Friday, February 19, 2016

Yritystä jatkaa taas työnhakua

Olen pitänyt nyt taukoa työnhausta ollessani hankkimassa lisäoppia ja täytyy sanoa, että se on ollut helpottavaa. Ei ajan käyttämistä hakemuksiin ja jatkuvia torjumisia, se on vapauttavaa. Valitettavasti työnhaku on asia, jota kai "pitäisi"kuitenkin tehdä. Niin sanovat. Itse en oikeastaan tiedä, koska yksikään lähettämäni hakemus ei ole tähän mennessä johtanut mihinkään.

Se, että ei ole toistaiseksi ollut edes harkittujen listalla mihinkään työpaikkaan, syö todella paljon itsetuntoa. Tiedän vielä olevani hyvä tyyppi ja osaavanikin jotain, mutta ammatillinen itsetuntoni on valunut kyllä lähelle nollaa. Arvoni työmarkkinoilla näyttäisi olevan nolla ja se tuntuu aidosti pahalta. Osaamiselleni ei ole kysyntää ja se surettaa (kun olen kuitenkin ponnistellut osaamiseni eteen), vaikka tosiasia on se, että työvoiman tarjontaa alallani on aivan valtavasti. Siinä kisassa on todella vaikeaa pärjätä.

Lähetin ensimmäisen työhakemukseni tälle vuodelle ja sen kanssa kävi kuten aiempien kanssa: mitään ei ole kuulunut. Tuntuu uskomattoman turhalta edes yrittää, jotenkin tuntuu, että pitäisi hakemuksiin haaskattu aika käyttää jotenkin järkevämmin, johonkin hyödylliseen. Juuri nyt tuntuu siltä, että en tiedä, kuinka kauan jaksan kehua itseäni, olla muka positiivinen ja lähetellä hakemuksia, mutta kaipa jaksan vielä jonkin aikaa. Ymmärrän hyvin heitä, jotka eivät jaksa.

Toisaalta minussa on alkanut sopeutumisprosessi: alan nähdä itseäni työmarkkinoiden ulkopuolella ja ajoittain se tuntuu minusta jopa hyvältä. Sitten muistan taloudelliset realiteetit ja alkaakin tuntua surkealta. Pitäisi keksiä, miten taloudellisesti pärjäisi, niin ei tarvitsisi miettiä omaa nolla-arvoaan työmarkkinoilla ja voisi oikeasti tehdä jotain mukavaa ja hyödyllistä, nauttia elämästä.

Olen ajatellut alkaa ottaa riskejä työhakemuksissani. Kun kerran "oikeanlaiset" hakemukseni eivät herätä mitään kiinnostusta, niin samahan se on, millaisia dokumentteja ja lurituksia jatkossa lähettää. En tosin vielä tiedä, millaisia riskejä voisin ottaa, mutta kaikkeahan voi kokeilla. Ei voi ainakaan huonommin mennä kuin miten tähän mennessä on mennyt ja menetettävää ei ole.

6 comments:

Anonymous said...

Hei,

hyvin pärjäät nykyisessä työssäsi. Miksi pelätä kirjoittaa siitä. Johtuuko siitä että työsi on julkista. Monet vastaavalla alalla ovat avoimempia tyyppejä.


T. Ninan

Anonymous said...

Hei,

hyvin pärjäät.

t. Ninan

Persu kytiksessä said...

Jos tuntuu vaikealta ja epätoivoiselta, älä jää yksin. Se on kaikkein pahinta, mitä voit itsellesi tehdä. Ota yhteyttä ihmisiin, joille voit jakaa huolesi. Jaettu huoli on paljon keveämpi huoli.

Valtavasti voimia!

Nan said...

Kiitos kannustuksesta! Työnhakuun liittyvät asiat ovat tässä työllisyystilanteessa vaikeita, mutta päivä kerrallaan. Kyllä tämä tästä.

Hilkka said...

Älä lannistu! Asioilla on taipumus tapahtua niille, jotka väsymättä jaksavat työntää niitä eteenpäin.

Nan said...

Ryövärintytär: ei pitäisi lannistua, se on todellakin totta, vaikka myös haastavaa. Sanot osuvasti. Kiitos tsempeistä!