Monday, May 28, 2012

Lahjakkuuksia ja sankareita

Olen ihmetellyt. Miksihän ihmisistä tulee vakavien tapahtumien seurauksena lahjakkaita, sankareita tai jotain muuta erityisen positiivista? Miksi henkilön täytyy tulla ammutuksi ennen kuin häntä sanotaan lahjakkaaksi?

Minusta näyttää siltä, että ikävien tapahtumien (kenties laaduttoman) uutisoinnin seurauksena uhreista piirretään kuvaa jotenkin erityisen hyvinä ja lahjakkaina tulevaisuudenlupauksina. Juuri he ovat olleet erityisen tärkeitä jollekin harrastus- yms. porukalle, korvaamattomia opinnoissa ja työelämässä. Korostaminenhan toki kuuluu uutisointiin, mutta minusta tuntuu kurjalta kaikkien niiden lahjakkaiden ja hyvien ihmisten puolesta, joille ei ikinä sanota mitään heidän lahjakkuuksistaan ja muista korvaamattomista ominaisuuksistaan. Koska heille ei tapahdu mitään ikävää.

On tosi ikävää, että joku yksittäinen ihminen päättää jonkun toisen tai toisten kohtalosta vakavalla tavalla. Uskon myös, että uhrit ovat aina korvaamattomia joillekin ihmisille ja ryhmille ja omalla tavallaan lahjakkaita. Toivon vain, että nuo positiiviset asiat kerrottaisiin läheisille juuri tässä ja nyt eikä vasta lehtien palstoilla kaikille, kun jotain ikävää on tapahtunut.

4 comments:

Tuulia said...

Vähän samoja ajatuksia tuli tuosta Hyvinkään ampumisen uutisoinnista. Oliko pääasia se, että yksi uhreista oli urheilija ja miten tapaus vaikuttaa seuran toimintaan. Se ainakin uutislähetyksessä nousi pääosaan.
Surullinen tapaus, taas kerran.

Hehkuvainen said...

Hyvä pointti.

Nan said...

Luin eilen tosiaan lehtien lööppejä ja etukansia ja ihmetykseni heräsi. Oliko tosiaan pääasia se, mitä nämä ihmiset olivat onnistuneet suorittamaan elämässään? No, en ole kovin paljon lukenut uutisia, mutta jokin tuossa näkemässäni uutisoinnissa kuitenkin häiritsi. Surullinen tapaus kokonaisuudessaan, tietysti.

kaisu marjatta said...

Nan, eikös hautajasissakin muistella vain vainajan hyviä puolia? Se on tapana, pahuutta on tarpeeksi. Suon omasta puolestani vaikka kuinka suuret sankaritarinat viattomille uhreille, ehkä hyvät samat myös lohduttavat omaisia. Täytyy viedä asia vähän syvemmälle, eikös niin.. Ei kai me nyt uhrien ansioita kiistetä, joita omaiset tai kaverit on kertoneet. Tietenkin toivon myös, että hyvistä teoista kiitetään jo elossa ollessa.. ja kyllähän niin tapahtuukin ei aina otsikoissa, mutta kaikessa hiljaisuudessa. Todella hyvät teot tulevat kyllä esille mediassa ihan elävistä ihmisistä