Thursday, August 12, 2010

Itsetuntopäätös

Hyvä mieli ja vahva itsetunto kulkevat käsikädessä. Päätin muutama päivä sitten, että minulla on hyvä itsetunto. Siitä lähtien minulla on ollut hyvä itsetunto. Hymyilyttää.

Olen siis höpsötellyt mielessäni, tokihan tiedän, että itsetuntoa ei voi päättää (vai voiko?). Olen lukuisat kerrat päättänyt milloin mitäkin mahdotonta: "en ole enää alakuloinen", "olen avoin", "olen iloinen", "olen aina ystävällinen" ja nyt "minulla on hyvä itsetunto". Oman kokemukseni mukaan ihminen ei ole niin vakaa olento, että se voisi olla jotain yhtä ja samaa koko ajan. Meillä on kaikilla epäystävälliset ja sulkeutuneet hetkemme kuin myös iloiset ja avoimet hetkemme.

Mieliala on vahva biologinen pohja, jolla itselläni ainakin itsetunnon kaltaiset ominaisuudet osittain seisovat. Jos minulla on hyvä mieli, itsetuntonikin nousee. Ollessani alakuloinen, tunnen itseni huonoksi. Nyt olen piristynyt, joten voin helposti "päättää", että minulla on hyvä itsetunto. Toimii. Entä sitten synkkänä hetkenä? Jaa-a, en tiedä.

Toivon muistavani synkempänä hetkenäni, että minulla on runsaasti syitä hyvään itsetuntoon. On suorastaan elämän haaskausta ajatella olevansa jotenkin surkea, huono, ja jättää toimimatta sen vuoksi. Toimeliaisuus tuo iloa, itsetuntoa ja liikettä, ja se on tosi hyvä.

---
Päivän pieni ilo: Mukavan ihmisen tapaaminen tuotti suurta iloa!

6 comments:

pelle gudsson said...

Oma asennoitumisemme itseemme ja toisiin vaikuttaa myös muiden ihmisten ajatuksiin. Näin olen kuullut kerrottavan. Nyt siis toisetkin näkevät sinut ihmisenä, jolla on hyvä itsetunto.

Roskis said...

Yllättävän monet asiat ovat päättämisestä kiinni. Siis se niissä asioissa, että miten niihin suhtautuu. Jos päättää suhtautua hyvin, se onnistuu usein ihan itsestään. Joten tsemppiä ja onnea tuolle päätöksellesi!

Hehkuvainen said...

Pelle puhuu asiaan, tuo todella toimii noin (ainakin jossain määrin). Ja siksi jo kannattaa tolkuttaa itselleen että omaa hyvän itsetunnon.

Lisäksi ihminen on siitä hassu otus, että se voi manipuloida itseään melko tehokkaasti. Jos pakottaa itsensä hymyilemään tekohymyä, keho alkaa pian uskoa että hymy on aitoa ja tuottaa onnellisen tunteen. Ei uskoisi, mutta niin se vain menee.

Jos päättää olla onnellinen, on. Ainakin teoriassa. Uskon että onnistut hyvin pitkälle :).

Vipe said...

Voih!! Kuulostaa hyvältä päätökseltä :) Tuohon samaan toivoisin itsekin pystyväni. Olen niitä ihmisiä joilla normaalisti melko terve ja hyvä itsetunto auttaa kestämään katseita ja arvostelua. Saatan jopa tuntea itseni suorastaan kauniiksi ja hyväksi ;D

Yllättäin itsetuntoni räsähtää miljoonaksi pieneksi sirpaleeksi sairastuessani masennukseen. Yhtäkkiä en pidä mistään osasta itsessäni ja haluisin vaan piiloutua katseilta ja kaikelta mahdolliselta arvostelulta.

Sen hyvän itsetunnon olen pala palalta rakentanut aikuisiässä. Ilmeisesti perustukset on kuitenkin vielä jääneet vähän heikoiksi, kun ei ne aina kestäkään.

Oli kiva lukea tekstiäsi ja se sai minut hymyilemään. Mietin että "noinhan se juuri pitäisikin olla". Jatka hymyilyä :) Vaikka hämäämälläkin ;)

Pellon pientareella said...

Hyvä ajatus ja minäkin uskon että toimii aika pitkälle. Ja sitten jos huomaa, että jossain kohtaa hetkellisesti ei ehkä ollutkaan (se hyvä itsetunto tai jotain muuta sellaista), niin voi ajatella, että mitäs tuosta, pikku juttu, elämään kuuluu tuokin, mä otan sen hyvällä itsetunnolla eikä tunnu missään, meni jo sekin :).

Nan said...

Pelle G: Olet oikeassa. Sitä kautta se oma päätös vahvistuu ja muuttuu entistä todemmaksi.



Roskis: Kiitos :) Näinhän se on, moni asia on päättämisestä kiinni. Ihan joka hetkihän päätöksestä kiinni pitäminen ei onnistu, mutta ei se silti tarkoita sitä, etteikö se päätös olisi silti "aina" voimassa :)



Hehkuvainen: olen myös kuullut tuosta hymyilyjutusta :) Itseään tosiaan voi manipuloida ja sitähän kannattaa käyttää mahdollisuuksien mukaan hyväksi. Mikäpä olisi mukavampaa kuin itsensä jekuttaminen ;)



Vipe: kai se itsetunto tosiaan rakentuu hiljalleen, ja ehkäpä se minullakin perustuksiltaan on jäänyt heikoksi. Siksi rakennelma myös romahtaa ajoittain. Masennus on hankala asia, silloin romahtaa mukana niin monikin asia... mutta muutenhan voisi ajatella sitenkin, että rakennelma ei hajoa kokonaan, vaan jokainen romahdus ikään kuin vahvistaa perustaa, jolloin sen päälle on taas helpompi rakentaa. No, tämä ajatus ainakin näin hyväitsetuntoisena tuntuu hyvältä ;)



Pellon pientareella: Niinpä :) Elämään kuuluu monenmoista ylä- ja alamäkeä, mutkaa ja suoraa, ei kannata välittää yhdestä liikahduksesta, kun suunta ja liikeähän ovat niitä tärkeitä :) Hyvällä itsetunnolla nuokin voi ottaa vastaan hetkinä, jotka menevät ohi.

---

Kiitos mukavista kommenteistanne! :)