Minusta on hienoa yllättyä positiivisesti itsestään. Minulle kävi eilen niin. Sain eilen tosi inhottavan ja ilkeän viestin juuri ennen erästä keskittymistä ja sinnikkyyttä vaativaa henkistä ponnistusta. Minä, jonka keskittymiskyky on mitä on, kokosin ajatuksiani ja itseäni muutaman minuutin ja puristin hampaani yhteen ja aloitin hommiin. Vaikka siis mieltä kaihersikin ja mietin, että pitäisikö jopa luovuttaa.
Minähän en kuitenkaan luovuta. Hoidin velvollisuuteni tiukasti ja huolellisesti, ja niin pystyin sen jälkeen hengähtämään syvään ja toteamaan, että minä pystyin. Minä pystyin, vaikka vaikeaa olikin. Minä näköjään pystyn, vaikka mieleni heittelisi. Minulla on kyky ja voima keskittyä oleelliseen tunnemyrskyistä huolimatta. Se on onni.
Minusta tuntuu, että minulla on syytä olla tyytyväinen itseeni. Olen aina epäillyt, että olen niitä ihmisiä, jotka hallitsevat hermonsa kiperissäkin tilanteissa, ja olen nyt älynnyt, että sehän on eräänlainen lahja ja vahvuus! Minulla, joka olen ajatellut, että minulla ei ole vahvuuksia! Oho.
(Silti en käsitä, mitä jotkut ihmiset kuvittelevat saavuttavansa inhottavuudellaan ja ilkeydellään.)
6 comments:
Erinomaista! Hienoa! :)
Ihminen on yllättävän sitkeä otus niin halutessaan.
(Ja typeräähän se inhottavuus ja ilkeys on, ei sillä mitään järkevää saavutakaan.)
Juu, sitkeys on hyvä ominaisuus :) Kunhan ei vain ylitä omia sietokyvyn rajojaan...
Kyllä sulla on muitakin vahvuuksia!
Mun mielestä olet fiksu, kirjoitat hyvin ja erityisen ymmärrettävästi. Osaat hyvin kuvailla erilaisten tuntemusten ja ajatusten nyansseja.
Varmasti myös muita vahvuuksia, joista en vielä tiedä... No, empaattiselta vaikutat myös ja kohteliaalta & kärsivälliseltä ihmiseltä! Mitähän vielä? :)
Ipo: voi kiitos (*punastelee*)!
Kyllä järki sanoo, että niitä vahvuuksia on pakkokin olla, mutta eihän niitä näe, kun olen liian lähellä itseäni. Minulla on myös hieman vielä hakusessa ne "omat jutut", joissa pääsisin kunnolla toteuttamaan itseäni ja olemaan elementissäni (mikä varmaan osaltaan pitää vahvuuteni piilossa). Minä vain suoritan eräänlaista arkea :( Aivan kuin elämäni olisi jostain minulle annettu, vaikka eihän se niin ole.
Kirjoittaminen on mukavaa niin kauan kuin sitä ei tarvitse suorittaa. Ajatuksistani kirjoittaminen selventää ajatuksiani ja koen, että se auttaa minua.
No joo, onhan minua aiemminkin sanottu kärsivälliseksi, kohteliaaksi ja ehkä empaattiseksikin :) Nehän ovat aivan upeita ominaisuuksia!
Hyvää viikonloppua Ipo!
"Minä vain suoritan eräänlaista arkea :( Aivan kuin elämäni olisi jostain minulle annettu, vaikka eihän se niin ole".
Mutta tossahan sä sen sanoit. Todella kuvaava tilanne myös itselle. En ole sitä vaan tullut ihan noin aiemmin ajatelleeksi.
Ja muutenkin noihin ipon kommentteihin on helppo yhtyä. Näitä sun tekstejä on varsin mielekäs lukea, kun niissä pääsee hyvin sisään tuntemuksiin ja oloihin.
-Janne-
Janne: kiitos :)
Post a Comment