Olen elänyt nyt "uutta arkeani" jo jonkin aikaa. Työ sai jäädä tauolle ja olen täyttänyt sen uusien asioiden miettimisellä ja oppimisella. Voin sanoa leppoistaneeni, ottaneeni askeleen haluamaani suuntaan, vaikka kyseessä onkin väliaikainen tauko - kai, mistä sen tietää, miten elämä kuljettaa taukoni aikana. Eihän työpaikkani mikään turvallinen lintukoto ole, vaan voi hyvinkin kadota taukoni aikana. Nyt on kuitenkin nyt ja elän mahdollisimman paljon tätä hetkeä.
Olen silti ollut viime viikot kiireinen, ristiriitaista? Mitä leppoistamista se on? Olen huomannut, että leppoistaminen, kohtuullistaminen on myös mielen sisäinen tila: nyt kun arkitekemiseni on aiempaa mieluisampaa, se ei tunnu samanlaiselta raatamiselta kuin aiempi arkeni. Ei, vaikka välillä teen päivässä enemmänkin "työ"tunteja kuin aiemmin.
Toimivuutta arkeeni tuo myös se, että voin itse säädellä aikatauluni ja työtahtini. Vaikka opinnot määräävätkin tiettyjä aikarajoja, voin silti enimmäkseen itse päättää, mitä teen ja milloin. Voin siis tehdä tehtäviäni silloin, kun niille on oman oloni kannalta otollisin aika. Tämä on mielestäni todella tärkeä asia jaksamisen kannalta: jos raataa itselleen epäsopivalla hetkellä eli pakottaa itsensä raatamaan, se vie paljon enemmän voimia kuin se, että jos tehtävät saa tehdä parhaalla mahdollisella hetkellä omaan tahtiinsa.
Saan myös tehdä suurimman osan "työstäni" kotona. Voin tehdä samalla itselleni laadukasta ruokaa, syödä säännöllisesti, käydä vaikka lenkillä ja sovittaa "työni" sopimaan luonnollisiin rytmeihini. Voin lukea rauhassa hiljaisuudessa ja kukaan ei häiritse keskittymistäni.
Tekemiseni on nyt myös vaihtelevaa: tiedän esimerkiksi, että pari seuraavaa viikkoa ovat työntäyteisiä, mutta tiedän myös sen, että pian tulee lisää uutta opittavaa ja sen jälkeen kevyempää aikaa ja sitten loma. Eli työmääräni, tekemisen luonne ja mielenkiintoisuus vaihtelevat.
Olen huomannut myös olevani varsin epäseurallinen, en nimittäin kaipaa minkäänlaista työyhteisöä. Tapaan ihmisiä harrastusteni ja muun vapaa-ajan toiminnan parissa. Se näyttää riittävän. Oikeastaan olen aiempaa sosiaalisempi, kun minulla on aikaa tavata ihmisiä. En toisaalta koskaan oikein muistakaan ammentaneeni voimaa (mistään) työyhteisöstä, vaan suhteeni työkavereihin on ollut joko neutraali (ei voimaa tuovaa eikä vievää) tai negatiivinen (voimaa vievää).
Uuden arkeni lopputulos on ollut toistaiseksi se, että uupumukseni näyttäisi kadonneen. Muutos on ollut tosi nopea, vaikka toki täytyy myöntää, että kevään etenemisellä on ollut oma vaikutuksensa. Silti se ei kumoa sitä, että uusi, itseni kannalta toimivampi arkeni on ollut minua voimaannuttava. Muutos on ollut ällistyttävän nopea.
Tiivistetysti voisin sanoa, että minun kohdallani näyttää toimivan kohtuullinen määrä edes jossain määrin kiinnostavaa työtä, vapaus aikatauluttaa oma työni, työn vaihtelevuus (määrän ja ajan suhteen), kotona työskenteleminen sekä pakkososiaalisuudesta (jokapäiväisestä työyhteisöstä) vapautuminen. Tämä kaikki on mahdollistanut elämän, jota voin elää omien voimieni ja arvojeni mukaan aiemman tarkasti aikataulutetun pakkotahdin sijaan. Työn määrä tuskin on silti muuttunut, mikä tuntuu hämmästyttävältä.
Eräs tämän taukoni tavoite nyt onkin yrittää löytää jotain sellaista työelämän mallia (tai työtä), joka voisi mahdollistaa edes osan näistä minua voimaannuttavista asioista. Se voi toki olla turhaa haaveilua ja haahuilua, mutta aina voi tavoitella itselleen tärkeitä asioita. Ei tuo utopista kuitenkaan ole, vaikkakin haastavaa. En enää halua hukuttaa itseäni uupumuksen taakan alle, jos vain voin jotenkin välttää sen.
8 comments:
Aplodit ja fanfaari! :)
Hienoa, ja noin nopeasti parempi olo, aivan loistavaa. Sinullahan olikin siellä alla enemmän voimaa ja jaksamista kuin ehkä kuvittelit?
