Monday, May 30, 2011

Vapaaseen virittäytymistä

Olen pohtinut törmääväni hyvin usein loman lähestyessä ja alkaessa tiettyyn ilmiöön: olen ensimmäisinä vapaapäivinäni usein ahdistunut ja synkeä, elämä on tummasävyinen. Lomaahan ei yleensä liikaa ole, joten nämä synkistelyhetket syövät lomistani useimmiten muutaman päivän - ja ilmiö korostuu, kun olen yleensä pilkkonut lomani useammaksi pätkäksi. Tuntuu tosi turhalta haaskata lomia näin, mutta minkäs teet. Minua vaivaa myös lomien lyhyys -ahdistus.

Nyt kun minulla on Oikea Loma, ilmiö ei haukkaa lomastani merkittävää osaa. Oikeastaan loma ja suunnittelu ahdistaa minua poikkeuksellisen vähän, koska tiedän ehtiväni tehdä kaikkea, mitä haluankin. Tai no, ainakin melkein kaikkea :) Mieli pystyy päästämään irti normaalista arjesta ja suorittamisesta ja ajan kuluminen tuntuu pehmeältä, sallitulta. Nyt ei ole kiire ehtiä.

Tekemiseni on hidastunut, saatan juoda yhtä teekupillista tunnin vain paikallaan istuen ja ikkunasta ulos katsellen. Teehän ei ole pahaa jäähtyneenäkään. Näiden hetkien jälkeen on taas mukavaa olla ahkera ja tehdä, koska sen jälkeen voi taas levätä. Viikonpäivät menevät sekaisin ja oikeastaan ne menettävät merkityksensä. Olen hidastunut, mutta toisaalta halutessani hyvinkin aikaansaava. Se tuntuu nyt jotenkin omituiselta, kun työelämässä ennemminkin teen paljon, mutta saan vähemmän aikaiseksi. Lisäksi useimmiten väsyttää. Elämä on kumma juttu.

3 comments:

wihtori said...

Siinä olet täysin oikeassa, että elämä on kumma juttu. Ja jos ei olisi, niin taitaisimme pitkästyä kuoliaaksi hyvinkin pian. Ihmisen aivot varmaan tarvitsevat tällaisia paradoksaalisia kokemushetkiä. Mikään ei ole suoraviivaista, itsestäänselvää tai mustavalkoista.
Eläköön hämmennys :)

Leenamarketta said...

Elämä on ihmeellistä poukkoilua, milloin se luistaa kuin siivillä ja toisinaan takkuaa olan takaa, mutta jos se ei ikinä takkuaisi en tietäisi paremmasta hetkestä mitään, se olisi liian itsestäänselvyyttä.
Joskus todellakin hiljaisuudessa saa enemmän aikaa kuin pääkolmantenajalkana juoksemalla.
Ihanaa lomaa!

Nan said...

Wihtori: niinpä, eläköön hämmennys :) Taidan tietää ihmisiä, jotka viihtyvät tasaisuudessa, siinä, että turvallisia asioita tapahtuu ja toistuu. Minä näytän tarvitsevan vaihtelua, liikettä, heiluria - kokemuksia ja elämyksiä. Ehkä aivot vaativat moista "hengissä" pysyäkseen.



Leenamarketta: kiitos :) Oloni on jo tasaantunut ja lomafiilis voittanut. Takkuisia hetkiä pitää olla, jotta osaa nauttia hyvistä hetkistä - tosin niitä takkuisia hetkiä ei saa liikaa olla. Hiljaisuudessa ääneen pääsee omat ajatukset, mikä voi olla sekä pelottavaa että mielenkiintoista. Sitten kun kuulee enemmän, ymmärtää enemmän, näkee enemmän ja siten kehittyy ja oppii tuntemaan itsensä. Mielenkiintoinen taival.