Eräänä aamuna elokuussa herätessäni mietin, kuinka mukavaa voisi olla, jos aamu lähtisi nopeammin käyntiin (olen tosi hidas heräämään) ja keho tuntuisi jo heti aamusta vetreältä. Niinpä nousin ylös ja aloitin aamujumpan. Tein samoin seuraavana aamuna ja sitä seuraavana. Tuntui tosi hyvältä.
Sitten pidin kuitenkin parin aamun tauon, kun yhtäkkinen aloitus tuntui kropassani liialliselta ja varsinkin ranteissani turhan yhtäkkiseltä. Tauon jälkeen sain kuitenkin taas rytmin päästä kiinni ja nyt pyrinkin tekemään aamujumppani noin joka toinen aamu, mutta kuitenkin niin, että en stressaa määristä. Jos joskus jää väliin, sitten jää. "Jumppani" kestokin vaihtelee puolesta tunnista tuntiin. Tärkeintä ei ole määrä, vaan se, että tekee.
Aamuinen hetkeni ei ole pelkästään harjoitus keholleni, vaan myös mielelleni. Se herättämisen ohella rauhoittaa ja tasoittaa mieltä. Liikuntahetkeeni ei kuulu musiikkia (paitsi joskus jotain rauhoittavaa) eikä hyppelyitä. Avaan joogamattoni ja asetun siihen makaamaan. Siitä käsin teen liikkeitä, jotka ovat yhdistelmä jumppaa, pilatesta ja joogamaisia liikkeitä yhdistettynä venyttäviin liikkeisiin. Näiden lisäksi teen myös liikkuvuusharjoituksia.
Uudesta rutiinistani on muodostunut tärkeä aamullinen herätys keholleni ja mielelleni. Vaihtelen harjoituksessa painopistettä lihaskuntoharjoittelun, venyttelevän harjoittelun ja liikkuvuuden välillä senkin mukaan, miten fyysisesti väsyneeltä keho tuntuu. Olenkin oppinut kuuntelemaan kehoni viestejä aiempaa paremmin enkä enää edes yritä rehkiä yli sen rajojen.
Olen aina ollut sitä mieltä, että en ole mikään kotijumppaaja, en vain saa aikaiseksi jumpata kotona. Toisin voi näköjään kuitenkin käydä, kun löytää itselleen mieleisen, toimivan tavan liikkua.
4 comments:
Kadehdittavaa viitseliäisyyttä. Hyvä sinä!
Tunsin kerran sellaisen kahdeksankymppisen mummelin, joka teki JOKA aamu pienen voimistelun (oli tehnyt jo pienen ikuisuuden). Kyllä se varmaan edelleen on hyvissä voimissa, oli meinaan selkeästi tehnyt hyvää semmoinen voimisteluhetki. Teräksinen täti.
Joten pidä kiinni tuosta tavastasi, se tekee hyvää :D!
Pyrin pitämään tästä tavasta kiinni, ainakin jossain määrin :) Uskon oikein hyvin, että mainitsemasi mummeli on hyvässä kunnossa tuon aamuvoimistelunkin ansiosta. Jotenkin tuo aamuinen kehon käyttäminen vetreyttää ihmeellisesti ja tuo mieleenkin sellaisen tasaisen ja rauhallisen olon. En olisi uskonut vielä jokin aika sitten, että viitsisin aloittaa tällaisen tavan :)
kummallista kun minullakin on vieläkin samoja tuntemuksia, elämä ei kai lopulta paljon muutu.
sivullani pieniä sanoja on tunnustus tälle blogille ja toivon että se otetaan vastaan. sen eteenpäin jakaminen on jokaisen oma asia.
iloa ja tuikkujen valoa syysiltoihisi
Aikatherine: Suuri kiitos ilahduttavasta tunnustuksesta! Se on minulle iso ilo. Valoa sinullekin syysiltoihisi.
Post a Comment