Saturday, November 17, 2012

Hymyillen hämärässä

Olen tässä syksyn mittaan lopullisesti (?) kyllästynyt ylettömään valittamiseen ja negatiivisuuteen sekä ympärilläni ja itsessäni. Aikani pyörittelin kyllästymistäni mielessäni ja lopulta ymmärsin, mihin se voisi johtaa. Muitahan en voi muuttaa, mutta itseeni voin vaikuttaa. Päätin muutama viikko sitten alkaa suhtautua asioihin aiempaa leppoisammin, positiivisemmin ja avoimemmin mielin. Hymyillen. Miten on käynyt?

Olen aiempaa leppoisampi, positiivisempi ja hymyilen enemmän. Suhtaudun aiempaa avoimemmin asioihin. Stressaan vähemmän. En olisi uskonut, että asennemuutos, varsinkaan yhtäkkinen, voisi toimia, mutta niin on käynyt.

Erityisesti alkuun minun täytyi tosi paljon tarkkailla reaktioitani. Jos huomasin itsessäni negatiivisen suhtautumisen asioihin, minun täytyi tietoisesti muuttaa se positiiviseksi eli nähdä asia eri valossa kuin ennen. Jos aloin valittaa mielessäni tai ääneen, minun täytyi kiinnittää huomioni asioiden positiivisiin puoliin ja nostaa ne esille. Jos koin stressin nousevan sisälläni, minun täytyi muistuttaa itseäni aikatauluttamisen tärkeydestä, paremmasta suunnittelusta ja asioiden suhteellisuudesta.

Aiempaa leppoisampi suhtautuminen näkyi alussa lähinnä selkärangattomuutena eli opiskelutöiden lykkääntymisessä. Kesti aikansa, että opin liittämään työnteon leppoisampaan asenteeseen ja uskonkin, että tämä on vielä pahasti kesken. Tämä on nimittäin tosi vaikea asia. Olen ajoittain saanut tosi hyvää fiilistä siitä, että teen opiskelutöitä, mutta jotenkin aiempaa kiireettömämmin ja rauhallisemmalla mielellä. Valmista tulee, mutta ilman turhaa puristusta, kiristystä ja korkeita rimoja. Riittää, että opin. Sopivasti.

Harrastuksessakin olen keskittynyt vain nautiskelemiseen. En vaivaa päätäni sillä, jos en opi ja varsinkaan jos en opi samaa tahtia muiden kanssa. Minun ei tarvitse oppia, mutta tuntuu tosi mukavalta sitten, kun opin. Ihan sama, mitä muut ajattelevat.

Olen huomannut, että hymyilylle on aika usein aihetta. En viitsi sanoa, mistä kaikesta etsin itselleni hymyilyn aihetta, jos ei hymyilytä, mutta tässäkin asiassa keskityn positiivisiin ja joskus huvittaviin asioihin. Kai hymyily onnistuu siksikin, kun minun on juuri nyt aika helppo löytää positiivisia asioita, jotka ilahduttavat tai joista olen kiitollinen.

Olen kuullut joskus ihmisten sanovan, että kun itse hymyilee enemmän kohtaa myös enemmän hymyileviä ihmisiä. Tätä en allekirjoita tämän lyhyen kokemukseni perusteella. Ennemminkin minusta tuntuu, että ymäristön tympeys ja tylyys korostuu, kun itse hymyilee. Onneksi sillä ei ole väliä.

5 comments:

Anonymous said...

Ympäristö reagoi siihenkin, onko se hymy aitoa, mikä siun kasvoillasi on, vai vain teeskenneltyä yrittämistä. Toisaalta voisi miettiä, miksi tämän positiivisen ajattelun opettelun alkuvaiheilla silti löydät hymysi vastakaikuna suhteellisen paljon näemmä "negatiivista"?

Kuinka paljon oma torjuva sellainen rinki ympärillä vaikuttaakaan vastaantulijaan? Koin tämän itse viime viikolla, kun miulle lähes tuntematon ihminen sanoi, ettei saanut miusta minkäänlaista otetta, kuvaa, ja oli päättänyt, että olen "paha ihminen". Sitten kun tapasimme uudestaan, hän todella pääsi koskemaan minua ja sanoi, että ei olisi vääremmin voinut olettaa. Onneksi hän oli tuota mieltä ;).

Et menetä mitään, vaikka hymyilet. Aidosti.

Kuukkeli

Katja said...

Voi että, aivan mahtava juttu! Onnellisuus on hyvin pitkälle valinta, ja sitä voi ihan oikeasti harjoitella. Ja todellakin, muutos voi tapahtua ihan sillä sekunnilla, kun päätät niin! Eikös olekin hienoa, voit joka päivä muuttaa elämäsi paremmaksi vain päättämällä löytää asioista positiivisempi puoli! Todella paljon on myös tuo, että et välitä mitä muut ajattelevat valinnoistasti ja tekemistäsi. Onnea!

"En hymyile, koska olen onnellinen. Olen onnellinen, koska hymyilen".

Erinomaista viikonvaihdetta!

Nan said...

Kuukkeli: kiitos ajatuksistasi, niissä on taatusti perääkin. Tokihan hymyni on välillä tekaistua, tavoitteena lähinnä tavoittaa hymyn kautta siihen sopiva mielentilakin (tuo toisinaan toimii). Toisaalta mietin, että oletan liikoja: se, että oma sisäinen oloni on muuttunut, ei tarkoita sitä, että maailma ympärilläni olisi. Tai ihmiset siinä. Tokihan ihmiset suhtautuu minuun samoin kuin aiemmin paitsi jotkut tuntemattomat ovat ystävällisiä, kun kerran minäkin olen.

Tuo torjuvuus on itselleni hyvin tuttua, ymmärrän, mitä tarkoitat. On helppoa huomaamattaan olla torjuva toista ihmistä kohtaan, jolloin toinen saa ensivaikutelmakseen negatiivisen kuvan. Hyvä, että sait muutettua tilanteen parhain päin ;) Minulta tuo ei ole aina onnistunut, jos on käynyt noin.


Katja: Kiitos Katja onnitteluista ja kannustuksestasi! Mukava kuulla, että ajattelet ja koet samoin. Se luo uskoa siihen, että omalla asenteellaan voi vaikuttaa paljon! Tuo sanonta on todella osuva, pitääkin kopioida se johonkin muistiin. Kiitos toivotuksista, viikonloppuni on ollut mainio :)


--

Iloista uutta viikkoa teille!

AAMU said...

http://www.youtube.com/watch?v=I85ApzR43jU&feature=youtu.be

Nan said...

Aamu: on vaikea sanoa, mikä voisi olla kauniimpaa korville kuin tuo. Kiitos.