Minulla on kolme valokuva-albumia, joissa on kuvia alkaen siitä ajasta, kun olin yläasteella. Otin eilen kuva-albumini käteeni ja aloin selata, katsella vanhoja muistoja. Albumeissa oli vielä paljon tyhjää tilaa, joten lisäsin niihin kuvia irtokuvista, jotka myös järjestelin. Tuntui mukavalta hypistellä oikeita, konkreettisia kuvia.
Kirjoittelin albumeiden kuviin kuvatekstejä. Saksin osan kuvista roskakoriin pieneksi silpuksi: ei minun tarvitse kaikkia muistoja kantaa mukanani ja varsinkaan niitä ikäviä muistoja. Siirtelin kuvia järjestelläkseni niitä paremmin ajalliseen järjestykseen. Minusta tällainen pieni piiperrys, järjestely on mukavaa ja rauhoittavaa.
Nyt minulla on yksi täysi valokuva-albumi ja kaksi vajaata. Irtokuvat ja negatiivit ovat omassa paikassaan. Pohdin, että teettäisinkö digikuvista "oikeita" kuvia liitettäväksi valokuva-albumeihini. Minulla on aika paljon digikuvia, mutta löydän taatusti niiden joukosta niitä yksittäisiä helmiä, jotka voisivat jatkaa valokuva-albumieni kertomaa tarinaa. Minusta tuntuu mukavalta, että minusta on kuvien kertoma tarina. Taidan lähettää kuvia teetettäväksi.
Koin hämmästyttävän oivalluksen selatessani kuviani: elämäni parasta aikaa tähän mennessä taisi olla se aika, kun olin noin 15-16-vuotias ja vietin kesää rakkaan ystäväni ja muiden läheisteni kanssa minulle tärkeässä paikassa. Silloin koin olevani vapaa, oma itseni. Kaikki oli kohdallaan. Silloin me leikimme paljon ulkona, vaikka olimmekin jo noin "vanhoja". Kyllä se oli leikkimistä, se oli riemua, kesästä nauttimista ja rauhaa. Se oli ystävyyttä, läheisyyttä ja hyvää olemista. Kaipaan sitä aikaa, kaikkia niitä tunteita. Onko se surullista, että mitään noin hyvää en ole sen jälkeen kokenut? Luotan siihen, että joskus vielä koen.
Tuon ajan hyvyyden itselleni huomaan siitäkin, että niihin aikoihin kirjoittelin paljon. Tekstini olivat vapaita ja mielikuvituksekkaita, jopa uskomattoman lennokkaita ja hurjia. Mikään ei pidätellyt. Mitä sen jälkeen tapahtui? Niin. Taidan haluta palata tuohon vapauden mielentilaan nyt, kun se on jälleen muistunut mieleeni.
8 comments:
Nuo ystävyyden ja onnen tunteet lämmittivät heijastuksena mieltäni. Kiitos, että jaoit (mielenrauhaasi).
Kiva kuulla :)
Ovelaa, miten erilailla ihmiset kokevat. Sinusta aika 15-vuotiaana oli parasta, minusta taas ihan kauheeta! Muistan teiniangsti-aikana tuon. Oli ahdistavaa, kun piti saada poikaystävä, piti sekoilla, kerätä kokemuksia. Hankkia alkoholia, polttaa tupakkaa, iskeä poikia. Mikä ahdistus!! Ja päiväkirjat täynnä mustaakin mustempaa teinituskaa, elämäntuskaa, rakkaudentuskaa. Hyi kauhea =). En kestäisi enää sekuntiakaan sitä! Onneksi en ole enää teini! Ja nyt kun seuraan omaa tuon ikäisiä lapsia, niin voi hirvitys edelleen... =)=)
Roz: niin, ne tuollaiset kesät olivat minusta parasta aikaa. Samaa ei voi sanoa talvista tuon ajan jälkeen... Ne olivat yksinäisiä ja pohdin synkkiä. Silloin alkoi elämässäni aika, jolloin aloin tehdä vääriä valintoja. Monilla näyttää tulevan just tuo angsti-aika tuolloin ja voin kuvitella, että se on kamalaa ja sitä ei halua muistella :) Minulla ne ajat, joita en halua muistella, ovat olleet hieman myöhemmin. Olen tosi kiitollinen siitä, että nuo ajat ovat ohi!
Vapauden mielentila - se kuulostaa ja on hyvää. Liitän sen vahvasti omannäköisen elämän elämiseen, joka antaa elämälle syvyyttä, merkitystä ja tyydytystä.
Sinulla on kauniita ajatuksia ja kiinnostavia pohdintoja Nan, kiitos niistä.
Kesätuulen vapautta toivottelen sinulle!
Voi kylläpä liikutuin! Alkoi omatkin yläastemuistot palata mieleen, hyvät ja huonotkin.. Osittain varmasti aika kultaa muistot, eikä niitä huonoja enää muista niin terävästi.
Ihania juttuja sinulla täällä blogin täydeltä, palaan varmasti lueskelemaan vielä lisää :)
Elena, http://myotajavastamaessa.blogspot.fi/
FeminineApproach: Kiitos kommentistasi :) Kyllä, minäkin liitän vapauden mielentilan omannäköisen elämän elämiseen.
Palaga: Kiitos! Virkistäviä kesätuulahduksia sinullekin :)
Elena: Kyllä, aika kultaa muistoja :) Silti muistoista muistaa ne, joissa oli edes jotain kivaa, sykähdyttävää. Eihän asiat ole joko kivoja tai kamalia, vaan niissä on monia sävyjä. Kiitos vierailustasi, taidan poiketa vastavierailulle :)
Post a Comment