Monday, June 28, 2010

Oravanpyörän pyörähtelyä

Missähän vaiheessa työelämä muuttui elämässäni energiaimuriksi, negatiivisia asioita elämääni tuovaksi ja suorastaan kaiken ja erityisesti itsetuntoni syöväksi? Liukuminen tuohon on ollut niin hidasta, että minulle on käynyt kuin sammakolle kattilassa, jonka vesi alkaa kuumeta hiljalleen ja lopulta kiehua vieden sammakon hengen. Paha oloni on lisääntynyt, mutta en ole hyväksynyt/ymmärtänyt/halunnut nähdä sitä, että työelämä on paljon negatiivisen lähde elämässäni.

En kuitenkaan syytä pelkkää työelämää, koska asioilla on aina useampia puolia. Minäkin olen muuttunut, arvostan nykyään erilaisia asioita kuin vielä jokunen vuosi sitten. Lisäksi asiaan vaikuttaa varmasti ainakin persoonallisuuteni, stressinsietokykyni, jaksamiseni ja moni muukin asia, joihin kuuluu myös piirteitä, jotka eivät tue nykytyössäni pärjäämistä ja jaksamista. Nykyelämäni ei myöskään heijastele omia oikeita arvojani kuin pieniltä osin, suurelta osin (eli työelämän osalta) ei.

Hämmästelen sitä, miten niin moni asia voikin olla pielessä työhöni liittyen! Lyhyesti sanottuna voisi sanoa, että työni ei tarjoa enää minulle mitään, työihmissuhteet mättävät ja mitään parempaa ei ole näköpiirissä, jos jäisin sellaista odottelemaan. Kyllä ne mahdollisuudet ovat menneet ja menevät ihan toisille ihmisille johtuuko se sitten heidän "sopivimmista" persoonistaan vai mistä. Sama se kuitenkin on, kun paikka on ylipäätään minulle ihan väärä. Se on vaikea myöntää. Se tuntuu epäonnistumiselta.

En tiedä, mistä voi ammentaa voimaa työelämään enää siinä vaiheessa, kun koko kehikko on jo sortunut ja jäljellä on enää vain itse työ toistuen samanlaisena joka ikinen päivä. Rahasta?! Ei siitäkään jaksa ammentaa loputtomiin, tuntuu lähinnä vain siltä kuin antaisi joka päivä käyttää itseään hyväksi.

Työelämä voi tehdä paljon pahaa. Minulla on hiljalleen mennyt mielenkiinto ja arvostus siihen täysin. Työitsetuntoni on nollissa ja on vaikea kuvitella itselleen työtä, josta nauttisi ja jossa pärjäisi ja jota haluaisi tehdä. En osaa enää kuvitellakaan, millainen on hyvä työyhteisö. Yritän kuitenkin muistaa, että nämä ovat seurauksia vallitsevista olosuhteista, sellaisia sisäisiä olotilojani, jotka eivät ole todellisuutta ellen sitten halua tehdä niistä todellisia ilmentymiä elämässäni (en halua). Varmasti saan itseni jaloilleni, kunhan pääsen "huonoista" olosuhteista eroon.

Juuri nyt vain ihmettelen, miten asiat voivat hiljalleen mennä näin pahasti vinksalleen yhdellä elämän osa-alueella. Olen selkeästi ollut joko nukuksissa tai sokea!

7 comments:

Roskis said...

Tsemppiä! Muutos on raskas, mutta tuossa tilanteessa ihan varmasti oikea ratkaisu. Kaikkialla on ongelmia, mutta toisessa työpaikassa ongelmat olisivat toisenlaisia ja jaksaisit niitä paremmin? Tsemppiä tosi paljon, itselläkään ei ole aina ollut helppoa töissä, joten tunnistan ajatuksesi. Halaus!

Hehkuvainen said...

Sehän se on ihmisen siunaus ja kirous; me ollaan niin mukautuvaisia ja sopeutuvaisia että hiljalleen voidaan valua aikamoiseen kurimukseen eikä oikeastaan edes tajuta sitä :/. On tärkeää että olet alkanut ihmetellä, olet havahtunut huomaamaan epäkohdat. Siitä se muutos lähtee.

Pellon pientareella said...

Tuopa kuulosti aika lailla meikäläisen tarinalta... Muutos tosiaan lähtee tiedostamisesta. Ja tiedostaminen EI ole epäonnistumista, vaan jotain ihan täysin päinvastaista. Olet jo nyt voittaja, kun näet missä menet ja etsit uutta. Se löytyy. Ja tulet vielä ihmettelemään, miten onnellinen ihminen voikaan olla. Näen sen sinulle.

Anonymous said...

Eikö nykyisessä työssäsi ole lainkaan positiivisia asioita? Edes pieniä hetkiä jolloin voisi tuntea tehneensä jotain? Jos tilanne on oikeasti niin paha, että osaaminen ei riitä - niin eikös se ole myös organisaation ja esimiehen asia. Saatko esimieheltäsi tukea tämän ongelman ratkaisemiseen? Edes pienen pienen verran.

Ihmisen onnellisuuteen vaikuttaa myös valmiudet käsitellä ongelmia ja ottaa opiksi, toisaalta tämä vie ihan älyttömästi voimia. Kaikesta huolimatta toivon, että työssäsi saataisiin muutettua edes jokin "nurkkaus" sellaiseksi jota pystyt hoitamaan siten, että tunnet edes hitusen tyytyväisyyttä. Työssä onnistumisen tunteet vaikuttavat niin laajalle koko ihmisen elämään. Ja reilusti muillekin elämänalueille kuin itse työhön. Voimia!