Kuvasit aika lailla minunkin arkeani. Välillä on kiva tavata ihmisiä, mutta sen tosiaan voi tehdä harrastustenkin kautta. Itse asiassa työ tuo haasteita ihmissuhteisiin. Minulla oli yksi tosi hyvä ystävä työpaikalla, vähän vanhempi mies, tietokantasuunnittelija. Ystävyytemme oli hyvää, mutta työskentely samassa projektissa yhtä helvettiä... Ikävää olla kahdessa roolissa, päällikkönä pomottamassa ja vaatimassa ja ystävänä. Häntä kaipaan välillä ja näen hänestä usein unta, hassua.
Jos vain miettisit realistisesti mutta rohkeasti, out of box, mitä töitä voisit tehdä freenä tai yksityisyrittäjänä? Puhuit aiemmin harrastuksesta, joka voisi olla myös työ? Ideoisit, ottaisit vähän selvää markkinoista, tarpeista ym.? Voisit ehkä aloittaa ensin sivutoimisesti, perustaa toiminimen? Niin minä tein. Tein exceliin laskelmia laskevista kuluista ja paljonko itse asiassa tarvitsen rahaa, jos muutan halpaan vanhaan taloon maalla, pois ison kaupungin kalliista asunnosta.
Ei se ole haihattelua! Se on sinun elämääsi. Usko haaveisiisi ja siihen, mitä sisäinen äänesi sanoo, minkälaisissa olosuhteissa se on onnellinen.Kyllä se sinunkin tiesi löytyy!
Onpa kiva kuulla, miten elämänmuutos voi tuoda voimia. Tuohan kertoo varmaan paljon siitä, että kaipaat vapautta, itseohjautuvuutta työhön, sellaista mitä perinteinen työelämä ei välttämättä mahdollista. Tämä sinun positiivinen kokemuksesi antaa minullekkin ajattelemisen aihetta siitä, että omatkin haaveeni voisivat olla vakavasti otettavia, että muitakin vaihtoehtoja kannattaa harkita. Kyllä niitä voimavaroja näköjään löytyy, kun saa tehdä asioita omalla tavallaan ja niitä asioita mitkä ovat itselle mielekkäitä. Toivottavasti tästä aukeaa jotain uutta elämääsi.
Hehkuvainen: *kiittää ja kumartaa* :)
Pellon pietareella: voihan se olla niinkin, että jossain pohjalla oli enemmän voimaa, mutta on se toisaalta niinkin, että tämä nykyinen, vahvempi olo on vielä ohut kuori: en edelleenkään jaksa kovin paljon enkä siedä stressiä, mutta kun voin säädellä tekemisiäni jaksamiseni puitteissa, minusta tuntuu paremmalta, pärjään ja saan paremmin aikaiseksi.
Olen samaa mieltä tuosta, että ihmissuhteet töissä voivat olla hankalia juuri noiden erilaisten roolien vuoksi. Lisäksi töissä on hyvin erilaisia ihmisiä eikä kaikista voi millään pitää... ja sitten jotkut voivat olla tosi hankaliakin tyyppejä.
Olen ajatellut tehdä juuri noin kuin neuvotkin :) Mietin rohkeasti erilaisia vaihtoehtoja nyt tämän "vapaani" aikana. Pyrin ideoimaan ja pitämään silmäni auki. En usko, että harrastukseni kautta voisin päätyä yrittäjyyteen kuitenkaan... ei se ainakaan ainoana toimisi.
Kiitos kannustuksestasi! Omasta elämästänihän tässä on kysymys, siitä ainoasta. Aion todellakin pitää silmäni ja mieleni auki tulevalle! :)
Trina: Kiitos. Kyllä tällaisten asioiden pohtiminen kannattaa. On hyvä tietää niitä itselleen sopivia asioita, jotta niitä osaa tavoitella. En välttämättä tavoittele juuri tämän nykyisenkaltaista tilannetta työelämään (voisi olla haastavaa), mutta jaksamistani auttaisi tosi paljon se, että jos saisin jotain elementtejä tästä siirrettyä myös työhön. Esimerkiksi juuri vaikka itseohjautuvuuden. Mielekkyys on myös todella tärkeä asia.
Kyllä minusta sinunkin kannattaa pohtia erilaisia vaihtoehtoja, silmät avoinna. Uskon, että haaveesi voisivat olla vakavasti otettavia - ja jos ne eivät ihan sellaisenaan toteutuisikaan, voisihan niistä toteutua osa, jossain muodossa!
--
Kiitos kannustavista kommenteistanne! :)
Olet yksinkertaisesti ottanut elämän haltuusi, siitä sinun voimaannuttava tunne varmasti. Ei yhtään haahuilua, vaan tasapainoista ajattelua itsensä hyväksi ja vastuuntuntoista.
Nan, minulla on tunnustus blogissani, jos tahdot ottaa sen vastaan.
Laventeli: Viisaasti tiivistetty. Sitähän se elämänmuutokseni on, vastuunottamista ja toimimista itsensä hyväksi. Ei siis pitäisi olla ihme, että tuntuu paremmalta.
Voi kiitos ihanasta tunnustuksestasi! Se lämmittää mieltäni, on mukavaa, jos joku saa jotain irti blogistani. Olen tosi otettu, kiitos :)
Oi, kuinka mahtavaa että sulla on mahdollisuus tuommoseen aikaan ilman raatamista! :)
Ipo: tiedän, olen onnekas :) Kiva kuulla sinustakin :)
Post a Comment