Tuesday, December 17, 2013

Neuvonhan minä, mutta...

Ihanaa, kun on vihdoin päivä, jolloin voin ottaa rennosti ja olla ryntäilemättä askareesta toiseen! Joulukin on ensi viikolla, mutta en ole oikein osannut suunnata ajatuksiani siihen. On niin paljon tehtävää ennen sitä (valitettavasti).

Olen pohtinut hieman eilistä. Odotin julkisen liikenteen pysäkillä julkista kulkuneuvoa. Siltä pysäkiltä menee yksi reitti tiettyyn suuntaan, joten ei ole epäselvää, mihin pysäkillä seisoskelijat ovat matkalla. Olin yksin, kunnes pysäkin kohdalle pysähtyi auto, kuski avasi ikkunan ja viittilöi minua luokseen. En olisi yhtään halunnut mennä, kun takana oli pitkä päivä ja halusin vain hiljaisesti ja rauhallisesti kotiin. Kuski kyseli, miten erääseen paikkaan pääsee. Paikka oli siis sama kuin mihin julkinen kulkuväline pysäkiltä jatkaa matkaansa. Neuvoin, mutta en ollut lainkaan varma, oliko kuski kiinnostunut ohjeistani. Lopulta hän kysyi, olenko menossa samaan suuntaan ja tarjosi kyytiä. Valehtelin olevani menossa toisaalle. Valhe taatusti näkyi minusta.

Kuski oli nuorehko mies, yksin, ilman mitään sisällä olevia suurempia tavaroita. Auto oli hieno sisältä ja päältä. Kuski oli sen näköinen mies, että juoksisin karkuun, jos vastaan tulisi. Tämä johtuu lähinnä menneistä kokemuksistani, oikeasti suurin osa olisi pitänyt häntä luultavasti komeana. En koskaan nousisi vieraan auton kyytiin, enkä varsinkaan yksin jonkun aivan vieraan miehen kyytiin. Olisiko joku muu hypännyt kyytiin? En tiedä, olenko katsellut liikaa kauhu-uutisia, mutta minulle oli aivan selvää, että en olisi mennyt lähellekään kyseistä tyyppiä. Kaikki varoitusäänet huusivat sisälläni.

Samalla on kuitenkin sääli, jos kyseinen tyyppi olikin oikealla asialla (vaikka ei minusta siltä tuntunut). On inhottavaa, jos ihmiset heti olettavat toisen olevan pahoilla aikeilla, tuomita ennen kuin tietää. Minulla on vain turhan paljon huonoja kokemuksia miehistä, jotka lähestyvät minua juuri tuolla tavalla. Maailma olisi sata kertaa mukavampi paikka, jos vastaantuleviin voisi luottaa, mutta kun ei vain voi. Kierrän jatkossakin tuollaiset tyypit kaukaa, varmuuden vuoksi.

4 comments:

Huopalintu said...

Joo, en minäkään olisi varmaan mennyt, joskus nuorempana kylläkin, silloin tuli liftattua ja tehtyä kaikkea hullua. Nykyisin tuntuu ettei ihmisiin voi luottaa, kehenkään, edes ns. fiksunnäköisiin. Harmi sinänsä.

Nan said...

Huopalintu: minä olin lapsena niin sinisilmäinen ja pidin kaikkia ihmisiä niin hyvinä, että kyytiin olisin lähtenyt. Todellisuus ihmisten suhteen on avautunut sitten myöhemmin... Harmi tosiaan, että enää ei voi luottaa.

between said...

Enpä olisi mennyt kyytiin minäkään. Kokemus on osoittanut, ettei kaikki ole niin hyvää ja kaunista kuin mitä päälle päin näyttää. Pieni annos epäilyä ei välttämättä ole pahasta.

Nan said...

Between: juuri näin.