Mikähän siinä onkin, että vanhasta luopuminen on aina yhtä vaikeaa? Jopa ikävästä asiasta luopuminen tuo ahdistusta, vaikka lopputulos onkin varmasti toivottu. Usein täytyy kuitenkin luopua, jotta voi saada jotain muuta tilalle.
Minä lopetin yhden lehden tilauksen ja vaikka asia kuulostaakin tosi pieneltä, tunsin ahdistusta. Lehti, jota olen tilannut monta vuotta, kuuluu elämääni. Minä olen kehittänyt itselleni riippuvuuden siihen, haluan tietää lehdessä kirjoitetuista asioista, haluan omat hetkeni lehden parissa. Näin olen tuntenut, kunnes aloin pohtia asiaa tarkemmin.
Haluanko minä tietää lehdessä kirjoitetuista asioista niin paljon, että olen valmis maksamaan siitä xx euroa vuodessa (eli tekemään sen eteen xx tuntia töitä)? Haluanko lukea juuri niitä asioita vai mieluummin jotain ihan muuta? Mitä minä oikeasti saan kyseisestä lehdestä?
Halusin joskus tietää lehdessä kirjoitetuista asioista, mutta nyt olen ymmärtänyt, että enää en halua. Se ajatusmaailma ja lehden tiedot eivät kuulu enää tähän elämääni, eikä varmasti siihen, mitä elämää tulevaisuudelta haluan. Aikani olen nauttinut hetkistä lehden parissa, mutta olen nyt tajunnut, että voin saada ne samat hetket edelleenkin, mutta lukemalla jotain ihan muuta, jotain sellaista, joka tukee oikeasti omaa elämääni nyt ja tulevaisuudessakin. Lukemistahan maailmassa riittää, liikaakin.
Tunnen silti vieroitusoireita, mutta ne taitavat olla välttämättömiä siinä vaiheessa, kun raivaa vanhaa tieltään ja avaa itsensä uudelle. Totutussa urassa porskuttaminen on niin valtavan helppoa, että sillä tiellä kadottaa helposti itsensäkin. Silloin ihmisestä tulee vain samoja asioita toistava robotti, joka pelkää elämänsä ohi.
4 comments:
Hyvää pohdintaa ja onneksi olkoon! "Pelkää elämänsä ohi", hitsin hyvin sanottu. Minäkin aina välillä mietin, että millä asioilla ja informaatiotulvalla todella haluan elämäni täyttää? Joskus vain ihan laiskuuttaankin se täyttyy jollain ihan turhalla (ja vie aina tilaa joltain muulta).
Välillä pitää ihan pikkuisen ravistella itseään. Ihan vain siksi että huomaisi mihin kaikkeen on juuttunut kiinni. Joistain asioista on hyväkin pitää kiinni, mutta välillä jää roikkumaan sellaisiin juttuihin joita ei oikeasti enää tarvitse.
"Ihminen ei pysty uudistumaan, ellei ala tehdä jotain asioita toisin." Tuo seurakunnassa kuulemani lause laittoi ainakin minut ajattelemaan. Piintyneitä tapoja kun on itselläkin niin paljon.
Onnea uudistumiseesi.
Pellon pientareella: niin, laiskuuttaan elämäänsä täyttää sellaisella, jota ei oikeasti edes halua. Tai velvollisuudentunnosta. Joskus minusta tuntui, että uutisia on pakko seurata, jotta pysyy kärryillä. Siis kärryillä mistä? No, enpä juurikaan seuraile uutisia enää tai valitsen uutiseni tarkkaan.
Hehkuvainen: aika kuluu, mutta jotkut tavat pysyvät. Tuo ravistelu tekee kyllä itselleni hyvää, heti on tuntunut paremmalta, kun olen kyseenalaistanut totuttuja tapojani. Uusi tuntuu virkistävältä!
Pelle G: Kiitos :) Tuo lausahdus on tosi hyvä. Jos pitää kiinni vain kaikesta vanhasta, uutta ei mahdu tulemaan tilalle. Minä ainakin olen ihminen, joka kaipaa silloin tällöin uudistusta, kun vanha ei enää tue elämääni.
Post a Comment