Kävin torilta ostamassa viisi kiloa mansikoita. Hymy huulillani kannoin laatikon kotiini ja laitoin sen jääkaappiini odottamaan jatkokäsittelyä. Minulla on mansikoita!
Vielä muutama päivä sitten surin sitä, että minulla ei ole mahdollisuutta mennä itse poimimaan mansikoitani. Surin sitä, että tätä elämäni on: aina luopumista jostakin itselleni tärkeästä, ei aikaa eikä mahdollisuuksia toteuttaa itseäni. Kunnes sitten ymmärsin, että ehkä en saa tässä asiassa toteutettua itseäni niin kuin haluan, mutta pääsen kyllä riittävän samaan lopputulokseen muutakin kautta! Siispä torille ostoksille!
Olen nyt siis syönyt mansikoita, tehnyt niistä herkkua ja laittanut pakastimeen. Olen tyytyväinen. Olen myös vakaasti päättänyt, että alan tehdä enemmän ja enemmän itselleni tärkeitä asioita. Toteutan niitä tavalla tai toisella, koko ajan suunnaten enemmän ja enemmän siihen suuntaan kuin haluankin. Minä haluan marjoja, minä ostan ne vaikka torilta. Jonain vuonna minä pystyn hankkimaan ne itse poimien. Näin olen päättänyt. Näin myös teen.
---
Päivän pieni ilo: Mansikat!
4 comments:
Onnea mansikoille :). Tosiaan, pääasia on lopputulos ja nyt sinulla on mansikoita talvea varten :).
Niin sitä pitää! :) Ei kannata luopua mansikoista kokonaan, vaikkei niitä voisikaan itse poimia.
Miten ihanaa!! Juuri näistä pikkupienistä asioista syntyy Suuria Iloja!!!
Roskis: näin on :) Tosin noista mansikoista tuli kyllä ihan syötyäkin suorastaan turhan suuri osa, mutta nythän ne ovat parhaimmillaan! Ja jäi niistä pakkaseenkin :)
Hehkuvainen: totta, ei kannata jumiutua murehtimaan tuollaista ratkaistavissa olevaa asiaa :)
Taivaanrannan maalari: Niin, pienistä iloisista asioista syntyy iso iloisten asioiden virta! :) Kiva nimimerkki sinulla :)
Post a Comment