Wednesday, October 05, 2011

Uusia päivärutiineja, osa 3

Kun pääsin tunnustelemaan joogan tunnelmia, aloin kaivata rentoutumistuokioita kotonakin. Pohtiessani, että miten rentoutuisin, päätin kokeilla pitkään elämästäni sivussa ollutta meditaatiota. Pääsisinkö siihen sisään tällä kertaa?

Minullahan on ollut ongelmana se, että keskittymiskykyni on varsin heikko. Meditaatiossa se näkyy siten, että hiljentyminen nostaa oikein korostetusti pinnalle erityisesti ikävät ajatukset, huolet ja murheet. Monesti "meditoimiseni" on lähinnä ahdistanut ikävien asioiden pyöriessä mielessäni vimmatusti.

Tällä kertaa meditoimiseni alkoi ihan hyvin. Keskittyminen onnistui (kehittelin itselleni keinoja saada ajatukseni rauhoittumaan) ja mieleni rauhoittui. Tuokion jälkeen oloni oli mainio!

Hyvän alun jälkeen on tullut kuitenkin takapakkia. Pari viime kertaa ajatukseni ovat pyrähtäneet ahdistaville urille, enkä ole saanut kierrettä meditoidessani poikki. En tiedä, mistä se johtuu. En aio kuitenkaan luovuttaa, vaan aion jatkaa, koska näistä hiljentymishetkistäni yleensä tulee oikein rauhallinen ja miellyttävä olo. En tiedä, voiko "meditoimistani" oikeastaan edes kutsua meditoimiseksi, kun lähinnä keskityn tyhjentämään pääni ja vain hengittelen rauhallisesti. Asennollanikaan ei ole oikeastaan väliä muuten kuin että istuessani en nukahda.

Aiemmasta olen tosin oppinut sen, että meditoidessa ei kannata yrittää eikä pakottaa itseään mihinkään suuntaan. Jos häiritseviä ajatuksia nousee pintaan, ne kannattaa vain rauhallisesti siirtää sivuun. Jos se ei onnistu, voi ajatella ajatuksen loppuun ja siirtää sen sitten sivuun. Minä olen aiemmin ehdottomasti yrittänyt ja pinnistellyt liikaa. Meditoimiseni, rentoutumiseni on ollut melkoista suorittamista. Toivon, että tämän oivaltaminen ja suorittamisesta hellittäminen auttaa minua löytämään meditoimisesta ihan uusia ulottuvuuksia.

Olen iloinen siitä, että minulla on ollut aikaa löytää aamuinen jumppatuokio, jooga ja meditoiminen elämääni. Ne selvästi auttavat minua sekä fyysisesti että henkisesti voimaan tasapainoisemmin.

4 comments:

aikatherine said...

meditaatiokin on minulle tuttua. Ja joskus käy juuri kuten kerroit.. kenelle tahansa. Kokemukseni on se, että jos huomaan meditaatio (hiljentyminen) tilassa mielen täyttyvän ahdistavista, sekavista tai selvittämättömistä ongelmista, päädyin siihen että OK; hiljennyn kunnolla ja annan mieleni vaeltaa siinä ongelmassa vaikka sitten itksin tai kuinka ahdistaisi. Jos silmässä on roska, se ei parannu ellei sitä poisteta. Sama on ihmisen mieli, jos siellä on oma teko joka painaa mieltä se on selvitettävä, jos se on toisen tekemä juttu joka vaivaa se on selvitettävä sen toisen kanssa, jos se ei onnistu, keskity hahmoterapia muotoon. Ajattele että ONGELMA istuu edessäsi, katsele tarkoin, anna "hänen" puhua niinkuin on puhunut, tarkastele itseäsi ja omia reaktioitasi "hänen" kauttaan.Kuvittele ongelmat ikäänkuin vaikka vaatteiksi, ja riisu ne yksi kerraallaan, kunnes "hän" on alasti. Näet silloin hänen puhtaan mielensä ja kenties se auttaa näkemään "hänen" sielunsa. Tee sama itsellesi.
Tarkoitus on riisua kaikki virhe sanat ja teot siihen lattialle eteesi, ja lopulta yrittää poistaa ne mielestä. Tiedän että tämä kuullostaa hassulta mutta se on hyvin tehokas tapa puhdistaa oma mieli , siihen liittyy surusta ja vihasta luopuminen. Anteeksianto, itselle ja toiselle. Hyvin tärkeää on tajuta kysyä itseltään, entä Minä? Anteeksi saaminen on siis myös hyvin tärkeä osa . Elävältä ihmiseltä voi pyytää tässä elämässä, mutta jo kuolleelta ei voi yhtä helposti. Minä turvauduin rukoukseen tässä tilanteessa ja se todella valaisi sekä armahti tuskastani. Parhaiten ja syvimmin olen onnistunut meditaatiossa esimerkiksi Retriiteissä. On tietysti muitakin ohjattuja meditaatio paikkoja. Minulle se on nykyäänkin joskus aluksi vaikeaa, mielessä pyörii liian paljon ei paljon hengitys auta, täytyy keskittyä yhteen pisteeseen , käytän esimerkiksi kuvaa, joka on rauhoittava. Kuva josta tulee rauhallinen olo. Leikkivä lapsi. Maisema tai vain kukka.. siirrät sen kuvan mieleesi ja pysyt siinä, vähitellen muut asiat katoavat.

