Friday, September 04, 2015

Perhosten pauloissa

Kuvan ihanuuksia lenteli tänään runsaasti kasvimaalla. Lisäksi siellä oli päivää paistattelemassa ja kukissa hyörimässä myös sitruunaperhosia ja jotain valkoisia perhosia. Näky oli aivan ihana! Harmittelin, että muuta kameraa ei ollut kuin puhelin, mutta yritin sillä kuvata. Nämä neitoperhoset olivat tosi pelottomia, sain kuvata jopa kymmenen sentin päästä ja ne vain keskittyivät kukkiin! Yksi melkein laskeutui kädelleni. Olin aivan myyty.


Samettikukkani alkavat olla parhaat päivänsä nähneitä, kuten kuvassa näkyy (pitäisi poistaa kuihtuneita kukkia...). Tämän päiväinen perhospaljous muistutti minua siitä, että kukkien kasvattaminen ei ole turhaa: oli aivan upeaa tarkkailla perhosten ja kimalaisten hyörintää kukissa, joita olin kylvänyt alkukesästä. Tunsin ponnisteluistani olleen jotain iloa luonnollekin. On uskomatonta, millainen voima luonnolla on piristää. Olin apea mennessäni kasvimaalle, mutta aikani perhosia ihastellessani piristyin. Miten aikansa voi saadakin kulumaan vain katselemalla perhosia ja kukkia? Aivan hyvin. Tulisipa vielä lisää aurinkoisia hetkiä :)

4 comments:

Ryövärintytär said...

Minäkin olen katsellut perhosia viime aikoina, tosin niitä on ollut hyvin vähän. Nyt ne ovat varmaan jo kaikki kuolleet, koska yöt ovat olleet niin kylmiä. Kylmimmillään yön lämpöasteet ovat olleet jo lähellä nollaa. Kauneimman perhosen näin kuitenkin kuolleena maassa. En tunnistanut sitä, mikä tietenkin teki tuosta suuresta, hämmentävän kauniista olennosta vielä mystisemmän ja kiinnostavamman. Nyt harmittaa, etten ottanut siitä kuvaa. Luonnolla totisesti on suuri vaikutus ihmisen mieleen.

Huopalintu said...

Luonto kyllä jaksaa aina yllättää. Olen itsekkin huomannut monesti, että kun lähtee luontoon, niin yllättäen siellä näkee tai kokee jotain virkistävää. Kaupungissa monesti tulee hautauduttua sisätiloihin tai käytyä kaupassa tai muussa ihmisten rakentamassa paikassa, missä on kuitenkin erilaista kuin ihan luonnossa. Siksi tykkään olla esim. mökillä, kun luonto on lähempänä, tavallaan asuu luonnon keskellä. Täytyisi vaan muistaa, nyt kun syksy tulee ja varsinkin talvi, että luontoon vaan ihmettelemään.

Between said...

Perhosten "tanssia" loppukesän kukkijoilla voisi katsoa vaikka kuinka kauan. Siinä on jotain niin viehättävää, ettei millään raaski pois lähteä.

Nan said...

Ryövärintytär: pitäisi kyllä aina luonnossa kulkiessa kantaa kunnon kameraa mukana, on myös ilo katsella kuvia myöhemmin ja muistella hyviä luontohetkiä. Tänä kesänä perhosia (ja kimalaisia) on ollut kyllä tosi vähän, nyt niitä on vasta alkanut ilmestyä. Oli kyllä häkellyttävää, miten paljon neitoperhosia oli! Kohta tosiaan alkaa olla niin kylmä, että perhosaika vetää viimeisiään. Harmi, että et tiedä, mikä kaunis perhonen oli, olisi ollut kiva kuulla.


Huopalintu: Mökki on kyllä hyvä paikka nauttia luonnosta. Näin jos kaupungissa on, niin vaatii vaivannäköä lähteä jollakin retkeilyreitille, jotta pääsisi kunnolla nauttimaan luonnosta. Helposti tulee siis jämähdettyä sisälle ja se on aina menetys. Luonnossa ei koskaan tiedä etukäteen, mitä kohtaa. Samalla on kuitenkin tuttua ja turvallista ja mieli mystisesti piristyy ja metsästä poistuu uudistuneena ihmisenä. Pitää tosiaan muistaa mennä luontoon nyt, eikä jäädä odottelemaan!


Between: joo, ei raaski lähteä pois. Minäkin katselin perhosia vaikka kuinka pitkään hölmö hymy huulilla niille jutellen. Oli mukavaa höpsöttelyä :)