Thursday, June 11, 2009

Fyysistä tekemistä

Olen viime aikoina päässyt hieman tekemään fyysisiä hommia, eli rehkimään kroppani voimin, ja täytyy sanoa, että olen nauttinut! On ollut ihanaa tuntea, että on oikeasti tehnyt jotain, jolloin myös illalla koittava lepohetki on ollut äärimmäisen nautinnollinen. Myöskään unettomuudesta ei ole ollut tietoakaan, kun olen ollut terveesti niin väsynyt, että uni on vain tullut ja se on ollut todella lepoa suovaa. Minulla on siis ollut varsin terve olo kropassani ja päässäni.

Ei ihmistä ole tehty nököttämään paikallaan. Ihmisen pitää tehdä, liikkua, käyttää kroppaansa ja sopivassa suhteessa toki päätäänkin, mutta nykyaika on vienyt elämän ihan vinksalleen, kun pitäisi selvitä pelkällä pään käyttämisellä ja istumisella. En enää ihmettele omaa ajoittain ilmenevää pahaa oloani, unettomuuttani ja stressiäni, kun elämäni on ihan sen vastaista, miten minun pitäisi "oikeasti" elää.

En minä voi saavuttaa hyvää oloa sisällä istumalla vaikka mitä tekisin, jos oikeasti saavutan parhaan oloni ja tasapainoni ulkona puuhastelemalla. Jos vietän normaalisti päivästä kolmasosan (talvella siis sen valoisan osan) sisällä ja ulkoilulle ja fyysiselle "rehkimiselle" jää mitätön hetki, niin ei ole ihme, että päätäni puristaa ja ahdistaa.

Olen huomannut sen jo paljon aiemmin, että minä en jaksa olla tehokas työntekijä 8 tuntia päivässä. Kai se riippuu työstäkin, mutta nykyisessä työssäni olen tehokas ehkä 6 tuntia ja loppuaika menee enemmän tai vähemmän ihan johonkin muuhun - en vain jaksa 8 tuntia. Olenko siis laiska vai onkohan se luonnollista, että päivästä ei tuon enempää jaksa käyttää työhön, jossa pitäisi käyttää lähinnä päätään? En usko, että minua on tehty pelkästään päätyöläiseksi, vaikka tykkäänkin käyttää päätäni. Liika vain on yksinkertaisesti liikaa, mutta yhteiskuntamme ei anna muita malleja ja vaihtoehtoja.

Unelmatyöni pitäisi sisällään ehkä puolet henkistä työtä ja puolet fyysistä rehkimistä. Fyysinen puoli ei kuitenkaan saisi olla sellaista, että siinä rikkoo kroppansa, vaan lähinnä se olisi jonkinlaista ihmiselle luontaista liikkumista ilman ääriasentoja ja suuria voimainponnistuksia.

Minusta työelämä on alkanut mennä pahasti pilalle siinä, kun on luotu todella kapea-alaisia työtehtäviä, jotka vain ahdistavat, ovat kropalle pahaksi, luovat huonoa oloa ja tylsistymistä. On luotu tasan yksi työelämän malli (täysipäiväinen, kapea-alainen työ), johon kaikki yritetään kyvyistä ja haluista huolimatta tunkea. Tämän jälkeen jokaista työtehtävää yritetään puristaa niin tehokkaaksi, että horjutaan pahasti työn laadun ja työntekijän hyvinvoinnin äärirajoilla.

On inhottavaa nähdä, millainen elämä sopisi itselleen parhaiten, kun sellaisen järjestäminen on äärimmäisen haastavaa. On inhottavaa tietää, että vaikka kuinka järjestäisi oman elämänsä mahdollisimman hyvällä mallille, niin silti siitä ei saa omalle hyvinvoinnilleen hyvää näillä nykyisillä eväillä. Voin yrittää ainoastaan muuttaa asennoitumistani vallitseviin olosuhteisiin ja sietää. Ikävä kyllä tässä yhteen muottiin puristetussa kapitalistisessa rahaa kumartavassa ja tehokkuutta kuolaavassa yhteiskunnassa työn ja asuinpaikan vaihtaminen itselleen sopiviksi ei todellakaan ole yksinkertainen asia. Niin, minä haaveilen todellakin erilaisesta, viihtyisämmästä asuinympäristöstä ja jostain itselleni paremmin sopivasta työstä.

5 comments:

pelle gudsson said...

Euforia on miullakin lyhyen kirjoitukseni aiheena tänään, kun han saan sen ensin lähetettyä. Ihmisruumis todella kaipaa rasitusta ihan niinkuin aivotkin tarvitsevat mielekästä ajateltavaa voidakseen hyvin.

Tänään alkaa viikon mittainen hikoilu kuntosalilla. Jaksaa uida sitten pitempiä matkoja loppukesästä

Nan said...

Olen miettinyt, että onkohan meitä ihmistyyppejä siten erilaisia, että toiset eivät kaipaa fyysistä aktiviteettia ollakseen onnellisia (siis kropan hyvinvointi voi kaivata, mutta mielen ei). Minä tarvitsen fyysistä tekemistä jo senkin vuoksi, että pää pysyy kunnossa. Ei ole helppoa, ei.

Kuntosali on ihan hyvä paikka saada liikettä lihaksiin. Treeni-iloa! :) Hyviä uintikelejä (eli riittävän lämmintä vettä) toivon itsekin loppukesälle.

NeitiMistyJ said...

Kiva, että olet löytänyt kropalle tekemistä mistä nautit ja tulee hyvä fiilis...se auttaa moneen asiaan ja saa purkaa aggressioitaankin siinä samalla.

En nyt sanoisi, että sitä on laiska, ellei jaksa sitä 8 tuntia...en usko, että kukaan sitä aina jaksaa...pakko välillä ottaa kevyestikin.

Oikein hyvää viikonloppua ja haleja!

NeitiMistyJ said...

Ainiin...blogissani olisi sinulle pieni tunnustus!

Nan said...

Kiitos, viikonloppuni meni kivasti, toivottavasti sinunkin :) Oikein odottelen nyt taas, että pääsisi tekemään jotain fyysisesti haastavaa!

Kiitos kivasta tunnustuksestasi :) Se ilahduttaa.