"Askeleen jäljessä" on ensimmäinen lukemani Mankellin kirja. Se on myös toinen lukemani dekkari - minä en pahemmin ole dekkareihin uppoutunut. Olisi ehkä kuitenkin kannattanut, sen verran innokkaasti luin tämän kirjan läpi jo jokin aikaa sitten.
Kirjassa etsitään muutaman erikoisesti pukeutuneen nuoren murhaajaa. Kurt Wallander tutkii tapausta ja tuntee olevansa aina askeleen jäljessä murhaajaa. Samalla kun murhavyyhti alkaa aueta Kurt pohtii omaan elämäänsä ja terveyteensä liittyviä kysymyksiä sekä ihmettelee kollegansa omituista katoamista.
Kirja on jännittävä ja mukaansatempaiseva, juuri sellainen, jota ei malttaisi laskea kädestään ennen viimeistä sivua. Koin myös mielenkiintoiseksi sukeltamisen keski-ikäisen miehen ajatusmaailmaan: yleensä olen keskittynyt enemmän kirjoihin, joissa "seikkailee" nuorehkoja naisia, joten toisenlainen ajatusmaailma ja elämä oli virkistävä luettavaa.
Tämän kirjan jälkeen haluan lukea lisää Wallander-sarjan kirjoja.
4 comments:
Kun yhden Wallander-kirjan lukee, on ne pakko lukea kaikki -- aivan siihen viimeiseen, vähän järkyttävään, asti.
Kyllä, pakkohan ne on lukea. Olen saanut vihiä tuosta viimeisestä osasta. Jotenkin ei tunnu reilulta, mutta toisaalta eihän elämä ole aina reilua.
Yhä useamman elämä päättyy viimeisen kirjan kuvaamalla tavalla -- ehkä juuri siksi lukijan on niin vaikea luopua sankaristaan. Komissario Morsen kuolema on taas kuvattu kahdella lyhyellä lauseella.
Totta. Sankarit eivät koskaan kuole, vaan elävät ikuisesti, ainakin ihmisten mielissä. Mankell on kyllä onnistunut tekemään päähenkilöstään niin inhimillisen, että sikäli pitäähän tarinan loppuakin inhimillisesti. Komisario Morsea olen myös telkkarista katsonut, mutta hänen tarinansa lopusta en tiedä. Mielenkiintoista, että se mahtuu kahteen lauseeseen.
Post a Comment