Viime aikoina olen havainnut pari kuolemantapausta, joissa kuolemaan liittyy "ei-perinteisiä elementtejä" (en nyt määrittele sanaa "perinteinen"). Kyseessä on ollut henkilöitä, joiden kanssa olen vaihtanut sanan-pari, mutta en ole tuntenut heitä sen paremmin. Ja sitten he ovatkin jo kuolleet, mitä ei olisi heidän kohdallaan osannut vielä odottaa. Se on ollut tosi pysähdyttävää. Elämästä on tullut herkkä.
Olen jopa hieman surrut. Olen pohtinut, antoiko elämä heille sen, mitä he halusivat? Ainakaan haluamaansa kuolemaa he eivät saaneet, siitä olen varma. Tapahtui odottamatonta, yllättävää, ja samanlaista voisi tapahtua kenelle tahansa, koska tahansa. Minullekin, vaikka huomenna?!
Olen tuntenut jotenkin tosi vahvasti elämän herkkyyden, langan ohuuden. Olen nähnyt kirkkaasti, miten vain minä olen vastuussa elämästäni, minä teen ratkaisuni ja niiden myötä elämästäni sellaisen kuin se on. Minä teen itsestäni sellaisen ihmisen kuin olen. Elänkö juuri nyt siten kuin haluaisin elää? Olisinko tyytyväinen elämääni, jos kuolisin huomenna? Toteutinko itseäni?! Olenko ollut minä?!
Nämä tapaukset ovat herätelleet minua tosi vahvasti. Olen tyytyväinen, että olen vihdoin tehnyt ratkaisun tulevaisuuttani ajatellen, koska nykyinen polkuni ei ole oma tieni, näen sen koko ajan vain selvemmin. Olen iloinen, että parantunut oloni on nostanut itsetuntoani, tunnen itseni vahvaksi ja pystyväksi. Minulla on tunne, että haluan elää omaa elämääni, en kenenkään toisen. Juuri siksikin, kun minulla on vain tämä elämä, joka voi katketa koska tahansa, miten tahansa. Elämä on tarkoitettu elämistä varten, siitä olen varma.
---
Päivän pieni ilo: En halua näin juhannuksena kuulostaa vain vakavalta ja synkeältä, joten siksi haluan mainita pienenä (oikeastaan aika suurenakin) ilona hetken laiturilla auringon syleilyssä maaten, pilvien kulkua seuraten. Seurakin oli parasta mahdollista. Oli tosi mukava kesähetki.
4 comments:
Kirjoituksesi ei ole suinkaan vakava ja synkeä, vaan faktaa. Vaikka emme ole aina lähiomaisia kuolleille, joudumme jokaisen pysähdyttävän uutisen kuultuamme miettimään omaa elämäämme ja sitä, miten olemme siitä vastuussa vain itse. Kuka vain ja milloin vain. Ihan oikeita asioita mietit. Sillä kaikki täältä lähdetään, iloisina tai ei, mutta lähtö on varmaa.
Valoisaa juhannuksen jälkeistä kesää! Eletään!
Kiitos kivasta kommentistasi. On ihan liian helppoa antaa elämän vain ikään kuin virrata ohitseen ja tehdä sitä, mitä muka pitääkin tehdä miettimättä sen enempiä. Minun piti oikein herätä siihen, että tajusin oman elämäni olevan vain omissa käsissäni! Vastuu alkoi tuntua huikealta, mutta toisaalta tuohon kuuluu myös vapautta. Elämä on nyt!
Hyvää kesän jatkoa sinullekin, eletään hyvä kesä! :)
Hyviä kysymyksiä, joita on hyvä kysyä, aika usein, jollei päivittäin. Joka hetki voi olla viimeinen, eikä ole kuin tämä hetki. Kiva lukea näitä uusimpia juttujasi, kuulostaa niin hyvältä!
Pellon pietareella: tämän hetken tärkeyden muistaminen on vaikeaa, kun on raskasta, mutta se olisi kyllä ehdottoman tärkeää! Olen kuitenkin oppimassa tuon, mahtavaa :)
Post a Comment