Thursday, May 02, 2013

Kärsimättömyyden kourissa

Halki, poikki ja pinoon! Paitsi ei minun elämässäni. Olen taas viime päivät ollut tuskastuttavan kärsimättömyyden kourissa. En jaksa enää odottaa! Alkaisi jo tapahtua! Vauhtia rattaisiin!

Ajatusten aamiaisissa oli tänään seuraava ajatelma:
Mikäli siirrät kaiken tekemistä kunnes olet varma onnistumisestasi, et koskaan saa aikaiseksi mitään.

Tuohan olen minä.

Ei asia kuitenkaan noin yksinkertainen ole. Toki voisin repiä elämäni auki kokonaankin juuri nyt, mutta toisaalta näissä meneillään olevissa asioissakin on puolensa. Työ etenee ja loppuukin joskus. Opinnoista olisi ihan mukavaa saada paperit. Ei ne ole huonoja asioita ja saatan ne mielelläni päätökseen.

Toisaalta tosiasia on myös se, että olen odottanut. Olen todellakin odottanut vuosikausia omaa elämääni. En malttaisi enää odottaa sitä, vaikka ainahan elämä on tässä ja nyt ja tekemällä muutoksia ei oikein etukäteen tiedä, mitä niistä seuraa. Kaikki voi mennä mullin mallinkin.

Loppuvuodesta voi olla jo toisin tai voi olla olematta. Mittani tähän samaan junnaamiseen alkaa täyttyä, vaikka onhan niitä pieniä muutoksiakin ollut. Ilman niitä olisin varmaan sängynpohjalla. Tyytymättömyys kasvaa koko ajan, mutta samalla muutosten tekeminen pelottaa niin, että tuntuu, että halvaannun kauhusta. Toivon, että loppuvuodesta päätöksiä olisi jostain syystä helpompi tehdä kuin miltä nyt päätösten tekeminen tuntuisi. Toivon myös, että muutosten tekemisen hinta muuttuisi siedettävämmäksi.

2 comments:

Anonymous said...

Kirjoituksesi kuvastaa todella paljon sitä, että olet elänyt ja elät jos-elämää. Ja että tosiaan vain odotat elämää etkä elä sitä täysillä sillä mitä sillä on tarjota juuri nyt, tänään.

Eläminen hetkessä ei tarkoita sitä, ettei saisi unelmoida tai etsiä uutta, muuta.

Mistä kumpuaa tuo siun pelkosi? Mikä saa siut pelkäämään niin että lähes halvaannut?

Miten saisit omien ajatustesi muutosten tekemisen "hinnan" siedettävämmäksi?

Oletko antanut elämälle mahdollisuutta, juuri nyt, tänään? Niin kauan kuin vain mietit, että jos olisi noin, näin ja täten eikä mikään jo olemassaolevassa kelpaa, et välttämättä huomaa sitä mikä on jo vieressäsi.

Ymmärrän kärsimättömyyden, joskus iskevän toivottomuuden. Niiden yli toki pääsee, kunhan ei sinne jää makaamaan ja ajattelemaan etten koskaan saa mitään / löydä mitään. Kaikella on aikansa ja tarkoituksensa, sitten kuitenkin.

Ystävyydellä siulle Nan nuo sanat. Sateesta huolimatta mielen aurinkoa siulle!

Kuukkeli

Nan said...

Kiitos kommentistasi Kuukkeli. Elän jonkinlaisessa välimaastossa: välillä tätä päivää ja välillä odotan elämäni alkamista. Kummassakin on jossain määrin perää... sikäli siis, että ovat ymmärrettäviä oloja.

Pelko tulee menettämisen pelosta. Pelkään menettäväni jotain isoa sillä, että tavoittelen jotain toista isoa (joka ehkä jää saamatta). Toisaalta jos ei ota riskejä, ei saavuta mitään. Tuonkin olen nähnyt. Luulen, että muutoksiin valmistautuminen sekä henkisesti että ihan käytännössäkin helpottavat, jos toivottu/pelottava muutos tuleekin eteen. Muuten en tiedä, miten muutosten tekemisen hintaa saisi siedettävämmäksi...

Kyllä minulle monikin nykytilanteen asia kelpaa. Osaan usein nauttiakin niistä hyvistä, pienistä asioista. Olen vain tosi pitkään kaivannut muutosta joihinkin isoihin asioihin ja välillä iskee tuo turhautuminen, kun asiat eivät tunnu etenevän. Kaipa nekin etenevät. Muutos on mahdollinen. Siihen asti täytyy elää tätä arkea ja siihen kuuluvia hyviä asioita.

Aurinkoista mieltä sinullekin :)