Monday, March 14, 2011

Ammattitaito ja lapsen hoitaminen kotona

Varmaankin joka vuosi muistetaan eri medioissa herätellä keskustelua siitä, kuinka naiset "pilaavat uransa" jäämällä kotiin hoitamaan lapsiaan. Syyllistävä sormi osoittaa tuoreita äitejä, jotka haluavat lapsilleen parhaan mahdollisen alun heidän elämäntaipaleilleen. Jutuissa poikkeuksetta kuvitellaan, että muutama vuosi kotona kadottaa ammattitaidon ja tekee naisesta huonon työntekijän. Tympii jo nämä roskaa toitottavat jutut.

Luin hiljattain Liisa Keltikangas-Järvisen kirjan "Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot" ja siinä kirjoittaja viittaa useampaankin tutkimukseen, jonka mukaan alle vuoden ikäisen lapsen irrottaminen ensisijaisesta hoitajastaan on haitallista lapsen perusturvallisuudelle sekä alle kolmevuotiaan lapsen laittaminen liian suureen hoitoryhmään haittaa lapsen sosiaalista kehitystä. Nämä olivat minulle yllättäviä asioita erityisesti siksi, kun päiväkotia perustellaan yleensä nimenomaan sosiaalisten taitojen kehittymisellä, tämä on itse asiassa yleinen vallitseva käsitys ja suorastaan totuus maassamme. Nämä taidot lähinnä kuitenkin taantuvat suuressa, hallitsemattomassa ryhmässä, joita päiväkotiryhmistä varmaan suuri osa on.

En todellakaan usko, että lapsen hoitaminen kotona muutaman vuoden tekee naiselle tai miehelle huonoa, luulisi ennemminkin vaihtelun virkistävän ja lapsen tuovan elämään paljon uusia asioita ja elämänarvojen uudelleenjärjestymistä. Harvalla alalla ammattitaito vanhenee muutamassa vuodessa, oikeasti. Vanhempainvapaan jälkeen työntekijä saattaa itse asiassa olla jopa aiempaa "parempi", motivoituneempikin, kun on saanut elää arvojaan.

Siksi väitänkin, että ongelma on lähinnä nyrpeät ja nirsot työnantajat, jotka kuvittelevat erilaisten luonnollisten elämänvaiheiden ja tapahtumien tekevän ihmisestä työntekijänä huonon. Ongelma on työnantajat ja heidän loputon nurkuminen. Ymmärrän, että yrittäjälle äitiysloma tulee kalliiksi, mutta tässä ei ole kyse siitä, vaan yleisestä asenteesta vanhempainvapaita kohtaan.

Lapselle olisi siis vain hyväksi, että hän saisi kasvaa kolme ensimmäistä vuottaan rauhallisessa ja hallitussa ympäristössä. Vanhempi saa seurata lapsensa kehittymistä stressittömästi ja elää kenties arvojensa mukaan. Kuulostaa siis hyvältä.

Luulen, että äitien syyttäminen tulee siitä, että he ovat tässä se heikompi osapuoli. He eivät voi mitään sille, että heitä syytetään. Työnantaja on se niskan päällä oleva osapuoli, joka voi päättää työntekijänsä kohtelusta erityisesti tällaisessa maassa, jossa työttömien armeijan ylläpitäminen tuntuu sekin olevan jonkinsortin poliittinen tavoite. Tällaiset epätasapainotilat osapuolten välillä pitäisi saada pois, ne ovat vastenmielisiä.

7 comments:

Leenamarketta said...

Jostakinhan se aina syntipukki etsitään. Nuorten äitien syyllistäminen kärjistyi jopa heidän meikkiensä käyttöön. Jonkin aikaa sitten olisiko ollut viime vuoden puolella radiossa oli ohjelma siitä, että äitien käyttämät meikit imeytyvät ihon läpi lapseen!!!! no hah hah...itsellä kolme tervettä lasta - aikuisia salskeita miehiä, meikkiä käyttänyt 15-vuotiaasta saakka...
Mitä noiden kaikkien juttujen takana oikein liikkuu tai niitten juttujen alullepanijoiden päässä, mihin he tähtäävät?? En ymmärrä.
Pää pystyyn vaan äidit, olette sitten kotona tai töissä, jokainen taplaa tyylillään ja lapset ovat onnellisia ja tasapainoisia kun vanhemmatkin ovat.
Itse olin hoitovapaalla kahden nuorimmaisen kohdalla. Ensimmäisen lapsen synnyttyä - 34 vuotta sitten, ei ollut kuin muutama kuukausi äitiyslomaa eikä tietoakaan vanhempainlomista. Onneksi se nyt on muuttunut.

Aurinkoa päiviisi!

Pellon pientareella said...

Tehokkuus, tehokkuus tehokkuus... Tehot irti kaikista, väsyneet ulos ja uudet tilalle. Aiheuttaahan äitiys- ja isyysvapaat työnantajalle vaivaa, ja tehot laskee. Tämä on mennyt niin sairaaksi. Ja jos jonkun ammattitaito nyt hieman on jäänyt jälkeen tms., niin onko se niin kamalaa? Ei ennen ollut, mutta nykypäivänä pitää antaa kaikkensa työnantajalle ja mieluiten vielä paljon päälle. Mikään tavallinen ja inhimillinen ei riitä, pitää olla yli- ja superihminen. Yäk.

