Uusi harrastukseni ei vielä täytä rutiinin kriteerejä, mutta mainitsen senkin uutena rutiinina, koska se johti vielä yhteen uuteen päivärutiiniin. Aamuinen jumppatuokioni innosti minut joogatunnille. Menin sinne sillä ajatuksella, että opin siellä joogaan kuuluvia asanoita ja muita elementtejä, joiden parissa voin sitten kotona hikoilla ja rauhoittua. Varsinaisesti ryhmäharrastusta en itselleni nyt kaivannut.
Jooga on osittain täyttänyt odotukseni. Se tuntuu kehossa ja mielessä hyvältä ja olen oppinut sellaisia harjoituksia, joita todella voin tehdä kotonakin. Pieni pettymys on ollut se, että kaikki liikkeet eivät sovi selälleni. Alaselkäni särky heräsi ensimmäisellä tunnilla pelottavasti, mutta sen jälkeen olen taas muistanut olla varovainen ja jättää selkää rasittavat liikkeet tekemättä. Selkä on jonkin verran jo rauhoittunutkin.
Jooga on selvästi ihan oma maailmansa hymistelyineen ja rentoutuksineen, mutta en ole kokenut sitä häiritseväksi. Minusta tuntuu hyvältä, että tuo liikuntamuoto on niin monipuolinen, siinä on jokaiselle jotakin: voin napata sieltä itselleni sopivia elementtejä ja panostaa niihin, ja jättää vähemmälle sellaisten asioiden pohdiskelun, jotka eivät itselleni sovi. Se, mihin heti ensimmäisen kerran jälkeen heräsin oikein kunnolla, oli rentoutus, rentoutuminen. Miksi en ole aiemmin ottanut hetkiä ihan vain rentoutumiseen, hiljaa olemiseen? Siitähän tulee aivan mahtava olo!
4 comments:
Hyvä, hyvä!!!
Pilviharso: :D
tämä on tuttua juttua minulle, tuossa kuukausi sitteen vielä puhkuin innosta niin joogan cumban kuin muunkin jumpan vauhdissa.. mutta vauhdin seuraus oli aika vaikea selän välilevyn tulehdus. nyt kipu on pois ja aloitan harjoitukset uudelleen, mutta menen toiseen ryhmään joka on minun ikäisille siis yli 70v. ja muille vähän rapakuntoisille. koen liikunnan ainoana vaihtoehtona pitää itseni liikuntakuntoisena mahdollisimman pitkään. tanssi ei käy partnerin kanssa, mutta cumba käy kun teen sen omaan tahtiini, tosin tunnin pituinen ohjelma on aika rankka, mutta on ihanaa kun hiki valuu ja pääsee saunaan! siirrän muun liikunnan nyt enemmän vesijumppaan, vesijuoksuun, uintiin ja salilla muutamiin vahvistaviin laitteisiin lähinnä juuri vatsalihakset on saatava tukemaan ryhtiä ja selkää. sori voisin kertoa aiheesta vaik kuin paljon.lupasan olla nyt iisimpi, eli otan puolet varovaisemmin, mä en kestä ajatusta että olisin kohta sängyn ja hellan välillä raahustava rollaattorimummo.EI! jos voin siirtää sitä itse . muista sinäkin ystävä hyvä aloittaa varovasti, vaikka toisaalta olet nuorempi ja melkoinen tekijä muistellen sun kertomuksia. kaikki vaatii harjoittelua ja elimistön sopeuttamista. älä vain rasita itseäsi liikaa.
Aikatherine: kyllä, liikunta on ainoa tapa pitää itsensä kunnossa fyysisesti. Sopivan määrän ja laadun löytäminen omalle kropalle sopivaksi onkin sitten vaikeaa... tuo selän välilevyn tulehdus kuulostaa kyllä tosi ikävältä. Onneksi se on kuitenkin helpottunut!
Minusta (näine omine vaivoineni) tuntuu, että saa olla kyllä iloinen, että pystyy tekemään edes jotain. Sinullakin on näköjään melkoinen lista harrastuksia! On kyllä mukavaa, kun hiki virtaa oikein kunnolla. Kunnon hikiliikunta onkin minulla ollut vaivojeni vuoksi tauolla, mutta toivottavasti pystyisin pian palaamaan senkin pariin. Kohtuudella tosin, en halua taas sortua liialliseen rehkimiseen, jota kroppani ei kestä.
Vaikka olenkin melko nuori, olen onnistunut jo nyt haalimaan melkoisen kokoelman pikkuvaivoja. Voin siis sanoa oppineeni kantapään kautta kehoni rajoja. On ollut iso opetus huomata, että minulla rajat ovat olleet aika matalalla, ylitse menee helposti. Kroppani on kuitenkin tämä enkä voi sitä muuttaa. Tätä pitää kunnioittaa, tämän kanssa elää. Liikunnan iloa sinulle!
Post a Comment