Tuesday, July 25, 2017

Kun ei pärjää

Jos minun pitäisi viime työpäiviltä jotain "elämänoppia" ammentaa, niin se olisi jotain sellaista kuin että ei kannata kysyä apua ja kyllä ihmisen on yksin selvittävä. Lisäksi minusta alkaa tuntua siltä, että työelämässä tärkeintä on se, että ylipäätään selviää. Se, että onko mukavaa tai tylsää, on täysin sivuseikka. Heillä, joilla on vaihtoehtoja, on mahdollista askarrella tuollaisten sivuseikkojen kanssa.

On uskomatonta, millaisiin epätoivon ja ahdistuksen tunteisiin voikaan syöksyä kahdeksantuntisen työpäivän aikana. Lopulta jossain vaiheessa iltapäivää huomaa, että on melkein työkyvytön omien ajatustensa kanssa. Ei ole muuta kun suunnaton ahdistus.

Puuhastelen työpäiväni umpikujassa, josta ei pääse edes takaisin. En saa ratkaistua minulle asetettuja haasteita ja avun kysyminen, no, tekee vain sen, että yritän vimmatummin ratkaista sellaista, mikä ei ratkea. Työpäivä on pelkkää epäonnistumisten sarjaa, ajanhaaskausta ja epätoivoa. En pysty edes opiskelemaan, vaikka se olisi tulevassa mahdollisessa selviytymisessä tärkeää. Toisin sanoen en saa mitään aikaiseksi.

Minulla on oikeastaan enää yksi tavoite työni suhteen: saada työsuhteestani kuuden kuukauden mittainen, jotta ansiosidonnaiseni alkaa alusta. Surulliseksi minut tekee se, että en selviä, kun oikeasti haluaisin selvitä, pärjätä, olla edes keskinkertainen. Saahan sitä näköjään haluta ja toivoa.

2 comments:

Huopalintu said...

Kyllä työelämä on mennyt aivan mahdottomaksi. Tänään ja monesti muulloinkin mietin, että en taida osata tehdä töissä mitään oikein. Vaatimukset, odotukset ovat mahdottomat toteuttaa. Minulla puolesta vuodesta on vasta 3 kk lusittu ja mietin miten jaksan loppuun asti. Voimia sinulle ja mukavia, työstä irtaannuttavia hetkiä vapaa-aikaan.

Nan said...

Työelämä on tosiaan mennyt monin osin mahdottomaksi. On ikävä kuulla, että sinulla on myös haastavaa, työ on kuitenkin niin iso osa elämää. Tuo on äärimmäisen stressaavaa, jos kokee, että ei osaa töissä oikein mitään. Tuo on se minunkin perusongelmani.

Olin ja olen toki edelleen iloinen siitä, että sain töitä. Toisaalta olen tosi vihainen siitä, että minulta vaaditaan nyt ihan muuta kuin mistä alunperin oli puhe. Yhtäkkiä vain sanotaan, että tee "tätä" ja samalla ei anneta välineitä eikä tukea tuon työn tekemisen mahdollistamiseksi.

Taas on sellainen päivä takana, että suututtaa. Se suuttumus vain täytyy purkaa jossain ihan muualla kuin töissä.

Kiitos ja paljon voimia myös sinulle. Jotenkin tuntuu, että näiden vaikeuksien vuoksi kesää meinaa lipsahtaa ohi. Nautitaan nyt kuitenkin ja työstä irtaannuttavia hetkiä sinullekin.