Olen viime aikoina soutanut syvissä vesissä. On ollut raskas ja alakuloinen olo, jonka syytä on vaikea määritellä. Olen ehkä ollut levoton, kokenut oloni turvattomaksi, ja matkani enemmän oman näköiseen elämääni on tuntunut liian pitkältä.
On hankalaa sinnitellä tiettyjen ei-tyydyttävien asioiden kanssa, kun ne asiat ovat olleet pielessä elämässäni jo pitkään. Ja ne asiat ovat vielä tulevaisuudessakin pielessä ties kuinka pitkän ajan. Se kyllästyttää jo valmiiksi. En vain jaksaisi enää, vaikka tiedänkin, että jos elämässään menee 10 000 kilometriä harhaan omalta polultaan, pitää tarpoa se 10 000 kilometriä takaisin polulle. Jos onnistuukin löytämään oikopolun, on siinäkin matkaa kuljettavaksi ja työtä tehtäväksi.
Haluaisin (ja olisi jo aikakin!) alkaa tehdä nyt jo omia juttujani, elää omaa elämääni! En tiedä, miksi normaali arkeni latistaa minut apaattiseksi oravaksi. Olisihan normaalissa arjessanikin mahdollista tehdä niitä omia juttuja (siis enemmän kuin mitä tällä hetkellä teen). Silti, aina pienen tauon (eli loman) jälkeen huomaan, että valun taas samaksi väsyneeksi ja valjuksi oravaksi, joka kadottaa innokkuutensa ja luovuutensa, junnaa samoja vanhoja uria, joita on kiertänyt jo lukemattomia vuosia. Toistaa samoja päiviä yhä uudelleen. Yäk.
Minun kaltaisilleni ei kai pitäisi tarjota minkäänlaisia lomia. Lomilla aina jotenkin herään ja olen eri ihminen kuin muulloin (enkä ole edes ainoa, joka on huomannut tämän). Tajuan elämän(i) (ja yhteiskunnan) älyttömyyden, suorituskeskeisyyden ja rahan perässä juoksemisen typeryyden ja monta muuta asiaa. Näen, miten minussa olisi älyä, viisautta, ystävällisyyttä ja voimaa muuhunkin kuin valjun oravan samojen asioiden päivästä toiseen jatkuvaan yksinäiseen toistamiseen.
Minä kävin metsässä. Minä siis pääsin vihdoin edes hetkeksi irti normaalista arjesta ja pääsin luonnon keskelle. Olen aina tiennyt sen olevan asia, joka minua elvyttää, ja se toimi tälläkin kertaa, luonto on vahva lääke. Siksikin olen tosi katkera siitä, että asun siten, että luontoon on hankala mennä ja jos sinne pääsenkin, siellä on vähintään kourallinen ei-luontoihmisiä viettämässä aikaansa ja minä kaipaisin nimenomaan rauhaa.
---
Luonnossa kulkijoille vinkiksi sen verran, että kannattaa tarkistaa huolellisesti, mitä vettä käyttää. Minä pesin hampaani vedellä, jossa kellui hiiren raato. Huomasin raadon vasta, kun olin jo pessyt hampaani. Yäk.
3 comments:
Hiiren raato O_o. Yäks. No, vastustuskykyä :D.
Kyllä kai me kaikki olemme hiukan erilaisia lomalla kuin työaikana. Kurjaa siitä tulee varmaan sitten jos kokee olevansa ihan eri ihminen :/ (eikä vain sama ihminen eri tilanteissa). On kai vain yritettävä käyttää hyödyksi kaikki mahdolliset keinot ja tilaisuudet rentoutumiseen ja vapautumiseen.
Onnittelut siitä, että ehdit käydä metsässäkin loman aikana. Itselläni kävi ajatus siitä viimeisen lomapäivän iltana, kun oli jo liian myöhä.
Bussin ikkunasta sitä vain ihmettelin, kuinka paljon Suomessa metsää oikein onkaan.
Hehkuvainen: vastustuskyvyn vahvistamiseksi tuo hiiriepisodi taisi jäädä, eli ei tullut mitään oireita. Yäk silti. Uusi hammasharja jäi käteen.
Joo, kyllähän arjesta kannattaa ottaa irti kaikki mahdollinen ja tehdä niissä puitteissa niitä itselle tärkeitä juttuja. Minut työelämä jotenkin lannistaa ja muutun ihan ameebaksi, on vaikea tarttua mihinkään, kun ei jaksa. Päähänkään ei mahdu uusia ajatuksia. En pidä siitä. Lomalla aktivoidun, innostun ja näen mielenkiintoisia tulevaisuudensuuntia. Olen rento, iloinen ja vapautunut.
Pelle G: metsien määrä on kyllä hyvä asia, luontoon on hyvä päästä. Kaupungissa asuessa sen joutuu usein vartavasten järjestämään, mikä voi olla hankalaa. Siten metsäreissu jää helposti väliin. Valitettavasti. Ehtiihän tässä vielä syksynäkin metsään :)
Post a Comment