Monday, June 14, 2010

Ratkaisuja

Tämä on viidessadas kirjoitukseni blogiini! Olen iloinen "saavutuksestani", vaikka en tätä suorittamiseksi laskekaan. Kirjoittaminen on ollut mukavaa ja erityisen mukavaa on ollut "tavata" monia mukavia ihmisiä tätä kautta :)

"Juhlan" kunniaksi haluan olla positiivinen, joten kerron positiivisia asioita. Minä olen keksinyt itselleni jonkinlaisen suunnan tulevaisuudellelleni, vihdoinkin! Aikaa se on vienyt tuskastuttavan pitkään ja uskoni on meinannut loppua moneen kertaan, mutta nyt minulla on jotain ihan oikeaa odotettavaa. Se on uskomatonta! Ei kannata heittää kirvestä kaivoon, vaikka ei näyttäisikään siltä, että tukalaan tilanteeseensa löytäisi ratkaisun. Uskon, että aktiivisuudellaan löytää!

Oma ratkaisuni on kaukana täydellisestä, mutta en usko elämän koskaan olevan täydellistä. On "vain" vaiheita yhdestä vaiheesta toiseen ja siitä taas seuraavaan. Minä taidan kokeilla välillä jotain muuta "puuhastelua", joka suo minulle ihanan hengähdyksen ahdistavasta työelämästä ja tuo jopa hieman vapauttakin, vaikka ei tämäkään vaihtoehto ihan kevyttä ja "työtöntä" ole. Onpahan jotain muuta kuitenkin. Uutta.

Suunnitelmani sisältää sikäli riskejä, että se pohjautuu asioihin, joista en oikeastaan ole kiinnostunut. Toivon siis, että onnistuisin jotenkin rakentamaan uutta suuntaa vanhalle pohjalle, eli kääntämään nykyistä "laivaa" toiseen suuntaan, vaikka en tiedä, onko se riittävän suuri muutos. On se kuitenkin jotain ja liike on aina parempaa kuin omassa tuskassaan istuminen.

Minulla on vielä tässä paljon aikaa selvitellä monia asioita, kuten käytännön asioita ja taloudellista puolta. Tarvitsisi suunnitella vähän sitä ja tätä, mutta sekin tuntuu jo hyvältä, kun sillä on suunta. Tämä on opettanut minulle sen, että jostain syystä tarvitsen suuntaa, päämäärää. Samojen asioiden päivästä (ja vuodesta) toiseen pyörittely (kuten töissä usein on) on jostain syystä minulle epäsopivaa. Tylsistyn, ahdistun ja voin huonosti. Motivaationi katoaa. En tiedä, miten kävisi, jos pyörittelisin kiinnostavia ja itselleni merkityksellisiä asioita päivästä toiseen.

Tämän suunnitelmani oivaltaminen on tuonut minulle sisäistä rauhaa, mutta myös pelkoa siitä, onko valintani "oikea". Mikä kuitenkaan on oikea? Ei kai sellaista olekaan, on vain suuntia. Sitä paitsi yhden muutoksen tekeminen (tämä muutos ei edes sisällä juuri mitään riskejä) voi johtaa muihin muutoksiin ja ehkä koko elämä liikahtaakin niiden myötä toivottuun suuntaan. Tai sitten ei, ei sitä voi tietää. Minä kuitenkin toimin ihan itse oman elämäni eteen ja jo se tuntuu nytkäyttävän itsetuntoani ylöspäin. Minä toimin.

Tunnen jo nyt, kuinka vanhaan jämähtäminen vetää puoleensa yhtä paljon kuin muutos. Minä olen jumittaja, pahemmanlaatuinen jämähtäjä, joka ei uskalla ottaa riskejä ja tehdä muutoksia turvalliseen. Joskus on kuitenkin pakko tehdä jotain, jotta omasta elämästään voisi saada enemmän oman näköisen. Minusta tämä muutos tuntuu hyvältä. Ainakin enimmäkseen. On helpottavaa, että minun ei tarvitse enää vain seurata muiden tekemiä ratkaisuja, vaan minäkin toimin.

On vaikeaa ajatella sitä, kuinka minulla ei ole ollut oma elämäni omissa käsissäni viime vuosina, vaikka on kuitenkin ollut. Olen ollut toimimatta ja siihen on ollut toki syitä. Silti minusta tuntuu, että olen hukannut vuosia... vaikka kaipa sillä on ollut tarkoituksensa. Onneksi tästä vitkastelusta on ollut edes taloudellista hyötyä ja on mahdollisesti sitä jatkossakin. Jotain tarkoitusta tällä raatamisellakin siis on ollut!