TOivottavasti kirjoitukseni ei aiheuttanut pahaa mieltä.

Nan said...

Roskis: kiitos tsempeistä :) Luulisin, että toinen työ tai työpaikka sikäli helpottaisi, että se olisi ainakin vaihtelua. Siellä voisi opetella uutta, saattaisi olla kivoja työkavereita, työ voisi olla kivaa. Olisi siis mahdollisuuksia, että jokin olisi hyvin! Toisaalta toki voisi käydä heikomminkin. Voimia työhösi sinullekin!



Hehkuvainen: niin, miten se liukuminen epämukavaan käykin niin helposti :( Tuo voi tapahtua ihan millä elämän osa-alueella tahansa, aika pelottavaa! No, nyt minun on onneksi hyvä tehdä muutoksia, ja syytäkin!



Pellon pientareella: huh, kun minusta tuntuu epäonnistuneelta, mutta olet kyllä kirjoituksellasi ihan oikeassa! Kiitos kannustuksestasi. Vain tiedostamisen ja toiminnan kautta voi saavuttaa uutta, joka voi sitten ollakin jotain tosi hyvää. Pitää uskaltaa.



Anonyymi: toki työssäni on jotain hyviäkin puolia, oikeastaan ne ovat nuo suuret linjat, jotka mättävät. Kyllähän se rutiinityö, jota teen, sujuu ihan hyvin. Tuntuuhan se mukavalta, kun saa jonkin suuremman kokonaisuuden valmiiksi, silloin tuntuu palkitsevalta. Se työ on vain aina sitä samaa enkä näe sillä sellaista merkitystä kuin toivoisin. Toki työssäni on myös jonkinlaisia vapauksia, jotka ovat arvokkaita.

Esimieheni on... no joo, ihan ok, tekee varmasti parhaansa, mutta ei se välttämättä aina riitä, kun monenlaisia ihmisiä pitäisi osata johtaa. Hän on näitä yhteen suuntaan kumartavia eli toiseen suuntaan pyllistäviä. Sattuuhan sitä.

Toivon itsekin muutoksia työhöni, mutta en enää usko siihen. Sitä on nimittäin yritetty, on keskusteltu yms, mutta juuri minulle ei näytä olevan oikein mitään muuta. Enää en viitsi kysyä, eikä onneksi tarvitsekaan, kun minulla on muita suunnitelmia. Tavallaan se tie on siis käyty loppuun, että esimiehen kautta jotain muutosta tulisi. Minun on tehtävä se muutos itse ja en pysty siihen jatkamalla nykytyössäni. Olisi tärkeää saada tämä elämän osa-alue kuntoon, koska se syö kaikkia muita.

En pahoittanut mieltäni :) Ehkä ongelmanratkaisu ei ole ollut vahvuuksiani, mutta yritän oppia sitäkin.

---

Kiitos teille kommenteistanne ja lämmintä kesän jatkoa!

Nan said...

Roskis: kiitos tsempeistä :) Luulisin, että toinen työ tai työpaikka sikäli helpottaisi, että se olisi ainakin vaihtelua. Siellä voisi opetella uutta, saattaisi olla kivoja työkavereita, työ voisi olla kivaa. Olisi siis mahdollisuuksia, että jokin olisi hyvin! Toisaalta toki voisi käydä heikomminkin. Voimia työhösi sinullekin!



Hehkuvainen: niin, miten se liukuminen epämukavaan käykin niin helposti :( Tuo voi tapahtua ihan millä elämän osa-alueella tahansa, aika pelottavaa! No, nyt minun on onneksi hyvä tehdä muutoksia, ja syytäkin!



Pellon pientareella: huh, kun minusta tuntuu epäonnistuneelta, mutta olet kyllä kirjoituksellasi ihan oikeassa! Kiitos kannustuksestasi. Vain tiedostamisen ja toiminnan kautta voi saavuttaa uutta, joka voi sitten ollakin jotain tosi hyvää. Pitää uskaltaa.

Nan said...

Anonyymi: toki työssäni on jotain hyviäkin puolia, oikeastaan ne ovat nuo suuret linjat, jotka mättävät. Kyllähän se rutiinityö, jota teen, sujuu ihan hyvin. Tuntuuhan se mukavalta, kun saa jonkin suuremman kokonaisuuden valmiiksi, silloin tuntuu palkitsevalta. Se työ on vain aina sitä samaa enkä näe sillä sellaista merkitystä kuin toivoisin. Toki työssäni on myös jonkinlaisia vapauksia, jotka ovat arvokkaita.

Esimieheni on... no joo, ihan ok, tekee varmasti parhaansa, mutta ei se välttämättä aina riitä, kun monenlaisia ihmisiä pitäisi osata johtaa. Hän on näitä yhteen suuntaan kumartavia eli toiseen suuntaan pyllistäviä. Sattuuhan sitä.

Toivon itsekin muutoksia työhöni, mutta en enää usko siihen. Sitä on nimittäin yritetty, on keskusteltu yms, mutta juuri minulle ei näytä olevan oikein mitään muuta. Enää en viitsi kysyä, eikä onneksi tarvitsekaan, kun minulla on muita suunnitelmia. Tavallaan se tie on siis käyty loppuun, että esimiehen kautta jotain muutosta tulisi. Minun on tehtävä se muutos itse ja en pysty siihen jatkamalla nykytyössäni. Olisi tärkeää saada tämä elämän osa-alue kuntoon, koska se syö kaikkia muita.

En pahoittanut mieltäni :) Ehkä ongelmanratkaisu ei ole ollut vahvuuksiani, mutta yritän oppia sitäkin.

---

Kiitos teille kommenteistanne ja lämmintä kesän jatkoa!