakko?
Olen siirtymässä tuosta ensimmäisestä toiseen. Nykyään teen siis asioita suuremmalla todennäköisyydellä hyvissä ajoin ennen viime hetkeä, koska olen huomannut, ettäs viime hetken aiheuttama stressi ei sovi minulle.




Minusta tämä on ihana haaste, mutta en silti laita tätä nyt eteenpäin. Aika monessa blogissa olen toisaalta nähnyt tämän jo kiertävän ja on ollut mukava lukea vastauksia. Kiitos kuitenkin Maijalle, oli mukava pohtia näitä kysymyksiä ja vastauksia!

Sunday, June 03, 2012

Tyylitajuton

Näin eräänä yönä unta, että minulla ei ole tyylitajua. Uni tuli siitä, että minun piti keksiä jotain hieman juhlavampaa vaatetta seuraavan päivän tilaisuuteen ja pelkäsin, että en löydä kaapistani mitään. Tilaisuuteen valmistautuessani minulle tuli kiire, joten valitsin vaatteet pikaisesti. Tunsin itseni tyylitajuttomaksi.

En oikeastaan ole tyylitajuton, mielestäni. Olen ehkä vain "hieman" pudonnut kärryiltä viimeisistä pukeutumistrendeistä. Lisäksi oma vaatemakuni on melkein aina pahasti ristiriidassa vallitsevan muodin kanssa, joten sekin tuo lisähaastetta. Minulla on oma selvä maku ja pidän tietynlaisista vaatteista, mutta pukeutuessani siten tunnen itseni kummajaiseksi. Aivan kuin putkahtaisin kulloiseenkin tilaisuuteen toiselta planeetalta. Asia kiusaa minua. Ehkä minulta jää älyämättä jotain olennaista sosiaalisista "säännöistä"?

Minusta on esimerkiksi ihanaa pitää kesällä hameita. Pukeudun hameeseen mielelläni myös viileämpinä päivinä, mutta eräs asia on askarruttanut minua aina. Miten pitää jalat lämpiminä?

Ollessani teini-ikäinen ja kerran pitäessäni lyhyehköä hametta minulle tuli irvailemaan mies, joka haukkui minua nilkkasukkaikäiseksi. Oli viileä ilta ja olin laittanut sukat jalkaani. Sen ikäisenä (ja näyttäessäni ikäistäni nuoremmalta) tuollaisesta pahoittaa mielensä (nuori ei halua olla kakara) ja niin asia jäikin kaivelemaan minua ja kaivelee vieläkin. Olenkin visusti pitänyt huolen, että en käytä sukkia hameen kanssa. Niin ei kuulu tehdä (eikä  kukaan muukaan näytä tekevän niin).

Jos siis en halua laittaa sukkahousuja, miten pidän varpaani lämpiminä pukeutuessani hameeseen? Mistä lisäksi on tullut se, että sukat on tosi out hameen kanssa, kun onhan niitä tosi nättejäkin sukkia? Lisäksi kaikki kesäkenkäni hankaavat, jos pidän niitä ilman sukkia, mikä on tosi hankalaa.

Käytännön ratkaisuni on ollut se, että vaikka vaatekaapissani on paljon kauniita hameita, en juuri koskaan pidä niitä. Palellutan vain varpaani ja kenkäni hiertävät, eli hameen pitäminen on aivan liian hankalaa.

Onko joku hameihminen keksinyt tähän ratkaisua? Pitäisikö minun vain yrittää löytää oikeasti mukavat sukkahousut (mahtaako sellaisia ollakaan)? Pitkiin hameisiin auttaa pitkät polvisukat, mutta suurin osa hameistani on polvipituisia, eli polvisukka ei ehkä riitä.

Miten voi kasvaa aikuiseksi ja huomata, että ei osaakaan pukeutua?