En halua päättää tätä kirjoitusta negatiivisuuteen vajoamisella, joten täytyy vielä sanoa, että vaikka tunnen pelkoa ja jopa suruakin, olen oikeasti iloinen ja helpottunut. Kyllä tämä tästä. Meillä on kuitenkin vain yksi elämä täällä (tietojeni mukaan), joten kaikki toimet sen viemiseksi oman, "oikean elämän" suuntaan ovat varmasti ainakin joilta osin (riittäviltä osin?) tuloksellisia ja ainakin opettavaisia. Iik, jänskättää jo nyt, vaikka tässä onkin vielä paljon aikaa ;)

11 comments:

Anonymous said...

Onpa kiva kuulla! :=) Toivottavasti saamme kuulla tunnelmiasi ja ajatuksiasi sitten, kun olet toteuttanut tuon jutun.

korianteri

trina said...

Kuulostaa jännittävältä :) Kaikenlainen liikahdus johonkin uuteen suuntaan tuo aina jotain tietoa itsestä ja siitä mikä on se lopullinen oikea suunta. Onnea matkaan!

AAMU said...

Onnittelut viidensadan johdosta! Sehän on paljon eikä varmaan ole ollut turhaa puuhaa. Kun tuhat tulee täyteen, tiedä mistä kaikesta on saanut iloita ja vähän sureskellakin.

Hehkuvainen said...

Onnittelut hurjasta postausmäärästä! :)

Ja hienoa että olet ottanut jonkin ratkaisevan askeleen eteenpäin. Aina sillä suunnalla ei ole niin väliä, toisinaan riittää että liikkuu :).

Ipo said...

Hienoa, että olet keksinyt / löytänyt jotain uutta! Toivottavasti tämä 'uusi' ajan myötä täyttää sille asettamasi odotukset.

Onnittelut myös blogiurasi merkkipaalusta! :)

Roskis said...

Asiaa! Muista se, että aina voi kokeilla jotain uutta - kun olet kokeillut riittävästi tuota uutta suuntaasi, niin jos kaipaat taas jotain uutta, voit tehdä sen. Melkein mikä tahansa on mahdollista :). Ja onnea viidestäsadasta!

Nan said...

Korianteri: aivan varmasti! Eiköhän sittenkin marmatettavaa riitä ihan yllin kyllin ;)



Trina: Näin on, olet oikeassa. Ei ratkaisuni taida ihan jännitävä olla, mutta on se sentään vaihtelua normaaliin raatamiseen! :)



Aamu: kiitos :) 500 tuntuu paljolta! Niinkö paljon olen jaksanut kirjoitella?! Joo-o :) On kyllä mielenkiintoista ajatella, että missähän sitä mahtaakaan olla, kun tuhat tulee täyteen... :)



Hehkuvainen: kiitos :) Ei se suunta tosiaan ole niin tarkka, kunhan nyt on suunnilleen sinne päin, mihin pitääkin. Liike tuntuu hyvältä!



Ipo: kiitos myös sinulle :) Toivotaan tosiaan, että tämä uusi auttaisi voittamaan uupumuksen ja kääntämään elämän suuntaa riittävästi.



Roskis: kiitos! :) Pitäisi tosiaan muistaa tuo, että niitä vaihtoehtoja oikeasti ON, kun niitä pysähtyy miettimään. On hienoa uskaltaa vihdoin jotain uutta - ehkä se helpottaa kokeilemaan myöhemmin taas jotain muuta uutta! :)

Anonymous said...

Rohkeutta!
Itse otin tosi ison askeleen ja hankin kumppanini kanssa lapsen, vaikka olin kamalan huolissani siitä miten pärjäisimme. Sitäkin pelkäsin, että mitä jos en tykkääkään lapsestani, että katuisin, että kokisin elämäni menneen pilalle. Kun mistä sitä ikinä voi tietää! Vastuu painoi hirvittävästi!
Onneksi uskalsin! On ihanaa olla vastuullinen äiti <3

Nan said...

Anonyymi: sitä ei tosiaan voi koskaan tietää, pitääkö rohkeasta ratkaisustaan vai ei! Täytyy vain kokeilla, tehdä, elää. Uskon loppujen lopuksi hyvään lopputulokseen, vaikka välivaiheet eivät olisikaan niin miellyttäviä. Onnittelut omasta rohkeasta ratkaisustasi! :)

Pellon pientareella said...

Vau, miten ihanaa lukea! Olen viime viikkoina seurannut blogeja tosi huonosti ja satunnaisesti, enkä ole täälläkään käynyt pitkään aikaan. Tosi kiva kuulla - vähän jänskättää lukea, mitä uudemmissa jutuissasi lukee... Hyvää kesää sinulle, sinä toimit! Ja joskus toimimattomuuskin on sitä toimimista, kypsyttelyä.

Nan said...

Pellon pientareella: välillä tulee kiireisempiä jaksoja, jolloin netin selaaminen jää vähemmälle. Erityisesti näin kesällä kannattaa tehdä ennemmin jotain ihan muuta :)

Toimimattomuus voi tosiaan olla kypsyttelyäkin, minulla se on tainnut onneksi olla sitä, kun nyt vihdoin pystyin ratkaisuihin :) Hyvää kesää sinullekin!