Monday, March 05, 2012

Tätä en toivonut

Uuden vuoden lupauksessani tavoitteenani oli kokeilla mahdollisimman paljon uusia asioita/tekemisiä/yms. tänä vuonna. En tiedä, oliko norovirus-kokemus varsinaisesti elämäni ensimmäinen, mutta tuon kokemuksen olisin voinut jättää väliinkin. Tuo oli kuitenkin aikuiselämäni ensimmäinen oksennustauti. Paljon olikin unohtunut sitten lapsuuden... ja olisi saanutkin jäädä sille tielle. Pitänee varoa, mitä toivoo.

Noron tarttumisen helppoutta on vaikea käsittää ennen kuin sen omalla kropalla kokee. Minusta onkin suorastaan ihmeellistä, että se ei ole aiemmin osunut kohdalle. Tällä kertaa käsien pesu ei ihmeitä tehnyt - en osaa tarkalleen sanoa, minkä virheen tein.

Minulla on kuitenkin vankka mielipide siitä ihmisten typeryydestä, että raahataan vatsatautisia kakaroita tai itsejänsä muiden ihmisten sekaan. Miten voi olla, että todistettavasti järki ei joillakin riitä siihen, että pidettäisiin sitä etäisyyttä muihin ihmisiin (jätetään tulematta), jos perheessä on oksentelija? Se, että jos oksentelu onkin yhdelle lapsiperheelle ihan normaalia arkea, se ei välttämättä ole sitä muille ihmisille. Joillekin tuollainen voi olla vaarallistakin.

Minulle tuo tauti oli kuitenkin varsin harmiton, lähinnä vain ikävä. Pahin vaihe kesti yhden yön, jolloin kävin muutamaan kertaan halailemassa posliinia. (Opin tuossa muuten varsin hyvän ja tehokkaan tavan oksentaa, jos jotain oppimiskokemusta haluaa tuosta hakemalla hakea. Vain ensimmäisellä kerralla tuhrin käteni.) Paha olo jatkui tosin vielä päiviä.

En uskalla luottaa ihmisten järkeen siinä, että pysyisivät sairastaessaan kotona. Eivät pysy. Tämä on nyt opittu, vaikka toki olen tiennyt tuon aiemminkin. Nyt olen nähnyt omin silmin, mihin tuollainen vastuuttomuus voi johtaa (en ollut ainoa sairastunut tuossa ketjussa ja pääsin vähällä). Minusta on vähintäänkin kohtuullista ja ennen kaikkea vastuullista, että kysyttäisiin lupa, että saako sairaana tulla.

4 comments:

Marja Leena said...

Olen niin samaa mieltä kanssasi tästä asiasta! Itse saan parhaillaan sytostaattihoitoja, minkä takia en saa saada yhden yhtäkään tartuntaa, mutta yritäpäs olla ilman. Bussit, kadut, konserttisalit ja työpaikat ovat täynnään sairaita, yskiviä ja niiskuttavia ihmisiä. Ei voi muuta kuin pysytellä kotona. Asiasta pitäisi puhua paljon vakavammin kuin mitä nykyään tehdään, jollekin tartunta voi olla vaikka kuolemaksi.

Hehkuvainen said...

Hyi yöööök. Mää tulen sairaaksi jo tän lukemisesta :x.

Liiallisesta hygieniasta on puhuttu paljon, ja olen sitä mieltä että toisinaan ollaan vähän turhan hysteerisiä pöpöjen suhteen. MUTTA olen aivan samaa mieltä siitä, että joku roti pitää olla! Pitää ottaa toiset huomioon näissä asioissa. Ja varsinkin se, että joillekin tartunta voi tosiaan olla kohtalokas!

Hyvä että olet jo toipunut. Marja-Leenalle toivotan voimia hoitoihin!

AAMU said...

Noro on melkein pahinta, mitä on kokenut: hirveitä vatsaoireita ja päättymätöntä oksentelelua. Onneksi menee illassa (yössä) ohi, ja toivottavasti saa vastustuskykyä.

Nan said...

Marja Leena: joo, olen huomannut myös tuon, että niin kovin monet eivät piittaa tartuttamisestaan. Päällisin puolin terveeltä vaikuttava ihminen ei välttämättä ole niin terve, että kestää kaikki kulkutaudit! Kaikkea hyvää sinulle ja hoitoihisi!



Hehkuvainen: rajansa kaikella, liialla hygieniallakin. Toisia on silti syytä huomioida!



Aamu: oli kyllä kamala tauti, vaikka selvisinkin ehkä melko vähällä. Vatsani ei tuntunut kovin pahalta, olo oli vain yököttävä monta päivää ja tosiaan oksentelua kesti "vain" puoli vuorokautta.