Hehkuvainen said...

Kirjoitat tärkeästä epäkohdasta - ja jälleen kerran tyhjentävän osuvasti. Veikkaanpa, että vaikka mitä tässä nyt tehtäisiin, niin epäkohta on olemassa niin kauan kuin naiset ovat ainoita jotka synnyttävät :/. Mutta tehdään silti ainakin se, että vastustetaan äänekkäästi tympeitä asenteita.

Nan said...

Laventeli: muistan myös tuon meikkikohun. Olihan siinä sen verran järkeä, että on hyvä rajoittaa lapsen saamaa kemikaalikuormaa, mutta kyllähän tuo paisui vähän liikaa ja kohdistui vain yhteen asiaan. Entäpä esim. ympäristömyrkkyjen vaikutus? Myös tuo syyllistäminen on hyvin inhottavaa. En minäkään ymmärrä tuollaista liiallista meuhkaamista. Taitaa olla vain kovin helppoa valita puolustuskyvytön kohderyhmä ja haukkua heitä. Ehkä se tekee haukkujan oman olon paremmaksi. Olen samaa mieltä (vaikka minulla ei lapsia olekaan), että kukin valitkoon itse ja eiköhän lapsetkin onnellisia ole, jos vanhemmatkin ovat ja jaksavat.



Pellon pientareella: Veit sanat suustani. Mitähän se tosiaan haittaa, jos ammattitaito hieman "vanhenisikin"? Eihän kukaan uusikaan työntekijä työtänsä samantien osaa, aina pitää perehdyttää. Työntekijöiden perehdyttäminen on välttämätöntä, aina, vaikka niin kovin vastenmielistä työnantajille, luulen.



Hehkuvainen: niinpä, eipä noihin asenteisiin voi juuri vaikuttaa, varsinkin kun vain naiset synnyttävät. Kannattaa kuitenkin ilmaista, että ei itse jaa tuota tympeää asennetta!

--
Aurinkoista kevättä teillekin! :)

Elegia said...

Kaikkea ajatellaan aina tehokkuuden ja rahan kautta. Lapsia pitäisi synnyttää (tästäkin on mediassa ruikutettu, kun ensisynnyttäjien ikä vain nousee ja lapsiluku vähenee), mutta kuitenkaan ei saisi olla työstä pois. Jos laitat lapsen tarhaan, olet itsekäs uraohjus-äiti, joka ei piittaa lapsestaan.

Niin tai näin, aina menee pieleen. Sellainen kuva tulee noita juttuja seuratessa. Itse olen tarhakasvatti eikä se minuun mitään traumoja jättänyt. Tykkäsin olla tarhassa. Minusta noita tarhan vaarojakin liioitellaan – ihan terveitä yksilöitä suurimmasta oasasta sielläkin olleista on tullut.

Minusta jokaisessa perheessä pitäisi saada toimia omien arvojen mukaan näin suuressa asiassa. Sillä kyllä lapsen saaminen ja kasvattaminen on aika iso asia!

Ipo said...

Noo... työnantajapuoli vaan puhdistaa tässä omaatuntoaan... Onhan se tämän tiedon valossa (että ihminen pilaantuu kolmen vuoden kotiäitiydestä) ihan LUONNOLLISTA ja OIKEIN, että naisille suodaan nihkeästi etenemistä tai palkkaa työelämässä. Mitäs menevät pilaamaan itsensä!

Mä oon kohta nelkyt. Toistaiseksi en ole itseäni tuolla tavoin "pilannut", mutta saman taakan olen silti joutunut kantamaan. Missä viipyy vakituinen työsuhde? Hyvä palkka? Jne...

Että siis ihan sama miten tekee - nainen häviää aina.

Nan said...

Elegia: Kirjoitat hyvin ja asiaa! Naiset tosiaan toimivat aina väärin, valitsevat he mitä tahansa. Syyllistäminen on niin kovin helppoa, erityisesti heidän osaltaan, jotka ovat eri elämäntilanteessa.

Luulisin, että päiväkodin hyvyys tai huonous hoitopaikkana riippuu ihan päiväkodista ja ryhmästä. Jos on kiva ja sopivankokoinen ryhmä, hoito varmasti toimii, mutta jos ryhmässä lapset pääsevät vapaasti kohtelemaan toisiaan miten sattuu, henkisiä vahinkoja varmasti tapahtuu.



Ipo: Nainen näennäisesti heikompana osapuolena on helppo laittaa häviämään tässä yhteiskunnassa, jossa jaetaan porukkaa voittajiin ja häviäjiin. Vain täydelliset pärjäävät ja hekin vain, jos sosiaaliset verkostot ovat kunnossa. Taitaa olla nykyajan ilmiö tuo, että vakituista työtä ei saa. Jos saakin, siinä on varmaan jo jotain vikaa. Siinä työssä siis...