Minulla on ollut harvinaisen hankala vuoden alku fyysisen terveyteni kannalta. Yhden vaivan hieman hellittäessä otettaan seuraava iskee päälle. Juuri kun kuvittelen, että "seuraavalla viikolla varmaankin pystyn jo käymään kävelyillä", tapahtuu jotain, mikä lykkää kävelylenkkejäni taas viikolla tai parilla.
Olen nyt enemmän tai vähemmän levännyt jo monta viikkoa ja se tuntuu kunnossa ja venyvyydessä. Pelkkä venyttely ei tosiaan pidä lihaksia vetreinä ja venyvinä. Vaikka olen venytellyt melkein päivittäin, paras etureisivenytys itselleni on tällä hetkellä kävely. En tosin pysty kävelemään täysin normaalin reippaasti, joten vielä en pysty venyttelemään etureisiäni kävellen. Ehkä ensi viikolla.
Venyttelyjen kanssa kannattaa olla varovainen: olen kaksi kertaa rikkonut selkääni venytellessäni ja molemmat kerrat tapahtuivat tosi huomaamattomasti. Oireet tulivat viiveellä. Kannattaa siis tarkkailla selän asentoa huolellisesti ja varmistaa, että minkäänlaista paineen tunnetta selässä ei venytellessä tunnu. Kannattaa muutenkin vältellä syviä taivutuksia ja kiertoja ja varsinkin liikkeitä, joissa tehdään molempia yhtäaikaa.
Venyvyys on varmasti kaikille tärkeää, mutta erityisesti paljon liikkuvalle. Lihaskireydet altistavat rasitusvammoille, joista toipuminen voi kestää pitkään, koska rasittuneiden ja vaurioituneiden jänteiden paraneminen on hidasta. Kaiken lisäksi vaurioituneista jänteistä ei tule enää uuden veroisia. Haasteellista itselleni onkin ollut yhdistää venyttely ja selän suojeleminen. Miten venytellä siten, että saa venyvyyttä, mutta että ei riko selkäänsä? Minulla melkein kaikissa etureisivenytyksissä tulee painetta alaselkään.
Liikkumattomuus on koetellut henkistä kanttiani. On pitänyt malttaa olla liikkumatta liikaa ja alkuun epäonnistuinkin siinä ja paraneminen siirtyi. Huomaan, että sauvakävely on nykykunnolleni suorastaan raskasta liikuntaa - on murheellista siirtyä nopeasti elämänsä parhaasta kunnosta huonoimpaan yli kymmeneen vuoteen.
Haasteellista on nyt se, että pitäisi saada liikettä ja lihasvoimaa selälle, vatsalle ja jalkoihin, kun samalla pitäisi lepuuttaa ja olla rasittamatta jalkoja. Motivaationi heittelehtii: tekisi mieli viettää aikaa vain sohvalla, kun ponnisteluni ovat aiheuttaneet vain lisäongelmia ja -vaivoja. Toisaalta liikuntaa olisi pakko saada toipumisen edistämiseksi.
Terveys on iso asia ja sitä kannattaa arvostaa. Ei kuitenkaan kannata repiä itseään liikaa. Ole lempeä itsellesi.
4 comments:
Oletko kokeillut kuntosaliliikuntaa, jota voi harjoittaa ilmoista riippumatta? Itse jäin koukkuun yli 10 vuotta sitten, ja selkä on pysynyt siedettävässä kunnossa. 3x noin puolituntia viikossa, en kummempaa rehkimistä.
Vaikeita juttuja. Olenkohan itse joskus aiheuttanut itselleni jotain tuollaista venyttelyllä tms., en tiedä. Parempaa vointia toivotellen täältä!
Ai että vastoinkäymisiä riittää sinulla. Yritä kuitenkin unohtaa ne ja löytää muuta mukavaa tilalle vaikkei ne olisikaan kuntoilua.
terv. Annika
Aamu: olen kokeillut kuntosalia ja se on oikeasti tosi hyvä paikka. Se tekee minullekin hurjan hyvää. Harmi vain, että kaikki lähiseudun salit ovat täällä tolkuttoman kalliita, siksi joskus tyydyn jumppaamaan kotona.
Pellon pientareella: Kiitos! Tuskin olet venyttelylläsi mitään ongelmia aiheuttanut, kyllä sen huomaisi! Kannattaa silti suhtautua varovasti ääriasentoihin ja tehdä liikkeitä lempeästi, varovasti.
Annika: olen etsinyt muuta mukavaa tilalle ja olen löytänytkin. Samalla olen oivaltanut, miten tärkeää liikkuminen on minulle. Pelkään, että en pääse liikkumaan... vaikka vaivani varsin vaarattomia ovatkin. Minun pitäisi tästä kyllä toipua riittävän entiselleni, kunhan vain maltan toipua ja "kuntouttaa" itseäni. Kiitos kannustuksestasi!
Post a Comment