Olen iloinen siitä, että pärjään opinnoissani. On ihan eri asia opiskella nyt kuin nuorempana: kyllä minäkin nuorena suoritin opinnot nimenomaan suorittamalla, kunhan läpi meni. Olin silti aika hyvä opiskelija, vaikka keskityinkin lähinnä muuhun elämään.
Nyt käytän todennäköisesti hieman enemmän aikaa opintoihini siten, että oikeasti syvennyn opiskeltaviin asioihin. Suunnittelen ja pohdin, kyseenalaistan ja oivallan. Minulla on motivaatiota, koska olen nyt oivaltanut opiskelevani itseni vuoksi, oman etuni vuoksi. Motivaationi tulee sisältäni ja kun ymmärrän mitä teen ja miksi, saan tehtävät hoidettua kiitettävästi, vaikka en arvosanoja tavoittelekaan. Toki myös turvattu talous tuo kiitollisuutta ja turvallisuuden tunnetta, mistä myös motivoidun. Pelkkä opintotukihan olisi naurettava raha.
Samalla alkuvuoteni on ollut haasteita täynnä. Terveysongelmani nimittäin vain jatkuvat ja jatkuvat ja loppua ei näy. Yhden vaivan väistyessä toinen tulee. Eilen pohdin, että pian pääsen edes jotenkin liikkumaan, kunnes aamulla heräsin silmä muurautuneena melkein umpeen (se rähmii) ja kauppareissulla polvestani kuului rusahdus, joka ei voi enteillä ainakaan mitään hyvää.
On ollut tosi vaikeaa opetella liikkumatonta elämäntapaa. En ole löytänyt mitään korvaavaa mukavaa ajanvietettä liikkumisen tilalle, joten olen katsellut telkkaria. Tämä on alkanut käydä henkisesti tosi raskaaksi ja tämä viikko onkin mennyt jo luovuttajafiiliksissä... Kyllä se liikunta oli/on vain niin tärkeä asia minulle.
5 comments:
Mukavaa ja ei niin mukavaa. Miten olisi ihan tosi rauhallinen rauhallisesti harjoiteltu hatha-jooga?
Kurjaa. Voin kuvitella miten turhauttava tuollainen tilanne on. Minulla on samantapaisia kokemuksia menneisyydessä. Miten se usein onkaan niin, että kun tulee jokin vaiva, niin sitä seuraa usein jokin toinen. Asiat tuppaavat sumautumaan. Ehkä silloin ei auta muu kuin hyväksyä tilanne ja koettaa levätä.
Kivoja opiskeluhetkiä!
Onpa hyvä että opiskelu tuo onnistumisen elämyksiä, kun muuten elämä kökköilee. Toivottavasti asiat eivät mene ainakaan huonompaan suuntaan.
Kyllä liikkumattomuus on myrkkyä, vaikkei olisikaan maaninen urheilijatyyppi. Huomaa, että hengitys kulkee, lihakset lämpivät ja ajastuskin lähtee pesästään liikkeelle.
Pellon pientareella: jooga kuulostaa hyvältä ja jotain sen suuntaista olen harrastanutkin. En hatha-joogasta tiedä mitään, mutta onhan noita muita vastaavia, rauhallisia lihaskuntoa vahvistavia lajeja ;) Onneksi sentään niitä pystyn tekemään!
Trina: jotenkin olen ajatellut, että vaikka olenkin tuskastunut, niin tällainen jakso on (toivottavasti ainakin!) lopultakin varsin lyhyt jakso elämästä. Kyllä tämän voi levätä. Eniten pelkään sitä, mitä pystyn tekemään lopulta näiden vaivojen jälkeen... No, sen näkee. Kaiken pitäisi mennä hyvin, mutta tämä kierre syö henkistä kanttia... Onpahan ollut aikaa opiskella.
Hehkuvainen: Kiitos! On tosi mukavaa, että ikävien asioiden ohella on myös hyviä asioita. Tasapaino on sikäli sentään ihan kohtalainen.
Aamu: Kyllä nyt tuntee, että ihminen on tehty liikkumaan. Ei tarvitse tosiaan olla himourheilija, mutta liike, hengitys ja hiki ovat tärkeitä asiotia, myös henkiselle hyvinvoinnille.
Post a Comment