On ollut eräs ajatuksia, aikaa ja voimia vievä juttu tässä meneillään, joten olen sen (ja työn) ohella keskittynyt laiskotteluun tai rentoutumiseen, ihan miten sen ottaa. Se on ollut omituista (suorittamisesta luopuminen) ja en osaa sanoa, kummasta on kyse. Ehkä ensin tilanteeseen sopivasta rentoutumisesta, mutta nyt se alkaa ehkä kallistua laiskottelun puolelle, koska tällainen mitään-tekemättömyys on osoittautunut aika mukavaksi.
Olen katsonut sarjoja ja lukenut. Olen vain ollut, nukkunut hyvin ja elänyt todellisuudessa, jossa on aikaa. Elämän rytmi on tuntunut varsin mukavalta.
Nyt sitten tämä aikaansaamattomuus on alkanut hieman häiritä. Kotona hoituu perussiivous, mutta mitään sen enempää en saa aikaiseksi. Tänään tuntui hyvältä viimein ryhdistäytyä sohvan pohjalta sen verran, että tein keväthuoltoa kasveille, eli pistokkaita multaan ja leikkausta ja uutta multaa vanhoille kasveille. Vielä tuossa on tekemistä, mutta vihdoin sain tuonkin homman alulle.
Olisi kiva saada aikaiseksi vaikka mitä (vaikka opiskelua...), mutta on niiiin paljon mukavampaa esim. maata sohvalla ja lukea. Myös ulkoilu sopii tähän rentoiluuni oikein hyvin ja nyt viikonloppuna on ollut aivan mahtava ulkoilusää. Kun päivän ulkoilee ja rentoutuu, niin illalla tulee hyvin uni. Kivaa elämää.
Miten elämää pitäisi oikeasti elää? Oikeastihan minun pitäisi jotain saada aikaiseksikin ja olla sosiaalinen, energinen ja tarmokas, eikä vain loputtomasti nautiskella kirjoista ja muista mukavista asioista. No, ehkä aikansa kutakin ja nyt sitten tasapainoa etsimään?
2 comments:
Voi olla myös vaikea tietää haluaako itse oikeasti saada jotain aikaiseksi vai onko se vain ulkopuolelta otettu ohje tai malli, että pitäisi olla hirveän tarmokas kaiken aikaa. Ei kai se hidas elämästä nautiskelu toisinaan tai useinkaan ole kovin vaarallista :)
Niinhän se on tai pitäisi olla, että hidas elämästä nautiskelu ei ole vaarallista :) Tuo on kyllä totta, että toisinaan on vaikea erottaa sitä, tuleeko tarve saada aikaiseksi ulkopuolelta tai oikeasta halusta saada aikaiseksi. Jokin tarmokkuuden ihanne nyt tuntuu olevan kyllä valloillaan, vaikka pieniä vastavoimiakin joskus näkee. Olisi mukavampaa, jos elämä ei olisi tolkutonta suorittamista ja arjessa pingottamista, elämästä nauttisikin enemmän. Ehkä aito rentoutumisen jalo taito ja asenne on opeteltava asia :)
Post a Comment