Friday, September 20, 2013

Oppeja kasvimaalta

Kasvimaa tänä kesänä on ollut aivan valtavan ihana asia! Se on ollut melkoinen oppikoulu, mutta myös suunnaton ilon lähde. Olen oppinut aivan valtavasti itsestäni, kasvimaan pitämisestä sekä eri kasveista. Kirjoitan tänne jotain yleisiä oppeja, joita olen harrastuksestani saanut. Kasvikohtaisia oppeja kirjaan kenties tarkemmin myöhemmin.


  • Rakastan kasveja, niiden kasvattamista, maan muokkaamista ja monia muita puutarha-askareita. Tämä oppi ei tullut yllätyksenä. Ehkä hieman yllätyin siitä, miten hyvin kasvimaan hoitaminen sopii minulle ja näin ensikertalaisena voin sanoa, että myös onnistuin varsin hyvin.
  • Kasvimaan hoitaminen vaatii aikaa. Yllätyin, miten paljon kasvimaan hoitaminen vaatii aikaa ja vaivaa. Jos ei viitsi vaivautua, satokin jää pieneksi.
  • Kasteleminen on valtavan tärkeää. Näin kuivana kesänä kastelu osoittautui suureksi haasteeksi. Aloin kerätä (vähäisiä) sadevesiä ja se luultavasti pelasti satoni. Lisäksi oivalsin, että kasvimaan pitäminen vaatii edes jonkinlaisen tuttavaverkoston: kastelu täytyy järjestää jotenkin reissujen ajaksi. Tämä oli iso haaste.
  • Kannattaa kasvattaa sopivasti erilaisia kasviksia. Minulla maata oli enemmän kuin tarpeeksi, joten laitoin kasvamaan erilaisia kasviksia, kuten perunaa ja naurista, varsin runsaasti. Kuitenkin, jos ei ole kasviksille säilytysmahdollisuuksia, ei kannata kasvattaa paljon yhtä kasvia. (Luonto "auttoi" minua tämän ongelman ratkaisemisessa.)
  • Erilaiset torjunta-aineet ovat välttämättömiä. En nyt tarkoita, että tällainen harrasteviljelijä mitään erilaisia tuholaisten ja tautien torjuntakeinoja juurikaan tarvitsisi, mutta tämän kesän jälkeen ymmärrän sen, että noita aineita tarvitaan, jos halutaan saada ruokaa. Silti suosin tai ainakin toivon suosivani luonnonmukaisia keinoja.
  • Erilaisten ötököiden sietokykyni on saattanut kasvaa. En ole varma tästä, kun kyllä minua edelleen inhottaa moni ötökkä. Minusta on silti hyvä, että olen siedättänyt itseäni.
  • Kasvimaalla puuhastelu on ihan hyvää liikuntaa ja tosi hyvä vastapaino työarjelle. Minulle tällainen puuhastelu työn vastapainoksi on täydellistä tekemistä.
  • Kasvimaata voi pitää vähilläkin tiedoilla, tosin kasvikohtainen tieto auttaa valtavasti. Yksittäisten kasvien kasvattamisesta on hyvä tietää paljon, jos aikoo saada hyvin satoa. Tietoa tarvitsee ainakin erilaisista tuholaisista ja taudeista sekä niiden ehkäisykeinoista, lannoituksesta, kastelusta ja maan sopivuudesta.
  • Kasvimaata pitämällä voi säästää rahaa. Kasvimaan pitäminen ei ole kallis harrastus. Satoa voi saada periaatteessa melko helposti paljon, jolloin rahaakin säästyy.
  • Kannattaa satsata kunnollisiin puutarhakäsineisiin. Kasvimaallani kasvaa sekä piikkilehtisiä kasveja että nokkosta. Opin kantapään kautta, että kannattaa hankkia kitkemiseen sekä muuhun puuhasteluun kunnon puutarhakäsineet.
  • Ehkäpä tärkein oppi: luontoa ei voi hallita. Kasvien kasvamista ei voi mitenkään hallita. Se on luonnon, sääolosuhteiden ja tiedä minkä kaiken hallussa. Voi tehdä vain parhaansa, kitkeä, lannoittaa ja kastella, mutta se mitä loppujen lopuksi saa syödäkseen, tuntuu olevan ihan muissa käsissä. Tämä tekee nöyräksi ja olenkin aiempaa kiitollisempi ruoastani. Vaikka arvostankin nyt erityisesti omin kätösin kasvatettua ja hoidettua satoani, arvostan myös muutakin tuotettua tuoretta ruokaa. Se vaatii osaamista ja työtä.
Sain varmasti muitakin oppeja kesän aikana, mutta ehkä tässä olivat tärkeimmät. Aion ehdottomasti jatkossakin pitää kasvimaata, jos sellaisen saan ja minun on mahdollista sitä koko kesä hoitaa. Kuvassa on kesäkurpitsojani, jotka olivat varsin tuottoisia (ja jääkaapissani on nyt kesäkurpitsapiirakkaa).



