Tuesday, November 09, 2010

Tyynenä hetkenä

Olen ollut jollain tapaa tyyni ja tyytyväinen, mikä hiljentää minut. Ei ole ollut valitettavaa, joka näyttää olevan yksi suurimmista kimmokkeista kirjoittamiselleni - valitettavasti. Olisi mukava kirjoittaa enemmän pienistä iloista, innostuksista, hehkutuksista, mutta noissa mielentiloissa tyydyn helposti "vain" myhäilemään tyytyväisenä itsekseni sohvan perukoilla.

Kaipaan läsnäolo-harjoituksia. Kirjojen lukeminen on tökkinyt, en tiedä miksi. Yleensä lukemisintoni seuraa mielialojani: kun on kurja mieli, ei luetuta. Nyt on hyvä mieli ja kirjaan on vaikea tarttua. Tästä harmistuneena tartuin kuitenkin kirjaan, joka takuuvarmasti tempaisee mukaansa (Wallander- sarjan kirja), jos se vaikka tästä taas alkaisi sujua, nuo lasnäolo-harjoituksetkin.

Hidasta elämää -blogissa on paljon hyviä kirjoituksia, mutta kirjoitus "Miten hidastaa tässä yhteiskunnassa?" herätti erityisesti mielenkiintoni. Minua kiinnostaa, miten käytännössä voisin tasapainottaa elämäni eri osa-alueita ja juosta vähemmän oravanpyörässä. En tarkoita tällä nyt sitä, että haluaisin vain laiskotella, vaan haluaisin kohdistaa tekemistäni enemmän itselleni merkityksellisiin asioihin ja tehdä töitä sen verran kuin mitä minun oikeasti tarvitsee (jolloin myös tietysti jaksan paremmin, olen tehokkaampi, motivoituneempi yms.).

En olisi uskonut, että työaikalaissa voisi olla tuollainen kohta:
”Jos työntekijä haluaa muista sosiaalisista tai terveydellisistä syistä tehdä työtä säännöllistä työaikaa lyhyemmän ajan, työnantajan on pyrittävä järjestämään työt niin, että työntekijä voi tehdä osa-aikatyötä.”

Tuohan on suorastaan kannustus siihen, että voisi keventää, jos ei enää oikein jaksa tai jos elämässä on muita aikaa vaativia asioita (kuten lapset, opiskelu)! Kuulostaa mahtavalta. Omalla kohdallani tuo ei kuitenkaan onnistunut, vaikka mielestäni minulla hyvät syyt olivatkin. Työnantajia on joka lähtöön.

Nautin omasta tyynestä hetkestäni. Odottelen lumisadetta ja talvea. On mukavaa, kun pakkanen nipistää poskesta.

---
Päivän pieni ilo: Olen viime aikoina tehnyt jotain ihan uusia asioita. Lisäksi olen saanut tiettyjä projekteja päätökseen, tehnyt kaiken kaikkiaan tosi mielekkäitä asioita ja jättänyt kiireellisemmät ajat taakse. On kivaa.

4 comments:

AAMU said...

Osa-aikaisuus on kannatettava ja kaunis ajatus, mutta juuri sitä kokeilevana tiedän, miten vaikea sitä on käytännössä toteuttaa. Vaatii ennen kaikkea itseltä päättäväisyyttä, oikeastaan aivan uudenlaisen elämänasenteen rakentamista - eikä se käy niks-naks.

Pellon pientareella said...

Mukava kuulla! Ja et sinä "valita" vaan jaat ja pohdit asioita, koska jos vain valittaisit, en jaksaisi lukea :).

