Thursday, September 12, 2019

Hei, ihan hyvää kuuluu

Olen edelleen olemassa, blogi on olemassa. Elämä on mennyt eteenpäin omalla painollaan, hidastellen ja nopeasti hypähdellen. Ehkä nämä ovat olleet normaaleja elämään kuuluvia asioita, mutta mukaansa ne ovat tempaisseet siten, että pohdiskelut ovat jääneet vähemmälle. Ajateltavaa olisi paljon, mutta arkikiireet ovat vieneet elämän suorittamistilaan.

Ikävöin kesälomaa ja olen potenut suuria sopeutumisvaikeuksia siirtyessäni lomalta arkeen. Paljon suurempia vaikeuksia kuin aiempina vuosina. En myöskään pysty juuri yhtään suuntautumaan syksyyn, kun haluan edelleen roikottaa kesää mukanani. Se ei vain pysy mukana, vaikka kuinka yrittäisin. Miksi päivän pitää lyhentyä?

Kesä oli hyvä, lomalla olin enemmän reissussa kuin kotona. Kotonakin on silti hyvä, vaikka kodin laittaminen onkin jäänyt tauolle. Jatkan sitä paremmalla motivaatiolla myöhemmin. Nyt arki on niin "täyttä", että siihen ei ole oikein mahtunut ylimääräistä suorittamiselta tuntuvaa tekemistä. Toivon pian sopeutuvani loman jälkeiseen arkiaikaan, jotta ei olisi kesässä roikkuva ja ylisuorittava olo.

Arki hakee uomaansa, mutta elämässä on monia hyviä palasia, joista rakentaa. Samalla mm. juuri nämä hyvät palaset muistuttavat puutteista, elämän kipukohdista, jotka odottavat ratkaisuaan, vaikka ratkaisuja ei välttämättä olisikaan. Mihin suuntaan lähtisin elämääni ohjaamaan? Mitä tavoittelisin? Miten ratkaisisin kipukohtiani? En osaa sanoa, juuri nyt on vaikea tehdä ratkaisuja. Ehkä ei tarvitsekaan muuta kuin elää tätä hetkeä.

On vaikea kirjoittaa mitään, kun edellisestä kirjoituksesta on aikaa. On liian paljon ajatuksia, jotka jäävät jumiin ennen sormien osumista näppäimistölle.

Kaikkea hyvää ja kaunista syksyynne!

2 comments:

Between said...

Mukava kuulla sinusta.
Kaikkea ei tarvitse ajatella, sanoa eikä tehdä juuri nyt. Huomennakin on aikaa, ja ylihuomenna...

Nan said...

Kiitos kommentistasi :) Olet aivan oikeassa. Onhan näitä päiviä :)