7 comments:

trina said...

Kiva kuulla myönteisistä kokemuksistasi kasvimaan pidosta. Työtä se tosiaan paljon vaatii, mutta samalla tuo mielekkyyden tunnetta, kun voi hankkia syötävää muutoinkin kuin kaupasta ostamalla. Kyllä se on puutarhan ja kasvimaan pidossa parasta oppia, kun itse kokeilee ja ottaa selvää asioista. Paljon tietoa se vaatii; moni luulee, että kasvit kasvavat aivan itsestään. Tosin suotuisana kesänä ja sopivalla paikalla niin monesti käykin. Meillä ei mökillä juuri sen vuoksi ole kasvimaata, kun en pääse sitä säännöllisesti hoitamaan. Jos sellainen mahdollisuus olisi, kasvimaa olisi varmasti suunnitelmissa.

Erjuska said...

Kasvien hoito vaatii työtä, mutta työn vastapainoksi se myös antaa paljon. Siinä myös oppii koko ajan uutta - välillä yrityksen ja erehdyksenkin kautta : )

Aurinkoista sunnuntaita Sinulle : )

Nan said...

Trina: kasvimaan hoitaminen on tosi mukava harrastus, siinä on ihan erilaista mielekkyyttä kuin monessa muussa tekemisessä. Joistakin kasveista sanotaan, että ne kasvavat missä tahansa ja tosi helposti. Minusta helppouteen ei kannata tuudittautua (kokemuksenikaan perusteella): kasvit joskus kasvavat hyvin ja joskus eivät. Sellaista se on.

Minulle on ollut yllättävää se, miten sitovaa kasvimaan pitäminen on. Se oikeasti vaatii läsnäoloa, joten ymmärrän, että et mökilläsi voi kasvimaata pitää. Toki on jotain kasveja, jotka voisivat siellä pärjäillä itsekseenkin. Ainakin peruna ja maa-artisokka (joka kukkiikin tosi komeasti) pärjäävät hyvin, ehkä hyvin juurtuneet kesäkurpitsa ja lehtikaalikin.


Erjuska: kasvien hoito onkin juuri noista mainitsemistasi syistä erityisen antoisaa :) Aurinkoista sunnuntaita sinullekin!

Hehkuvainen said...

Siper... eiku luonto opettaa ;). On hyvin mielekästä puuhastella monipuolista nautintoa antavan asian parissa. Toivottavasti ensi vuosi on kasvimaan ja oppimisen kannalta hyvä :).

Nan said...

Hehkuvainen: kiitos :) Luontoäiti on hyvä opettaja. Toivon todella, että voisin jatkossakin viljellä kesäisin :)

Anonymous said...

Kauniita kesäkurpitsoita! :) Minulla oli uusi aluevaltaus se, että kasvatin enemmän kuin aiemmin kasveja parvekkella ruukuissa... Yllättävän iso ilo siitäkin tulee, kasvit tuntuvat melkein kuin omilta pikku lapsosilta, kun niiden kasvua seuraa! Niistä tulee suorastaan rakkaita! :) Näistä alkeista on hyvä jatkaa sitä kohti, mihin sinä olet jo reippaasti ottanut kasvimaallasi suuntaa!

Nan said...

Anonyymi: kiitos :) Kasvattamista kasveista tulee jotenkin rakkaita, niihin syntyy suhde, niin oudolta kuin se voi kuulostaakin. Kasviksia syödessäkin tuntee ihan erilaista kunnioitusta kuin kaupan ruokaa kohtaan. Parvekkeellakin voi kasvattaa yhtä ja toista. Siten minäkin aloitin ja nytkin on vielä yrttejä. Erona on oikeastaan se, että parvekeviljely vaatii paljon astioita ja multaa, jotka täytyy ostaa. Oli mukavaa laittaa siemeniä ja taimia valmiiseen multaan kasvimaalla :) Iloa jatkoon sinulle!