Wednesday, February 01, 2012

Mihin aika menee?

Minulla luulisi olevan nyt varsin hyvin aikaa kaikenlaiselle. Silti minusta tuntuu, että aika kuluu lähinnä elämän ns. "tukitoimintoihin" eli itseni huoltamiseen, hygieniaan, ruoan laittamiseen ja syömiseen, liikuntaan, siivoamiseen ja siirtymisiin paikasta toiseen. Varsinaista tehokasta työaikaa opiskelulleni tuntuu olevan ihmeen vähän. Miten ihmeessä olen joskus ehtinyt käydä töissä?

Töissä käydessäni toki tingin monesta asiasta. Kotini siisteydessä oli paljon toivomisen varaa, koska tästä asiasta oli helpointa tinkiä. Liikunta oli minulle suorittamista, pakollista keholla tehtävää liikettä, jotta pystyisin tekemään töitä. Syömisessä oikaisin usein käyttämällä osittain tai täysin valmista, kaupasta ostettua ruokaa. Yhteistä kaikille näille toiminnoille oli se, että ne olivat pakkopullaa. Tein ne pakosta, en siksi, että halusin tehdä niin.

Nyt toimin omista lähtökohdistani käsin. Työ ei ole enää se kehikko, joka muotoilee kaiken muun elämän. Liikun, koska haluan liikkua ja se tuntuu kehossani hyvältä. Syön laadukasta, itsetehtyä ruokaa, josta aidosti nautin. Nukun riittävästi. Pidän parempaa huolta kotini siisteydestä, vaikka tällä osa-alueella onkin vielä paljon parannettavaa...

Elämän perusasiat vievät siis aikaa, jos haluaa itselleen mieluista ja laadukasta. Myös rahan säästäminen vaatii aikaa, koska esimerkiksi hyvän ruoan suunnittelu ja laittaminen vievät aikaa eikä kaivattua vaatetta välttämättä löydä ensimmäiseltä kirpputorilta.

Minusta tällainen laadukas elämä, jossa muuten ehdin tavata läheisiänikin huomattavasti aiempaa useammin, on todellakin elämisen arvoista, arvokasta. Tämä tuntuu hyvältä ja omalta. Vaikka elämäni puitteet (mm. asuntoni ja asuinpaikkakuntani) eivät ole todellakaan sitä, mitä kaipaisin, niin tällä nykyisellä pohjalla pystyy suunnittelemaan myös tulevaa. Kun energia ei kulu selviytymiseen, jaksaa miettiä vaihtoehtoja. Oloni on myös niin hyvä, että pystyn luottamaan omaan kykyyni muuttaa elämäni puitteita.

Tällaiseen elämän mukavuuteen jää helposti nautiskelemaan ja ehkä se on myös se aikasyöppö, joka vie aikaani opiskelulta. Tokihan saan opiskeltuakin, jos vain maltan olla tiskaamatta juuri nyt, maltan olla menemättä ulos, kun juuri nyt huvittaisi jne. Opiskelu vaatii itsekuria ja itsekuri rientää helposti lomalle, kun on mukavaa.

Onneksi myös opiskeluni on minulle monella tavalla tärkeää, joten sekin kyllä hoituu. Silti en voi olla ihmettelemättä, miten nopeasti aika rientää!

4 comments:

Maalainen said...

Ajattelen, että tärkeintä on juuri tuo sinun hyvä sisäinen olosi, sillä sitä ei ulkoapäin voi luoda, vaan se tulee sinusta itsestäsi. Ulkoiset asiat (asunto tai asuinpaikka) ovat kuitenkin suhteellisen helppoja muutoskohteita. Ne ehdit saada kuntoon myöhemminkin, nyt kun perusta on kunnossa. Onnea siis saavuttamastasi olotilasta! :)

Hehkuvainen said...

Työttömänä ja sairaslomalaisena ollessani elämäni oli hiukan nurinkurisesti parempaa kuin koskaan - ja juuri kertomistasi syistä. Ihmettelen aidosti sitä miten jotkut ehtivät kokopäivätyön lisäksi hoitaa vielä jälkikasvua. Minulla menee itseni hoitamisessa ihan koko aika. Omasta hyvinvoinnistaan ei kannata kovin helpolla tinkiä.

Anonymous said...

Uskomatonta...! Olen sama ei-blogisti kuin aiemman postauksen kommenteissa. Miten jollain ihmisellä voi olla ihan samat asiat pohdinnassa samaan aikaan... Siis olen jo aiemmin huomannut, että hyvin samanlaisia teemoja mietit ja käyt läpi. Ihan kuin olisi kaksoisolento - sinänsä hauska ajatus :) Mutta ihan sama tilanne, että hyvin perusasioita olen nyt laittanut kuntoon, alkeista suorastaan: liikunta, ruokavalio, ajankäyttö,... kaikki haasteellisia! Mutta on se palkitsevaa, kun pääsee eteenpäin ja tietää, että kaikki on omaksi parhaaksi ja että osaa jo pitää itsestään parempaa huolta! :)

Nan said...

Maalainen: Kiitos :) Nyt voin todellakin allekirjoittaa sen, että hyvä sisäinen olo tule sisältäpäin. Toki elämän perusasioiden pitää olla jollain tavalla kunnossa, mutta itsestä lähteekin sitten suurin osa. Olen iloinen tästä, tuntuu ihan erilaiselta kuin aiemmin lähteä NYT muuttamaan jotain ulkoisia asioita elämässäni :)


Hehkuvainen: Olen miettinyt ihan samaa, että miten ihmeessä ihmiset ehtivät ja jaksavat hoitaa jälkikasvuaan? Ehkä monet ikävät asiat selittyvätkin sillä, että he eivät jaksakaan? Kyllä sitä aikaa tarvitsee, eivät ehkä kaikki, mutta minä ainakin. Ehkä minulla kaikki kulkee jotenkin hitaammin, joten jos minulla on liikaa ohjelmaa, ajatuksetkaan eivät ehdi mukaan, saati sitten minä itse. Omasta hyvinvoinnista ei kannata tinkiä, koska se on oman elämän perusta. Jotenkin kyllä pitäisi saada elämä ja työssäkäynti sovitettua paremmin yhteen siten, että molemmat osapuolet hyötyisivät kokonaisvaltaisemmin. Utopiaa?


Anonyymi: kiitos kommentistasi :) Kaksoisolento, hauska ajatus :) Yleensähän tällaisia asioita pohditaan vain omassa päässä (tai blogissa), joten samoin ajattelevat jäävät huomaamatta. Silloin käy varsinkin niin, kun elämä ajautuu ihan väärille urille, kuten itselleni, ja ympärillä on lähinnä ihmisiä, jotka tuntuvat elävän ihan eri planeetalla omine ihan erilaisine arvoineen.

Perusasioiden hoitaminen on yllättävän haasteellista :P mutta kun oppii pitämään itsestään huolta ja oikeuksistaan huolta, moni asia muuttuu valoisammaksi! :)