on niin monta tapaa ja halusin kertoa omista kokemuksista, aloitin nämä harjoitukset 20vuotta sitten. Ja voin tunnustaa että täydellinen mielen hiljaisuus on yhä työn takana. Siihen on paljon traumaperäisiä syitä, mutta sitkeästi harjoittaen pääsen lopulta rauhaan sieluni puutarhaan. Käytän myös SYVÄMEDITAATIO musiikkia ja ohjausta CD. Et ole yksin tällä polulla, jos joku esittää valaistunutta, katso jääkö hänestä varjoa;)

AAMU said...

Melkein kadehdin niitä, joilla on keskittymiskykyä ja siten mahdollisuus tietoiseen hellittämiseen.

Hehkuvainen said...

Vielä kahden päivän ajan Areenassa on oikein mainio ohjelma mielen parantavasta voimasta (kakkos- ja kolmososa ovat vähän pidempään nähtävillä). Meditaatio ja hiljentyminen todellakin toimii, auttaa ja parantaa! Jo pieni hetki tekee valtavan muutoksen, älä siis lannistu :).

Nan said...

Aikatherine: mukava kuulla, että ahdistuksen nouseminen meditaatiossa ei olekaan oma "epäonnistumiseni", vaan sitä voi tapahtua. Varmaankin olen yrittänyt ja yritän torjua ikäviä ajatuksia ja asioita, jolloin ne pyörähtävät pinnalle yhä uudestaan. Kiitos ajatuksistasi, ne herättivät minussa monia mietteitä.

En ole koskaan kokeillut hahmoterapiaa, mutta uskon, että se voisi toimia. Kiitos neuvoistasi.

Anteeksi antaminen ja saaminen ovat tosiaan tärkeitä ja omat haasteeni liittyvät vahvasti tälle alueelle. Minusta tuntuu, että en voi antaa itselleni anteeksi tiettyjä elämänvalintojani, vaikka tajuankin, että en voi tuollaista taakkaa kantaa jatkuvasti mukanani. Minun olisi osattava päästää irti, antaa anteeksi. Minun on myös vaikeaa päästää irti siitä, jos joku toinen on tehnyt minulle pahaa. Mukanani kulkee raskas taakka ikäviä asioita. Niiden käsittelyn opetteleminen on pitkä taival.

Oletpa harrastanut pitkään meditaatiota! Kaipa sekin on tosiaan asia, jossa ei ole koskaan valmis. Asia, joka ei aina onnistu. Tai varmasti onnistuukin, jos vain itse osaisi suhtautua herääviin ajatuksiin ja tunteisiin lempeydellä, ei tuomitsevasti ja suorittavasti. Hyviä meditaatiohetkiä!



Aamu: niin minäkin, olen melkein kadehtinut pitkään. Sitten päätin kokeilla itse. Saa nähdä, miten käy.



Hehkuvainen: huomasin nuo ohjelmat ja olen katsonut ne kaikki! Ne olivat tosi silmiä avaavia, mielenkiintoisia, jopa hurjia! Mielen maailma avautui ihan uudella tavalla. Olen toki tiennyt meditaation hyvistä puolista vuosikausia, mutta on mukavaa, että löytyi vielä tuollainen ohjelma kannustamaan tässä asiassa ;)