Friday, February 18, 2011

Kiirettä ja hankalaa oloa

Monta kertaa olisin jo halunnut kirjoitella monestakin asiasta, mutta arkikiireet eli opinnot ovat vieneet paljon aikaani. Yllättävää tosin on se, että en ole ollut suuremmin stressaantunut, vaan olen tehnyt tehtäviäni ihan mielelläni, tasaiseen tahtiin. Olen tosin ollut niin kiinni näissä tehtävissä, että en ole pystynyt suomaan itselleni aikaa juurikaan muuhun, kuten kirjoittamiseen tai liikkumiseen. Onneksi nyt taitaa alkaa hieman kevyempi aika opintojen suhteen.

Toisaalta oloni on muuttunut taas hankalaksi oireilevan viisaudenhampaani vuoksi. Se, mokoma kiusankappale, on tainnut alkaa kasvaa ja sen se tekee todella hankalaksi ja kivuliaaksi minulle. Se nimittäin kasvaa ihan väärään suuntaan, kartta ja kompassi hukassa. Kävin hammaslääkärissäkin ja se toki poistetaan, mutta vasta siellä käynnin jälkeen oivalsin, että kipuni johtuu todennäköisesti juuri tuosta hampaan kasvamisesta. Suussani tuntuu koko ajan siltä kuin viereisen hampaan ientä revittäisiin irti, mitä todennäköisesti tapahtuukin.

Otan mielelläni vinkkejä vastaan siitä, miten hampaan kasvun saa pysäytettyä. Ajattelin itse ainakin yrittää liikkua paljon, kun se todennäköisesti ainakin auttaa suuntaamaan huomion johonkin toisaalle ja liikunnan tuottamat endorfiinit todennäköisesti helpottavat oloa. Muuten onkin sitten lähinnä pelokas olo siitä, että mitä jos tuo kipu tarkoittaakin sitä, että jotain peruuttamatonta pahaa on tapahtumassa. Hammaslääkäri ei vaikuttanut erityisen huolestuneelta, mutta toisaalta ei ollut mitään puhetta siitä, että tuo hammas liikkuu. No, katsotaan. On ollut kyllä fyysisten vaivojen sävyttämä alkuvuosi!

Ulkona on kaunista. Toivottavasti viikonloppuna pääsisin hiihtämään. Se tekisi hyvä. Kaunista viikonloppua!

6 comments:

Pellon pientareella said...

Mukavaa viikonloppua! Miksi murehdit sitä hammasta, jos kerran hammaslääkäriaika sen poistamiseen on tilattu? Tuskin hampaan kasvua mitenkään voi hidastaa tai edes kannata yrittää?

Laventeli said...

Hampaasi varmasti poistetaan hyvässä järjestyksessä ja elämä jatkuu.
Kaunis keli on kyllä ulkona, mutta niin hirveän kylmää, etten tohtisi hiihtämään lähteä, mieheni valmistautuu maratonhiihtoon ja käy kyllä juoksulenkilläkin vaikka pakkanen paukkuu.
Mukavaa viikonloppua ja murheet pois!

trina said...

Varmaan jännittää odottaa sitä ikävää hampaanpoistoa, ovat ne niin ilkeitä juttuja. Toivottavasti kaikki menee loppujen lopuksi hyvin.

Muuten, miten kasvi voi. Onko selvinnyt talvesta?

Nan said...

Pellon pientareella: eihän hampaan kasvua voi mitenkään hidastaa... mutta ainahan sitä voi yrittää toivoa kaikenlaista :) Ei minulla ole vielä sitä poistoaikaa, joten en yhtään tiedä, saanko sen kuukauden ja kolmen kuukauden päähän... ja tuo hammas kasvaa koko ajan tuntuen ikävältä. Ei pitäisi murehtia, mutta se on vaikeaa... Onneksi tuntemukset ovat hieman helpottuneet perjantaista, jolloin oli tosi tukala olo jatkuvan kivun vuoksi!



Laventeli: kyllä, nimenomaan elämä jatkuu. Ei tuo mikään maan kaatava asia ole. Pelkään vain tuollaisia toimenpiteitä ihan kohtuuttoman paljon, niin paljon, että en välttämättä hallitse pelkoani. Se on karmeaa... mutta kyllä tuokin hammasongelma elämänvirrassa painuu pian unholaan. Minä aion mennä hiihtämään pakkasesta huolimatta, vihdoinkin :)



Trina: kiitos, onhan nuo ilkeitä juttuja, ei siitä mihinkään pääse :( mutta kyllä se aikanaan ohi menee.

Kasvi on selvinnyt talvesta. Molempiin tuli paljon juuria, joten laitoin varret multaan. Viime ajat olen jännittänyt erityisesti toisen (latvapistokkaan) puolesta, kun sen iso lehti on alkanut kuihtua. Kuolevalta kasvi ei näytä, mutta onhan tuo kuihtuminen huolestuttavaa. Huomasin jossain vaiheessa kasvin vievän paljon vettä (mikä on varmaan hyvä merkki), mutta se on voinut aiheuttaa liiallista kuivumista, kun on heti huomannut asiaa. Toivottavasti kuitenkaan ei. Tilanne on nyt siis tarkassa seurannassa, toivon parasta! :)

Anonymous said...

Joo, ei kai tuolle kipeälle ikenelle mitään voi muuta kuin odottaa sitä hampaanpoistoaikaa. Jos käy sietämättäömäksi niin 1) hae jostain hyvät kipulääkkeet tai 2) tilaa akuuttiaika yksityiseltä hammaslääkäriltä, mikä tietää tietysti isoa rahanmenoa. Mutta sinänsä ei kuitenkaan sellainen asia, jota pitäisi erityisesti murehtia, vaikka kipu on tietysti ikävä asia. Hoituu kuitenkin tavalla tai toisella!

t. Maria

Nan said...

Maria: Kiitos hyvistä neuvoistasi! Hoituuhan tämä, tavalla tai toisella! Alun tukalamman olon jälkeen oloni on nyt helpottunut hieman, joten odottelen. Oikeastaan huvitan itseäni hokemalla, että "minäpä kasvattelen hammasta" :) ja siihen perään muistan miettiä, että yli 26-vuotiaalle ei enää muka pitäisi viisaudenhampaiden kasvaa. Eli taidan olla nuorekas, heh :) (Kyllä minä pienestä joskus iloni revin.)