Kaikilla meistä on varmasti lukuisia toiveita mielen sopukoissa odottamassa toteutumistaan. Osa tietysti toteutuu, osa ei. Minun on tunnustettava, että minulla on toteutunut parikin tosi merkityksellistä, isoa toivetta viime vuosina, ja olen siitä kiitollinen. En kuitenkaan ole täysin ymmärtänyt tätä, kun ne toiveet eivät ole toteutuneet ihan sellaisina kuin olen ajatellut.
Harva asia elämässä on täydellinen, asioilla tuppaa olemaan ne molemmat puolensa, positiiviset ja negatiiviset. Jos esimerkiksi toivoo tapaavansa uuden, tietynlaisen (esimerkiksi samat elämänarvot omaavan) ihmisen, hänellä on myös huonot puolensa, kuten kaikilla meillä. Eli samassa paketissa tulee ne hyvät ja huonot puolet, koska ihminen on aina kokonaisuus.
Samoin jos toivoo löytävänsä esimerkiksi kivan harrastuksen, voi yllättyä, mitä kaikkea ikävääkin se voi sisältää. Se voi esimerkiksi viedä ajoittain enemmän aikaa kuin toivoisi tai henkilöiden välinen kemia voi tökkiä. Kaikki on mahdollista, mutta se ei silti tarkoita sitä, etteikö se varsinainen toive - kiva harrastus - olisi toteutunut.
Pitäisikö toiveita siis yrittää määritellä tarkemmin vai rajaako se jo liikaa? Minä toivoin kivaa harrastusta ja sain sen, mutta siinä paketissa tuli muutakin. Siltä ei kai voi välttyä, näin olettaisin. Elämä on arvaamatonta. Ehkä kannattaa myös varoa, mitä tarkalleen ottaen toivoo ;)
2 comments:
Minäkin olen huomannut, että elämä vie sinne minne sitä haluaa, vaikka huomaamattakin. Minä en tiedä onko hyvä vai huono, että en oikeastaan toivo enää juuri mitään. Enkö uskalla toivoa vai onko kaikki jo niin hyvin (rahatilanne ainakin nyt on kamala, no toivon, että tulen toimeen).
Mikään ei tosiaan ole täydellistä ja kaikessa on puolensa. Kaikki on myös muuttuvaista ja katoavaista, eikä mihinkään kannata kiinnittyä kauhean vahvasti. Irrottamisesta syntyy tietynlainen mielenrauha. Jaa, mistähän tämäkin tuli mieleen... :).
Mielenkiintoista kuulla, että voi olla toivomatta mitään. Ehkä silloin on enimmäkseen tyytyväinen tässä ja nyt? Sehän on hyvä asia. Jos ei uskalla toivoa, niin sehän on jotenkin huolestuttavaa. Toiveet kuuluvat elämään, ne vakavammat ja vähemmän vakavat :)
Olet tosi oikeassa tuossa, että mihinkään ei kannata kiinnittyä kovin vahvasti. Olen sitä hiljalleen oppinut nyt parin viime vuoden aikana, ikään kuin sisälleni olisi kasvanut ymmärrys katoavaisuudesta (myös omasta). Vapaus tuo mielenrauhaa ainakin itselläni, vaikka tietysti jotain kiinnityskohtia on hyvä olla.
Post a Comment