Thursday, November 13, 2014

Kun likakaivona oleminen alkaa riittää

En ole mitenkään helposti hermostuvaa ja loukkaantuvaa ihmistyyppiä. Jos jokin asia minusta tuntuu loukkaavalta, pohdin sitä ensin ja ehkä kysyn tarkentavia kysymyksiä ennen kuin "tuomitsen" ja loukkaannun. Ymmärrän, että monet sanovat paljon ja huolimattomasti tarkoittamatta välttämättä mitään pahaa - ehkä loppujen lopuksi ihmiset sanovat aika vähän pelkässä loukkaamistarkoituksessa, vaikka toki tätäkin tapahtuu.

Tunnen ihmisen, joka sanoo paljon ja harkitsematta, ja sanomisillaan loukkaa aika usein. Ymmärrän siis, että hän ei ymmärrä, miten hänen sanomisensa muihin vaikuttaa, että hän ei ymmärrä loukkaavansa. Hän luultavasti kokee, että voi sanoa mitä tahansa, koska hänestä itsestään nyt vain sattuu tuntumaan siltä. Hän mielellään kaataa oman mielipahansa muiden niskaan samalla syyllistäen toisia, ja minä olen ollut tällainen "likakaivo", johon voi kaataa mitä tahansa. Olin päättänyt, että siedän sitä, koska se on helpompaa kuin se, että yrittää estää likakaivona toimiminen. Toki voin sietää jotakin yleisen rauhan ja väleissäpysymisen vuoksi. Toki.

Nyt minulla on kuitenkin jokin kynnys ylittynyt. Nyt on ylitetty sellainen kynnys, että tunnen sisimmässäni, että tätä en voi enää sietää. En voi sietää syyllistämistä juuri tästä eräästä asiasta, joka on vain minun yksityinen asiani. En voi sietää sitä, että tämä henkilö (tai kukaan) tunkee näin yksityiselle alueelle elämääni ja keksii vieläpä syyllistää minua. Tämä asia on minun omien rajojeni sisällä ja kenelläkään muulla ei ole mitään asiaa tulla loukkaamaan minua asiasta ja varsinkaan siksi, että loukkaajalla itsellä sattuu olemaan paha olla. Pysyköön omalla tontillaan.

Sisimmässäni tuntuu siltä, että en halua enää olla missään tekemisissä tämän henkilön kanssa ja tämä on oikeasti minulta yllättävän voimakas reaktio. En muista, että olisin koskaan sulkenut ketään ihmistä pois elämästäni, joten tällaiseen tilanteeseen päätyminen on todella erikoista. Siltä minusta vain tuntuu, enkä haluaisi tuntea näin, mutta liika on liikaa.

Ongelma on vain siinä, että minun luultavasti täytyy olla vielä tekemisissä tämän henkilön kanssa eli yhteydenpidolta en voine välttyä. En siis tiedä, miten toimisin. Minua niin aidosti inhottaa ja ärsyttää, ensin monen vuoden toimiminen toisen pahan olon likakaivona ja sitten tämä viimeinen niitti. On myös hyödyntöntä sanoa hänelle, miltä minusta tuntuu. Olen nimittäin sanonut tuosta likakaivona toimimisesta ja se oli täysin hyödytöntä. Hän vain loukkaantui eikä yhtään ymmärtänyt, mitä yritin sanoa. Tilanne oli vain hankala, joten koin helpommaksi vain yrittää sietää. Rajoja olen yrittänyt vetää siten, että en reagoi mitenkään asioihin, jotka ei mielestäni minulle kuulu tai ovat jotenkin loukkaavia. Siten välttää hankalat konfliktit.

Nyt... en tiedä. En vain pysty esittämään osaani likakaivona, mutta en tiedä, miten toimisin. En todellakaan. Minua vihastuttaa, inhottaa ja loukkaa. Asiaa pitää miettiä ja ehkä yrittää vetää ainakin väliaikaista hajurakoa tähän henkilöön.

5 comments:

Onnenkissa said...
This comment has been removed by the author.
Onnenkissa said...

Tosi kurjaa kuulla, että koet saavasi kuraa niskaan. Varmasti tuo on hankala tilanne. Kenenkään ei tarvitse mielestäni kuitenkaan olla toisen likakaivona. Omat rajat on hyvä vetää ja pitää niistä kiinni..

Kerroit yrittäneesi keskustella tämän kyseisen henkilön kanssa ilman tulosta. Riippuu tietysti asiasta ja tilanteesta noin muuten, mutta voisiko jonkun kolmannen osapuolen mukaan keskusteluun saaminen auttaa tilannetta tai voisitko kirjoittaa tälle kyseiselle henkilölle vaikkapa kirjettä ja kertoa tuntemuksista rakentavaan sävyyn..? Ehkä viesti voisi mennä perille jotenkin toisin, jos kasvotusten asia ei johda mihinkään..Nämä oli vain tällaisia ehdotuksia. Omalla kohdallani olen kokeillut parissakin tilanteessa tuota kirjeitse tai siis sähköpostitse lähestymistä. Siinäkin on tietysti aina se väärinymmärryksen mahdollisuus. Voimia sinulle hankalaan tilanteeseen!

Nan said...

Kiitos kommentistasi Onnenkissa :) Kiitos myös ehdotuksistasi! Olen pyöritellyt noita mielessäni ja jotenkin tuntuu, että päädyn mietteissäni aina umpikujaan. Mikään keino ei oikeastaan toimi, koska tämä henkilö on niin eri todellisuudessa näissä tällaisissa asioissa - en ole nimittäin ainoa, jolla on haasteita hänen kanssaan. Jos ei ymmärrä, niin ei ymmärrä. Jotenkin pitäisi löytää sopivin mahdollinen keino olla yhteyksissä - käytännössä kenties pitää yhteydenpito minimissä, kommunikoida vain "turvallisista" aiheista yms. Haastavaa. Kiitos toivotuksista, kyllä tämä tästä jotenkin ratkeaa :)

Satu V said...

Tuttua juttua, valitettavasti. Toivottavasti löydät ratkaisun.

Nan said...

Satu: joo, sattuuhan näitä... Kiitos tsempeistä.