Thursday, March 22, 2012

Kädet multaan, yrttejä kesäksi

Olin jo aikoja sitten päättänyt, että tänä kesänä en kasvata mitään parvekkeellani, koska saatan olla melko paljon poissa kotoa ja minulla ei ole kukille välttämättä kastelijaa. Tällä viikolla aloitin kuitenkin huonekasvieni huoltamisen vaihtamalla yhdelle kasville ruukun ja työnnettyäni käteni multaan mieleni muuttui.

En muistanutkaan, että kasvien kanssa puuhastelu on minulle intohimo. Olen lähinnä yrittänyt unohtaa tuon intohimoni, koska sen toteuttaminen tuntuu olevan vielä niin kaukainen asia - minulla ei ole pihaa ja maapalstat, joita voisin käyttää, ovat aivan liian kaukana.

Nyt sitten oivalsin tässäkin asiassa, että elämä on vain ja ainoastaan tässä ja nyt. En ehkä voi viljellä kovinkaan laajasti tällä hetkellä, mutta yrttejä voin kasvattaa. Onhan tässä nyt sitten se riski olemassa, että en löydä niille reissujeni ajaksi kastelijaa ja ne kuolevat, mutta elämässähän voi tapahtua muutakin ennustamatonta, mikä "pilaa" viljelyni. Ei sitä tiedä, mutta ihan turhaan pelkään ja ennakoin riskejä ja jätän tekemättä.

Minulle on tärkeää tuntea multa sormissani, nähdä vihreän kasvavan ja tuntea maan tuoksu. Minulla on aivan ehdottomasti tavoitteena pyrkiä saamaan maapala, jota voin viljellä ja ihan oikeasti ulkona. Tässä asiassa matka on jopa päämäärää tärkeämpi eli kasvuvaihe on kiintoisaa katseltavaa ja koettavaa, vaikka toki satoakin on mukava saada. Voin saavuttaa tällä pienimuotoisella yrttiviljelylläni edes pienen tuntuman kasvimaahan sitä oikeaa kasvimaata odotellessani. Voin nauttia kasvatuksesta edes jonkin aikaa, vaikka kuumuus ja kuivuus veisikin sadon myöhemmin. Nyt on nyt.

Olen joskus jopa harkinnut, että opiskelisin jotain kasveihin liittyvää, ihan ammatiksi asti. En kuitenkaan aikanaan valinnut sitä polkua, harmi.

10 comments:

Huopalintu said...

Sellainen kasvienkastelurinki olisi kiva juttu. Aina olisi joku kastelija matkojen aikana ja itse voisi vuorostaan kastella toisten kasveja. Olet vielä niin nuori, että olisiko ihan mahdoton ajatus opiskella?

saara said...

Tuo on sitten juuri täsmälleen se asia, jota olen yrittänyt itsekin opetella: elämä on tässä nyt - sen mukaan pitäisi myös elää ja tehdä päätökset.

Tsemppiä kasvatteluun, koita pitää se stressivapaana puuhana :) Yritän itse pyrkiä samaan.

AAMU said...

Monet keski-ikään ehtineet, etenkin naiset, löytävät itsensä rapsuttelemassa ja kitkemässä penkkejään vasta ostamassaan siirtolapuutarhassaan.

saara said...

Tunnustus sinulle blogissani :)

kaisu marjatta said...

yrtit ovat herkullisia ruuan mausteina. Onnea kasvatukseen. Blogissani pieniä sanoja on tunnustus tälle blogille, jos otat sen vastaan olen hyvin iloinen.
ps.toivottavasti saat yrttien kastelijan matkan ajaksi, jos et saa, anna ystävän kotiin tai vaikka naapurille, ei mene hukkaan.

Nan said...

Trina: olen samaa mieltä ja tuo kastelurinki on hyvä idea! Kunpa sellaisen saisi järjestettyä. Monilla taitaa kuitenkin olla sen verran tuttavia, että aina joku ehtii käydä kastelemassa. Toinen vaihtoehto olisi se, että tuntisi/tietäisi jonkun koululaisen, joka voisi käydä pientä korvausta vastaan kastelemassa. En enää pidä ihan mahdottomana lähteä vielä opiskelemaan jotain kasveihin liittyvää tai jotain muuta. Onhan se mahdollista. Taloudellinen puoli on aina se ongelma opiskelussa. Jos ei olisi, luultavasti opiskelisin lopun ikäni :P


Maalainen: koin kai jonkinlaisen oivalluksen tuohon "tässä ja nyt" -elämiseen ja olen sen jälkeen tehnyt monia uudenlaisia päätöksiä. Se tuntuu jotenkin huikealta, olla tässä hetkessä kiinni. Kyllä tuollaisen voi oppia :) Iso kiitos kivasta tunnustuksesta, otan sen ilolla vastaan :)


Aamu: ymmärrän tuon täysin, en tiedä mikä taika tuossa maan kaivelussa ja kitkemisessä onkin... Ei tuo minullekaan ihan mahdoton ajatus ole, mutta enemmän kyllä tavoittelen syrjäisempiä seutuja, jossa naapuri ei ole ihan parin metrin päässä kuopimassa omaa maapalastaan.


Aikatherine: yrttien kasvatuksessa yhdistyy huvi ja hyöty. On minulla monesti kukkiakin ollut, mutta haluaisin oppia kasvattamaan yrttejä, kun ne ovat niin herkullisiakin. Ne myös tuoksuvat hyvältä parvekkeella. Pitää yrittää keksiä ratkaisu tuohon kasteluongelmaan. Iso kiitos tunnustuksesta, se ilahdutti päivääni! :)

Anonymous said...

Yrttien viljely on ihanaa ja rentouttavaa puuhaa saati niistä nauttiminen syöden.
Kuulin asiaa sivuavan karmean asian eräältä parhaimmistä ystävistäni. Hän kertoi isäpuolensa tahallaan pöllyttävän torjunta-ainetta parvekkeen kukkiin vaikka hän oli ihan vieressä, josta hän sai pahan yskän moneksi viikoksi. Kyllä laski viljelyinto minultakin. Nyt sitten jännätään hänen kurkusta otetun näytteen tuloksia, kun oireet eivät vaan laantuneet. t. Camilla

Nan said...

Camilla: oho, onpa ikävä kokemus ystävälläsi :( Tuskin torjunta-aineita yrtteihin kannattaa käyttää. Kasvien hoitaminen ja kasvattamien on tosiaan ihanan rentouttavaa. Toivotaan, että tulee satoakin :)

Huopalintu said...

Tuli mieleeni vielä, että 4H-nuoret tai koululaiset tekevät valvotusti pieniä kasvienhoito- ym. keikkoja pientä korvausta vastaan. Kannattaa googlettaa 4h (ja oma paikkakunta) sekä kysellä paikallisyhdistykseltä tarkemmin. Ainakin olen kuullut hyviä kokemuksia kissanhoitajista 4h:n kautta.

Nan said...

Trina: kiitos vinkistä, tuo kuulostaa itse asiassa tosi hyvältä! Pitääkin tarkistaa, josko täältä löytyisi tuollaista palvelua.