Monday, September 13, 2010

Kaarina Davis: Irti oravanpyörästä

"Vähemmän työtä ja enemmän elämää?" Kysymys, joka todellakin koskettaa myös minua! Onko tuo mahdollista? Miten? Kaarina Davisin kirja "Irti oravanpyörästä" on eräs tarina siitä, miten oravanpyörästä voi siirtyä enemmän omannäköiseen elämään ja jättää uupumukset masennuksineen menneisyyteen. Tämä on yksi tie ja sellaisenaan hurjan mielenkiintoista luettavaa oravanpyörän uuvuttamalle.

Sairaanhoitaja Kaarina Davisin aiempi kirja (Rankka kutsumus - sairaanhoitajan päiväkirja) kertoi sairaanhoitajan arjesta. Sitä en ole lukenut, mutta kirjailijan tausta näkyy myös tässä kirjassa. Kirjoittaja on uupunut arkeensa sairaanhoitajana ja päättää etsiä tavan nauttia elämästä joka päivä eikä "sitten joskus". Tämä polku vie hänet kaupunkiasunnosta rakkaisiin lapsuuden maisemiin ja vaihtoehtoiseen, luonnonläheiseen elämään. Suorittaminen vaihtuu seesteisempään tekemiseen, kiire maaseudun rauhaan. (Ylläolevasta linkistä löytää lisää tietoa kirjasta.)

Mitä minä pidin kirjasta? PIDIN, hurjasti. Luin sen muutamassa päivässä kannesta kanteen ja vaikutuin. Juuri tätähän minä olen etsinyt koko ikäni. Tällä tarkoitan tietoa, esimerkkiä siitä, että vaihtoehtoinen elämäntapa on mahdollinen, vaikka sen ei tarvitsekaan mennä ihan noin äärimmäisyyksiin ja täysin pois työelämästä. Omavaraisuudessakin on eri asteita.

Kirjassa näkyi elementtejä siitä, millainen elämä voisi minulle sopia. Löysin itsestäni osia, jotka ovat olleet pitkään piiloksissa, hiljaa, odottaen sopivaa kimmoketta. Uupumukseni ja tämän kirjan lukeminen ovat todellakin herättäneet minut.

Toisaalta minusta tuntuu vaikealta yrittää saada elämästä enemmän omannäköistään, kun se on niin kovin eri näköinen kuin mitä nykyaikana pitää tavoitella. En minä halua asua kaupungissa, mutta miten saisin elannon jossain syrjemmässä? En minä paljon tarvitse, mutta se vähäkin voi olla tiukassa. En halua tehdä palkkatyötä 8 tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa, en varsinkaan epämieluisaa työtä. Mistä löytäisin itselleni sopivan osa-aikatyön tai miten voisin ryhtyä yrittäjäksi?

Kirja herätteli minua myös näkemään rahan arvon. Paljonko minä esimerkiksi joudun tekemään töitä, jotta voin saada jotain tiettyä. Olenko valmis tekemään x tuntia töitä, jotta saan jonkin uuden härpäkkeen/vaatteen? Olen yllättynyt, miten usein olen nyt viime aikoina vastannut "ei". En oikeasti halua käyttää vaivalla saatua rahaa johonkin oikeastaan aika joutavaan (materiaan). Yllättäen menonikin ovat karsiutuneet, vaikka ne ovat aika vähäisiä olleet tähänkin asti.

On vain ollut niin valtavan helppoa ostaa ajattelematta asiaa sen kummemmin, rahaa on vain tullut ja sitä menee. Varmasti aika harva ajattelee, mitä uhraa rahan eteen ja kuinka hyödyttömiin asioihin sitä oikeastaan menee. Rahaa "kuuluu" tuhlata.

Kirja on herättelevää luettavaa. Se on kirjoitettu sujuvasti ja mielenkiintoisesti, ja joskus kaupunkilaisen ongelmat maalla hymyilyttävät. Suosittelen kirjaa erityisesti oravanpyörän väsyttämille.

6 comments:

tikitys said...

Joku suomalainen räppäri totesi osuvasti: "Oravanpyörä näyttää sisältäpäin tikkaille." Loistavasti sanottu, minusta.

AAMU said...

Vaikuttaa tutustumisen arvoiselta kirjalta. Uskonvahvistua ja opastusta elämäntavan muutos kun vaatii.

Pellon pientareella said...

Suosittelen Kaarinan omia sivuja kaarinadavis.com ;). Kirjaa voi kyllä suositella tosiaan kaikille, riippumatta elämäntilanteesta ja arvoista se taatusti koskettaa jollain tavalla.

Ja Nan, kyllä sinä löydät ne ratkaisut ja tavat tulla toimeen, vaikka maalla. Usko pois, pikku hiljaa!

Anonymous said...

Viime kädessä on kuitenkin niin, että tämäkin tyttönen palannee takaisin keskiluokkaiseen elämään, jos se vain vielä onnistuu.

Paluu voi tapahtua vähitellen materiaalista elintasoa nostaen tai vaihtoehtoisesti kokonaan elämäntavasta luopuen.

Keskiluokkaisuus pyörineen on ihmiselle yksinkertaisesti nautinnollisin elämäntapa, vaikka kaikki siitä nurisevat.

Nan said...

Tikitys: onhan se, hyvin sanottu :) Siinä onkin hyvä miettiä, että mihin nuo tikkaat oikein johtavatkaan...



Aamu: Sitähän se vaatii. Oikeastaan silloin kannattaakin lukea vahvistavia ja rohkaisevia tekstejä eikä negatiivisia ja lannistavia.



Pellon pientareella: olen toki käynyt tutustumassa hänen kivan näköisiin nettisivuihinsa ;) Kirja tosiaan koskettaa, vaikka ei mitään muutoksia elämäänsä tekisikään ja juuri koskettavia kirjojahan kannattaa lukea. Kyllä minä enimmäkseen uskon, että asiat tulevat menemään riittävän hyvin. Välillä vain tulee niitä epäuskon hetkiä, mikä on tosi kurjaa...



A: ilkeilylle ei ole mitään tarvetta. Jos on paha olo, kannattaa etsiä muita tapoja purkaa sitä kuin ilkeily muille ihmisille.

Anonymous said...

A: Olet mielestäni väärässä sanoessasi sitä nautinnollisimmaksi elämäntavaksi. Oikeilla jäljillä tosin siinä mielessä, että moni elää siinä illuusiossa, että elämä olisi keskiluokkaisena nautinnollista, kun ei tiedä eikä osaa kuvitella parempaa. Todellisuudessa se on ainoastaan helppoa ja turruttavaa.