NOista läsnäoloharjoituksista tuli mieleeni kirja, jota luen paraikaa. GAngaji: Löysä sisäinen loisteesi. Siinä on paljon samaa kuin TOllessa, mutta hieman eri tavalla sanottuna. Siinä on myös paljon toistoa ja rakenne on vähän sekava, mutta siinä on tärkeitä asioita. Ydin ehkä on: "pysähdy. Älä tee MITÄÄN." Tarkoittaen siis sitä, että kaikki mielen pyrkimys tehdä jotain, vaikka edes olla läsnä, on mielen pyrkimystä, ja todellinen läsnäolo ja yhteys sisimpään löytyy vain ponnistelematta, yrittämättä. Omien kokemusteni kautta ymmärrän, mitä kirjoittaja tarkoittaa. Suosittelen tuota kirjaa sulle (löytyisköhän kirjastosta), itse saan siitä ajatuksia, ja myös hyvää oloa ja tyyneyttä kun luen sitä. Eilen tajusin yhden asian masennuksesta, että sekin saattaa olla mieleni tapa reagoida tuomitsevaan yliminään (superegoon).

Itse tein 6-tuntista päivää muutamat viime vuodet, oli niin mahtavaa. Tosin minulla oli niin hyvä palkka, että se kävi aika tuskatta. No, nyt saakin sitten alkaa kärvistellä rahan kanssa oikein kunnolla.

- Angel- said...

Tämän kirjoituksesi ääni kuullostaa erilaiselta kuin aiemmissa kirjoituksissasi. Hienoa, että koet tyyneyden ja sen merkityksen elämässäsi, sillä tärkeintä on niistä tehdyt johtopäätökset. Ihania läsnäolon hetkiä :)

Nan said...

Aamu: mukava kuulla, että olet saanut mahdollisuuden kokeilla osa-aikaisuutta! Ei osa-aikaisuus aina tosiaan tuosta noin vain tapahdu. Jos töitä on paljon ja työkaverit tekevät täyttä päivää, pitää olla tosi päättäväinen, jotta työnsä tekee vain työajan puitteissa. Tokihan osa-aikaisuus luo uuden päivärytmin, johon liukuminen voi viedä aikansa. Minäkin sain aikanaan kokeilla hetken osa-aikaisuutta ja se toimi itselläni tosi hyvin: aikaa ja voimia tuntui jäävän rutkasti enemmän ja töissä sai paremmin aikaiseksi, kun ns. luppoaikaa ei jäänyt!



Pellon pientareella: joo, kukapa jatkuvaa valitusta jaksaisi lukea ;) Kiitos kirjavinkistäsi! Laitoin sen heti listalleni ja lainaan sen kirjastosta heti, kun se vapautuu. Olen viime aikoina ottanut itselleni hetkiä, jolloin en ole tehnyt mitään (jos teen hörppimistä sohvalla istuen ja ulos katsellen ei pidä tekemisenä). Se ei ole ollut harkittua, mutta niin on vain käynyt ja se on tuntunut hyvältä! Olen kuitenkin sellainen, jonka on suorastaan pakko tehdä koko ajan jotain. Onneksi tuo pysähtyminen näyttää nykyään onnistuvan paremmin ja paremmin :)

Tuo ajatuksesi masennuksesta ja siitä, että se saattaisi olla tapasi reagoida tuomitsevaan yliminääsi, kuulostaa tosi mielenkiintoiselta! Kyllä tuossa on varmasti perää, tuomitseva yliminähän on tosi rankka "kokemus" (kärsin itsekin nimittäin siitä).

En tiedä, mistä tulee se vaatimus, että kaikkien on jaksettava tehdä töitä kokopäiväisesti. Joillekin tosiaan lyhyempi aika sopisi niin paljon paremmin. Minulla on aikoja, jolloin jaksan täysipäiväisyyttä hyvin, mutta sitten taas (pitkiä) aikoja, jolloin en jaksa. Osa-aikaisuus sopisi siis minullekin tosi hyvin, olisin töissäkin varmaan ihan eri ihminen ;) Tosin minulla olisi sama onni kuin sinulla oli aikanaan, että taloudellista huolta ei olisi... ja sehän on melkoinen etu se.



Angel: kiitos :) Tyyneys tuntuu tosi hyvältä, omalta. Ei tietenkään aina voi olla tyyntä ja mielenrauhaa, mutta on mukavaa, että sitä nyt on alkanut olla. Elämän rauhoittaminen on tehnyt ja varmasti tekee vielä tosi hyvää! Suunta on oikea :)